maanantai 8. huhtikuuta 2019

Patosilta 6.4., kisapäivä

Nyt se on sitten takana. Ensimmäinen ratamestaroimani suunnistustapahtuma. Asiat menivät oikeastaan kaikin puolin selvästi paremmin kuin olin osannut kuvitellakaan. Huippuhienon kelin ansiosta paikalle saatiin uusi Talvisarjan osallistujaennätys, 87 suunnistajaa, ja joiltakin tutuilta tuli kehujakin radoista.

Aloitimme aamun Ahokoivun Hemmon kanssa Tuiran uimarannan parkkipaikalla klo 8.45. Koska talvisarjassa rastien kiinnitys ei aina onnistu kaikkialle, Hemmo huolehti Pohjantähden toimiston varastosta kisapaikalle myös mm. useamman rastipukin, joilla varmistettiin rastien parempi kiinnittäminen paikkaan kuin paikkaan. Kävimme ensimmäisenä yhdessä läpi viimeisimmät keskiviikoksi hiomani muutokset karttaan ja miten olin ajatellut rastien kiinnitykset. Jaoimme Patosillan eteläpuolen rastien kiinnitykset Hemmolle ja vein itse pohjoispuolen rastit sekä lähdön ja maalin. Koivulan Ilkka saapui kisapaikalle jo ennen kymmentä kun aloin olla melkein omien rastieni osalta valmis. Ilkka ehti perehdyttää minut tulospalvelun laitteiden käyttöönkin ja olimme valmiina ottamaan ensimmäisiä suunnistajia vastaan sopivasti etuajassa jo klo 10.30.

Aamulla ensimmäistä rastia kiinnittäessäni tuli vastaan yllätys. Kun taoin rastikepin "alempaa poikittaista metallista tasoa" työkalulla jäiseen maahan, hajosi ylempänä sijainnut leimasin samalla. Ilmeisesti näin, koska vanha leimasin oli liian tiukasti(?) kiinni puussa/metallivarressa, jolloin "terävä" tärähtely hajotti sen. Tämä pukkasi melkoisen tuskanhien, onneksi loput rastit menivät nätisti paikalleen ja ehdin korvata tuonkin rastin rastipukilla ja eri leimasimella. Siksi kaikkien ratojen viimeinen rasti oli siis mustekynällä päivitetty rastimääritteisiin.

Lauri Leinonen tulosti meille keskiviikkona pyytämämme kartat: 50kpl A-rataa, 30kpl B-rataa ja 10kpl C-rataa. A-rata loppui silti kesken ja jouduimme pyytämään jokusen kartan takaisin suunnistuksen jälkeen Pohjantähden edustajilta. Onneksi tätä joustoa löytyy tarvittaessa, turha sitä on kävijämäärän joskus yllättäessä aina painaa ylenmäärin karttoja.

Suunnistajien kommenttien ja itsekin näkemämme perusteella sain laadittua ratoihin mukavasti reitinvalintaa. Sain jälkeenpäin tutuilta 4 gps-jälkeä, joista pystyin arvioimaan vähän suunnistajien käytöstä. Samoin kuulin kisapaikalla muutamalta muulta suunnistajalta heidän reiteistään ja mietinnöistään. Sydäntä kyllä lämmitti se, että reitinvalinnat jakautuivat ainakin tässä pienessä otannassani mukavasti. Oikeastaan lähes joka rastivälillä.

Satunnaisen suunnistajan reitinvalinnat A-radalla. Klikkaa kuvaa suurennellaksesi.

Samalla myös B-rata tiedoksi.

Ja C-rata.

Pieninä miinuksina laskisin sen, että yksi 2-väkäinen aita oli kuitenkin lopulta ollut ylitysten kohteena, hivenen itselleni yllättäen. Mielestäni se johtuu eniten tietämättömyydestä tai kiireisen ajattelemattomuudesta/kartanlukuvirheestä, harva suunnistaja huijaa tietoisesti harkiten. Lopulta 87 suunnistajasta vain 2 sai hylätyn, mikä on varsin OK saldo. Molemmat vielä selkeästi minua taitavampia suunnistajia, joista toinen oli unohtanut tällä kertaa maalileimauksen ja toinen leimannut lasaretin takana jokivarressa hitusen liian kiireisesti.

Punaisella jäljellä joidenkin käyttämä sääntöjen vastainen oikaisu. 2 väkäsellä merkittyä aitaa kun ei saa suunnistuksessa ylittää.
Rastipukkien, -lippujen ja -leimasimien keräämisen jälkeen tapahtuma oli ohi.

Lähtöjen ollessa virallisesti klo 11-12 ensimmäinen suunnistaja lähti matkaan jo 10.40 ja viimeinen noin klo 12.00. Suurin ruuhkapiikki lähdössä oli 11.00-11.15. Viimeinen maaliintulija saatiin vasta noin klo 13 kun yksi mukava pariskunta kierteli A-radan huippukelissä rauhallisempaan tahtiin hienossa kelissä. Tämän jälkeen Hemmosta oli jälleen valtava apu hänen kerätessään lähes kaikki rastit poiskin (yhteensä melkein parin tunnin edestä työtä). Kokonaisuutena tapahtuma oli mielestäni hyvin onnistunut, suurkiitokset sekä järjestämisessä auttaneille että osallistujille :)

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Patosilta 6.4., talvisarjan tapahtuman valmistelut


Suunnistuksen Oulun alueen talvisarjan pääpuuhamies Ilkka Koivula kysäisi marraskuun lopulla, kiinnostaisiko minua toimia ratamestarina talvisarjan viimeisessä osakilpailussa. Paikkana olisi Patosilta, mutta sen voisi järjestää muuallakin. Ratamestaroinnista mitään tietämättömänä, mutta asiasta kiinnostuneena, vastasin myöntävästi. Kyselin Ilkalta paikkavaihtoehdot ja ne kuultuani Patosillat kuulosti loppujen lopuksi kiinnostavimmalta. Ovathan Tuiran uimaranta, Ainolan puisto ja Lasaretti varsin komeaa aluetta etenkin kesällä.

Tuiran uimaranta joen toisella puolen (keltainen matala rakennus), Kuva otettu Lasaretin rannasta viikko ennen tapahtumaa.

Kun kokenut ratamestari hoitanee hommat aika nopeasti, aloin vasta-alkajana kysellä apuja tekemiseen jo vuodenvaihteessa. Ensin kyselin karttapohjaa Pohjantähden kartta-maestro Petri Karjalaiselta. Kun mietimme kartan kokoa, Petri päätti vielä kartoittaa Itä-Tuiran aluetta kartalle vähän laajemmaksikin. Samalla kysyin Ilkan neuvomana käyttöluvan OuTa:lta koko Ainolan puiston alueelle. Sain myös käyttööni OCadiin lisenssin ja Petrin sähköposti-ohjeilla pääsin alkuun. Helmikuussa Ilkka vinkkaili, mitä yleisiä perusasioita järjestelyihin liittyen kannattaa opetella ennen kisaa ja näytti minulle olennaisimmat asiat OCadin käytöstä. Samoin Ilkka kertoi kunkin radan perusvaatimuksista ja normaaleista pituuksista & rastimääristä.

Maaliskuun alkupuolella kävin muutaman tunnin kävelyllä kisa-alueella. Havainnoin lähinnä, millaista alue pääpiirteissään on, mitkä polut on talvikunnostettu ja samalla myös, mitkä olisivat potentiaalisesti hyviä yksittäisiä rastipisteitä. Tämän visiitin perusteella Petri teki vielä kartan kiellettyihin alueisiin 3 muutosta. Aloin myöhemmin suunnitella ratoja: vetelin ensin suunnilleen rasteja pitkin karttaa nähdäkseni, montako rastia ja kilometriä tulee milläkin tavalla rataa luodessa. Samalla päätin suunnilleen, kuinka monta rastia suunnittelen kullekin radalle A-C Patosillan pohjois- ja eteläpuolelle. Kun Ilkka suositteli ”kisakeskukseksi” Tuiran uimarannan rakennusta, aloitin piirtämällä lähdölle ja maalille luontevat paikat siihen lähelle. Sain pienellä pyörittelyllä mielestäni suunnistuksellisesti sopivat ja tavoittelemani tyyliset radat kasaan. A:n ja valtaosin myös B:n tein suunnistusteknisesti mahdollisimman vaikeiksi ja C helpommaksi, jotta myös jopa 10-vuotias pärjäisi sen läpi. C:n ensimmäisestä versiosta tuli silti alkuun liian haastava ja Ilkan neuvomana helpotin sitä joidenkin rastivälien osalta.

Patosillan eteläpään "rakkauslukko-portaiden" lähes tappojäinen kunto 3,5 viikkoa ennen kisapäivää. Jännitin, miltä portaat näyttävät myöhemmin. Onnekseni viikko ennen kisaa ne oli jo sulatettu, eikä asiaa tarvinnut huomioida kartassa eikä ratasuunnittelussa mitenkään.

Kun radat olivat jo 95% valmiit, kävin vielä viikko ennen kisapäivää toisen kierroksen perehtymässä rastipisteisiin tarkemmin. Samalla siirsin joitakin pisteitä vähän saadakseni niille paremman kiinnityspaikan. Talvisuunnistuksessa on helpompi suosia esim. pensaiden oksia ja aitoja rastien kiinnityksessä. Tolpparasteja on rajallinen määrä ja lisäksi niiden kiinnitys esim. jäätyneeseen maahan ei ole välttämättä kovin helppo juttu. Tällä toisella perehtymisellä havaitsin vielä 1 kielletyn alueen lisää ja 1 karttamuutoksen, jotka Petri jälleen kerran päivitti karttaan. Samaan aikaan myös Hemmo Ahokoivu kävi koesuunnistamassa A-radan. Palautteen perusteella tein jälleen pieniä muutoksia. Yksi koejuoksun anneista oli, että en lopulta tehnytkään paria mielessäni pyörinyttä helpottavaa muokkausta A- ja B-ratoihin.

Vesialue Ainolan puistossa viikko ennen kisaa.  6.4. kartan siniset alueet voivat olla petollisia.

Pyörätien vetisimmän kohdan kuntoa Tuiran uimarannalla viikko ennen kisaa.

Tiistaina 4 päivää ennen kisaa hioin rastimääritteet ja -koodit kohdilleen. Heitin keskiviikkoaamuna lopulliset kartat pdf:inä Lauri Leinoselle, joka tulosti kartat samana päivänä. Jäljestä tuli mielestäni hyvä ja noilla kartoilla kelpaa lähteä suunnistamaan. Oulun kaupungin edustajat lupasivat myös avata Tuiran Uimarannan rakennuksen meille kisakeskukseksi, ettei tarvitse palella ulkona mikäli sattuu nihkeämpi keli. Paikallinen yhdistys mietti myös kioskin tuomista paikalle tapahtuman ajaksi, mutta se jäi lopulta auki ja lauantaina nähdään, onko siellä kioski vai ei.

Mielestäni valmistelut ovat edennneet kokonaisuutena aikataulussaan ja hyvin. Saa nähdä mitä kaikkea on tullut unohdettua. Nyt vaan lauantaiaamuna ajoissa paikalle Pohjantähden toimistolta viikonloppuna hakemiani leimasimia, leimasinten jalkoja ja rastilippuja virittelemään; onneksi Hemmo lupautui kaveriksi, niin siitä selvitään myös kunnialla ja uskallan nukkua yöni rauhassa. Samoin Ilkan tullessa apuun ”kisatapahtuman tekniseksi pyörittäjäksi”, luotan päivän sujuvan isommitta ongelmitta. Toiveissa lauantaille on myös ennusteiden mukainen auringonpaiste. Tulkaahan lukijat paikalle katsomaan miten ollaan onnistuttu :)

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Talvisarja, Hollihaka 23.3.

Harmikseni hajoitin vähän polveani kuluneella viikolla, enkä pystynyt osallistumaan tämän kertaiseen talvisarjan osakilpailuun Hollihaassa Heinäpäässä. Koska olen lupautunut ratamestariksi 2 viikon päähän, halusin tulla kuitenkin paikalle hakemaan viime hetken oppia kokeneelta tekijältä. Ratasuunnittelun lisäksi esimerkiksi siitä, miten rastit oli kiinnitetty minkäkinlaiseen ympäristöön. Lähdinkin paikalle hölkkä-/kävelymieheksi kiertelemään B-rataa. Polvi vähän aristui matkan aikana alun hölkkäiltyäni, joten lopulta en kiertänyt edes ihan kaikkia rasteja.

Lähtöpaikka. Keli oli monissa kohden kuvassa näkyvän mukainen, eli ei paras mahdollinen. Vesisade ei edes näy kuvassa.


Päivän B-rata.

Tällä kertaa keli oli harvinaisen huono. Kevät oli sulattanut lumia siten, että tiet olivat liukkaat ja samalla satoi vettä. Siitäkin huolimatta paikalla oli erinomaiset 60 suunnistajaa. Josko hiihtokelienkin heikkous vaikutti vai alkaako polte kasvaa kesän lähestyessä?

Reiteillä oli siis tarjolla paljon liukasta pyörätietä ja reitinvalintaa, lisäksi jonkin verran hankikahlaus-metrejäkin. En analysoi tällä kertaa enempää omaa ja muidenkaan tekemistä kun en varsinaisesti osallistunut kilpailuun.

10-50 metriä hankijuoksuakin (tulosuunnasta riippuen) B-radan rastilla 4.

B-radan rasti 6 kerrostalon ja autokatoksen välissä.

Pari pahaa paikkaa (hylkäysmielessä) kuitenkin havaitsin: B-radan rastin 7 tuntumassa tummanvihreän ylittäminen vahingossa oli varsin helppoa. Itsekin tein niin hangen päällä kävellessäni pari kertaa ja jäljistä päätellen moni muukin. Samoin B-radan rastia 11 lähestyttäessä ratamestari oli tehnyt sekä A- että B-radoille kinkkisen rastipisten 2-väkäisen (eli ylityskiellon omaavan) aidan taakse. Myös monet rehelliset ja kokeneet kuntosuunnistajat painelivat vahingossa siinä kohden aidan yli.

Kuvassa näkyy sekä tummanvihreä rastin 7 vieressä (kasvusto osin hangen alla) että rastin 11 vieressä oleva ylityskiellon omaava aita. A-ratalaiset tulivat tuolle rastille 11 B-radan rastilta 3. 



sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Talvisarja, Peltola 16.2.

Talvisarjan Peltolan osakilpailu lähti samasta paikkaa kuin Kasarminrannan kisa 4 viikkoa aikaisemmin. Keliolosuhteet olivat tällä kertaa varsin erit kovien pakkasten vaihduttua plussakeliin. Hyvät nastalenkkarit olivat todellakin tarpeen.

Lähtö. Jäätä ja kovaa hangen pintaa löytyi jo.

Rata oli tällä kertaa poikkeuksellisen mielenkiintoinen ratamestarin suunniteltua sekä A- että B-radoille muistisuunnistuksen: kaikilla rasteilla 3-8 oli nähtävillä kartta, jota sai katsoa rastivälit muistin varassa 3-9 edetäkseen. Rastivälin 3-9 aluetta (Oulunsuuntien itäpuoli) ei siis ollut lähdöstä ostetussa kartassa ollenkaan. Radat olivat myös varsin pitkät, minkä johdosta valitsin tämän hetken juoksukunnolleni A-rataa paremmin sopivan B-radan.

Tällä kertaa myös Polarini yllätti vähän, sen gps ei löytänyt itseään lähdössä hetkeen ja matkan aikanakin oli näköjään hukkaillut signaalia vähän väliä. Kokenut kanssakilpailija neuvoi synkronisoimaan laitteen vähän ennen kisaa, jotta se osaa kohdistaa itsensä paremmin sen hetken satelliittien sijanteihin nähden. Harmikseni en siis pystynyt tällä kertaa laittamaan gepsi-jälkeäni rastit.fi -palveluun, joten piirtelin kulkureittini tässä postauksessa oleviin karttakuviin.

"Pääkartta", jolla välit lähtö - rasti 3 sekä rasti 9 - maali. Piirsin karttaan keltaisella juoksemani reitin. Joitain miettimiäni vaihtoehtoja sinisellä.
Muistisuunnistuksen kartta, joka oli siis nähtävillä joka rastilla. Pullautuskartalle laadittu reitti oli varsin helppo, mutta muistisuunnistuksena silti mielestäni sopivan haastava. Oma reittini keltaisella, joitakin vaihtoehtoja sinisellä.

Oma suunnistukseni sujui mielestäni loistavasti. Muistisuunnistus-osuudella otin etenemisen varsin varman päälle ja olinkin siinä ehkä jopa keskimäärin muita rastivälejäni hiukan hitaampi. Ehkä osin myös siksi, että ne välit olivat varsin juoksuvoima-painotteisia, koska muistisuunnistuksessa liian vaikeat rastivälit voisivat laittaa huumorin liian lujille.

B-radan sija 4/23 on paras, mitä muistelen koskaan talvisarjassa juosseeni, vaikka yleensä A-rataa suunnistankin. Juoksukuntoni ei silti ollut mielestäni erityisen hyvällä tasolla, kartanluvun ja reitinvalintojen sen sijaan sanoisin menneen paremmin kuin yleensä. Esimerkiksi rastiväleillä lähtö-1 sekä 14-15 olin jopa 2. paras. Keskimäärin silti olin kullakin rastivälillä noin 8:s.

Loppuun vielä kehun, että on aina erityisen hienoa, kun osaavat ratamestarit keksivät jotain normaalista poikkeavaa. Vaikka "normaali" suunnistuskin on aina mukavaa, jäävät tällaiset spesiaalikerrat erityisen hyvin mieleen. Ja tulihan tässä taas uutta oppiakin: karttaa ei kannattaisi katsella muulloinkaan liian usein.

maanantai 21. tammikuuta 2019

Talvisarja, Kasarminranta 19.1.


Suunnistuksen talvisarja jatkui tällä kertaa Kasarmin ja Intiön alueella. Vaikka elämme talven kylmimpiä päiviä juuri nyt, sattui lauantaille vielä oikein mainio -16C kirkas keli. Sunnuntaina kun mittari olisi näyttänyt samaan aikaan aamupäivällä jo lähes 25 pakkasta.

Lähtö. Kartanmyynti ja tulospalvelu sijaitsi takana näkyvän Värtön liikuntahallin eteistilassa.


Talvisarjan kisoissa on mukavaa, että jokainen maasto on vähän erilainen ja ratamestaritkin suunnittelevat radat vähän eri tavoin. Kun 2 viikkoa sitten Alppilassa juostiin pitkiä reitinvalintavälejä, nyt painopiste oli lyhemmissä rastiväleissä ja valinnat tehtiin enemmän myös siinä, uskaltaako hakea lyhintä reittiä lumen läpi, vähän pidemmästi lumisen polun kautta vai pisintä reittiä pyörätietä pitkin. Samoin kun viimeksi rastimääritteitä ei ollut eikä niitä tarvittu, olivat ne nyt isossa roolissa.

A-radan kartta.

Oma suunnistukseni sujui aika normaaliin tapaan. Jälkikäteen sai miettiä, olisiko joku toinen reitti ollut parempi kuin tällä kertaa valitsemani, mutta vaatisi melkeinpä maastossa uudelleen käyntiä jos haluaisi analysoida kaikki välit tarkasti. Kunkin reitin lumitilannetta kun on vaikea sanoa pelkästä kartasta. Sen sijaan rastimääritteiden katsomisessa olisin saanut olla tarkempana, esimerkiksi rastilla 8 kurkkasin oikeaan paikkaan, mutta kun en heti nähnyt rastia roskiksen takana, lähdin pyörimään ~minuutiksi toisille nurkillekin. Mikä oli virhe, koska toista rastimääritteen mukaista vastaavaa nurkkaa ei ollut rastiympyrän sisällä.

Rastilla 9 taas oli varsinainen kompa, rasti oli kahdesta päällekkäisestä nurkkapisteestä alemmassa, eli autoparkin kellarissa. Tämä oli ilmeisesti pieni radanlaadinta-erhekin, kun ratamestarin kertomana rasti saisi sittenkin olla vain kartalla näkyvällä päällimmäisellä tasolla. Sinänsä tuo ei haitannut ollenkaan, se on aina mukavasti adrenaliinia lisäävä tunne kun ihmettelee, miten rasti ei ole juuri siinä ainoassa mahdollisessa paikassa, vaikka olet itse omasta mielestäsi 99,9% varmuudella siinä missä pitäisi. Tästäkin jäi siis vain positiivinen muisto, gepsi-jäljen perusteella ~1:45 ylimääräistä alueella pyörittyäni.

Rastit 8 & 9 rastimääreineen. Rastilla 8 sekoilin hätäiltyäni kun rasti ei pistänyt heti silmään. Rasti 9 oli siis parkkialueen alemmassa kerroksessa, mikä aiheutti perustellustikin päänvaivaa.

Lopulta tuloksena oli sija 25/33, mistä ehkä joku sija olisi saattanut parantua ilman noilla rasteilla 8 & 9 pyörimistä. (Ks. gepsi-jälkeni rastit.fi) Joka tapauksessa tämä oli varsin normisuoritus itselleni, ellei juoksumielessä jopa hivenen nihkeä. Vaikka 2 viikkoa aiemmin päätin, että otan jatkossa rohkeampia reitinvalintoja, menin kuitenkin vähän liian varman päälle polkuja pitkin. Esimerkiksi rastivälillä 4-5 olisi ollut mielestäni reitinvalintarohkeudessa parannettavaa (vrt. rastit.fi JT:n valinta), mutta toisaalta esimerkiksi rastivälillä 16-17 paukut eivät enää vaan riittäneet rohkeampaan kokeiluun. (Toisaalta myös rastit.fi JT valitsi kovempikuntoisena saman reitin kuin minä.)

Esimerkkinä rastiväli 16-17, missä paukkujen oltua vähissä valitsin pisimmän, mutta helpoiten edettävän pyörätien (vaaleansininen). Vaaleanpunaisella merkitty pieni polkukin oli ilmeisesti ok juostava, jonkun jäljet menivät myös keltaista viivaa kukkulan laella umpihangessa. Ks. Kuvasta myös väli lähdöstä rastille 1. Menin rakennusten länsipuolelta varsin paljon hankea edeten, paha sanoa mikä valinta olisi lopulta ollut paras.

Rasti 16 oli tämän kukkulan laella, aidan vasemmalla puolen (ei näy kuvassa, sen verran aidan juuressa).




sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Talvisarja 5.1., Alppila

Pitkä talvitaukoni on nyt takana. Lokakuun lopun yö-cupin finaalin jälkeen on tullut sairasteltua normaalia enemmän, nytkin olin hivenen toipilas miniflunssan jäljiltä. Päätin osallistumisestani vasta kisa-aamuna ja ratojen oltua talvisarjaan varsin pitkät eli fyysisesti raskaat, valitsin tavallisesta poiketen B-radan (6km). Sekä osallistumispäätös että ratavalinta olivat näin seuraavana päivänä puntaroituna onnistuneet.

B-radan kartta (klikkaa kuvaa suurentaaksesi). Kuten näkyy, rastien värit eivät erotu huippuhyvin kartalta, mutta mielestäni se toi vain oman mukavan lisänsä tekemiseen tällä kertaa. Esimerkiksi lähdössä meni todella kauan paikallistaa itseni kun en löytänyt lähtökolmiota tai esimerkiksi rastia 1 millään. Aikani itselle niin tuttua Castrenin kenttää tutulta alueelta haettuani pääsin matkaan. Jos lähtö todellakin kuvattiin (vai oliko se huumoria) niin kiinnostaisi nähdä kauanko olin aloillani ennen kuin pääsin matkaan... tuntuivatko ne sekunnit vain niin pitkiltä :D

Radat olivat muutenkin erittäin mielenkiintoiset. Yhteislähtökisan radoissa oli "ruotsalaishajonta", mikä ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, että kaikkien ei tarvitse mennä täsmälleen samoja rastivälejä täsmälleen samaan suuntaan, vaan likipitäin yhtenevät radat riittävät. B-radalla esimerkiksi rastikoodit 36-37-38-39-36 mentiin toisilla radoista eri suuntaan kuin toisilla. Toisena erona osa kävi rastikoodit 31-32 heti lähdön jälkeen, osa vasta maaliin tullessa. Tuolla rastien 31 & 32 kierroksella kun käytiin väistämättä lähtökolmion kautta, mentiin se radan alku- tai loppupäässä. Näin juostu matka oli siis käytännössä kaikilla sama.

Itse tykkäisin, jos moista vähän väljempää ratojen yhteneväisyyden soveltamista käytettäisiin muulloinkin. Tosin siinä(kin) tarvitaan osaavaa ratojen suunnittelua, esimerkiksi rastin ei ole hyvä olla paikassa, mistä se näkyy toiseen suuntaan ja toiseen ei (esim. kiven takana). Tässä kisassa rastit olivat yhtä lähestyttävissä ja yhtä näkyvissä joka suunnasta.

Toinen tämän kerran erikoisuus oli pitkät ja haastavan monivalintaiset rastivälit. A- ja B-radoilla oli 3 pitkää rastiväliä, jotka kukin olivat linnuntietä yli kilometrin, A-radan pisimmän välin oltua lyhintä reittiä 2263m. A-radan pitkien reitinvalintavälien eri vaihtoehtojen pituudet näkyvät hyvin Mika Seppäsen tekemästä erinomaisesta analyysistä tämän linkin takaa. Linkin takana ensimmäinen väli oli B-radalla täsmälleen sama.

Reitinvalintaa B-radan viimeisellä pitkällä rastivälillä. Menin vaaleansinistä reittiä, keltainen oli varmaankin suosittu väli. Vihreää pitkin menemällä olisi saanut myös noiden yhdistelmän. Tällä kertaa yksi kehittämisen arvoinen asia itselleni olikin, että ehkäpä lumisen viime talven johdosta en oikein luottanut pieniin polkuihin kartalla (joita oli mm. tämän esimerkin keltaisen vaihtoehdon loppupäässä). Jatkossa talvisarjassa yritän "hyökätä" enemmän riskialttiimmille eli potentiaalisesti raskaammille reiteille.

Omasta tekemisestäni mainittakoot reilun 44 minuutin ajalla B-radan sija 9/21 ja yllättävänkin OK juoksukunto taustat huomioiden. (Ks. reittini rastit.fi.)Onnistuin itselleni hyvin myös kartanluvussa kesken matkan, yhteislähtökisassa kun ratasuunnittelua ei voi tehdä etukäteen kun karttaa saa katsoa vasta lähtö"laukauksen" jälkeen. Sävelet olivat siis kullakin rastilla selvät aina vähintäänkin seuraavalle rastivälille, joskus ennätin pitkillä ja suorilla tieosuuksilla katsella reittisuunnitelmia vähän pidemmällekin.

Tälle talvelle ajattelin panostaa sen verran myös talvisarjaan, että käyn joskus hiihdon ohella juoksulenkilläkin. Minkä johdosta hankin joulun välipäivinä nastalliset talvijuoksukengät. Sen verran olen ehtinyt niitä jo testaamaan, että ovat liukkaalla alustalla selkeästi paremmat verrattuna normaaleihin kesällä käytettäviin suunnistuksen nastakenkiin. Esimerkiksi nyt Välivainion koulun luistelukentän ylittäessäni juoksin teknisesti aivan samalla tapaa kuin lumella, moinen ei suunnistuskengillä onnistu.

Taustalla sininen Inov8-suunnistuskenkäni. Etualalla oranssi Icebug Pytho4 BUGrip -juoksukenkä. Icebugissa on tuplamäärä nastoja, jotka ovat tuplasti ulompana (silmällä tehty huipputarkka analyysi).



perjantai 30. marraskuuta 2018

Kiekon majan retrorata, osa 2/2, 28.11.

En malttanut millään pysyä pois suunnistamasta kun metsässä on vielä kelejä. Niinpä suuntasinkin toista kertaa ilta-aikaan yösuunnistamaan Kiekon majan retroradoille (ks. myös osa 1/2 aiheesta). Katselin kaikki A-D sekä pyöräradat läpi ja päätin käydä tällä kertaa kiertämässä C-rataan tukeutuvan "tuunatun" reitin, jossa oli mukana lisärasteja pyöräradoilta.


C-radan rasti 8. Useat C- ja etenkin D-radan rastit olivat aika lähellä valaistuja latu-uria, kuten kuvassakin.

C-rata.
Tuunatun C-ratani gepsi-jälki Polar Flow -sovelluksesta. Vaaleansinisellä varsinaisen C-radan rastit ja keltaisella ylimääräiset rastit, jotka painoin mieleeni pyöräratojen karttoja katseltuani. 4/14 rastia olivat siis samoja kuin edellisen viikon suunnistuksessani ja kolmelle niistä saavuin eri suunnasta.

Kävin tällä toisella kerralla myös Sankivaaran golf-/hiihtokeskukselle vievän Mikonmäentien itäpuolella, missä en ole ennen käynyt. Sillä alueella suunnistaminen vuoden 2005 kartalla olikin varsin mielenkiintoista. Edellisellä viikolla Kiekon retrorasteja mennessäni liikuin varsin tutuilla alueilla ja katselin vielä vuoden 2017 karttaakin ennen suunnistusta (mikä oli näin jälkikäteen todettuna virhe), jolloin en kokenut isompia yllätyksiä suunnistaessani.


Mikonmäentien itäpuoli, jossa päätin hakea C-radan rastien 3 & 4 lisäksi myös yhden pyöräradan rastin (vaaleansininen merkintä).

Otin pienen pummin jo rastille 4 mennessäni, vaaleansinisen viivan alussa ollut tienristeys ei ollutkaan luonnossa niin selkeä kuin se oli vielä vuonna 2005 ollut. Paluumatkalla (yhä sinisellä viivalla) hakkuualueen rajaa pitkin törmäsin onnekseni vanhassakin kartassa olleeseen ojan päähän (keltainen ympyrä), minkä avulla löysin varsin vaikean rastin peittävästä taimikosta. Merkitsin tähän kuvaan myös vihreällä metsäautotien, joka ei mielestäni ollut ainakaan pimeällä hirvittävän selkeä vaikeuttaen ylimääräisen rastin etsintää. Lisäksi merkitsin violetilla paikan, jossa rastin olisi tullut olla, mutta epäilen sen olleen kadoksissa.


Gps-jälkeni kertoo, kuinka etsin ylimääräistä pyöräradan rastia. En ollut 100% varma sijainnistani pohjois-eteläsuuntaisella isommalla metsäautotiellä, joten kävin varmuuden vuoksi kurkkaamassa tietä molempiin suuntiin varsin kaukana...  tuloksetta.

Tällaisen retrokartan käyttö on parhaimmillaan juurikin alueilla, missä ei ole aiemmin liikkunut (kuten minulla Mikonmäentien itäpuoli), tällöin kartan ja maaston kohdistaminen keskenään on hetkittäin erittäin opettavaista. Tutuissa paikoissa kun sitä tietää maastosta paljon, vaikka liikkuisikin vanhan kartan kanssa. Ja kuten on tainnut tullut todettua, Kiekon majan alue on itselleni Hiukkavaaran suunnistusmaastojen ohella se kaikkein tutuin.

Näihin kokemuksiin oli kaiken kaikkiaan todella mukava päättää lopullisesti tämä suunnistuskausi, seuraavan kerran sitten suunnistamaan talvisarjaa.

Päivitys 1.12.: Löytämättä jäänyt rasti oli todennäköisesti hukannut heijastimensa, eikä pelkkä rastilippu pistänyt silmääni (otsalampun kanssa pimeässä rastia etsiessäni).