Valostore Night Sprint, Hollihaka 19.11.

Kauden viimeinen suunnistuskisani juostiin melkoisen huonossa kelissä. Yksi pakkasaste, päivän vesisateen päälle tullut lumituisku ja noin 8m/s ollut tuuli tuntuivat "luissa ja ytimissä" jo lämmitellessä. Tällä kertaa lämmittely oli enemmänkin nivelten ja lihasten totuttelua juoksuun, oli päästävä kisavauhtiin lämmetäkseen oikeasti kunnolla.

Virallisessa kisassa minut olisi hylätty jo ensi sekunneilla. Painelin nimittäin pitkää kilometrin avausrastiväliä ja sen loppupäätä katsellessani heti lähtökolmiolta suoraan jalkapallo-tekonurmen läpi. Vasta tekonurmen ylitettyäni älysin juosseeni punaista kieltoaluetta. Tuolla tekonurmella ja näillä nurmikentillä on tullut pelattua vuosikymmenten mittaan futista jopa satoja kertoja, ehkäpä virhe sattui siksikin. Käänsin kartan kentän toisella puolella ja hölkkäsin nöyränä lähtöön kysymään, saako yrittää toisen kerran. Onneksi kilpailu ei ole ihan niin vakavamielinen. Pidin karttaa kakkosyrityksellä väärin päin aika kauan, etten saisi niin paljon kartanlukuhyötyä suhteessa muihin. Josko tuolla nyt oli merkitystä.

Lähtöpaikka mökin vasemmalla etunurkalla ja lähtökolmio vasemmalla takanurkalla. Ihmiset aika tiiviisti mökin takana kun tuuli oli todella kova ja juuri kuvan suuntaan vastaisesti. Vasemmalla 15 metrin Heinäpään mäki ja oikella futiskenttä, joka oli kieltoaluetta.

Hollihaan kisakartta. Merkkasin punaisella ensimmäisen rykäisyni. Vaaleansinisellä reitin, mitä yritin mennä ja keltaisella toisen hyvän vaihtoehdon, lisäksi variaatioita oli ainakin hienosäätömielessä aika paljon. Jopa jalkapallokentän ja uuden hallityömaan kierto itäpuolelta, mikä olisi ollut ehkäpä hitain valinta.

Noh, rata lähdöstä ykköselle oli joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen reitinvalintaväli. Sama koski myös pitkää väliä 6-7 ja linnuntietä lyhyttä, mutta käytännössä yli 600 metrin väliä 10-11. Valintani olivat noissa aivan hyviä, välistä 10-11 voisi jopa sanoa, että se oli ehkäpä paras mahdollinen. Lopun Nuottasaaren koulun kiertelyssä tein myös 2 hyvää puolen valintaa.

Tällä kertaa heikompia välejä oli helppo 5-6, jossa tuhlasin liikaa aikaa muistaakseni varusteiden säätöön ja välin 6-7 lukuun. Lisäksi suhteessa hitaimpiani olivat välit 7-8 sekä 8-9. Näissä välillä 7-8 olisi kannattanut juosta linnuntien asemesta samaa reittiä kuin monet muutkin: ensinnäkin jalkapallokentän aidan portit olivat "oikaistessa" vaikeita nähdä ja hitaita kulkea läpi (ei voinut juosta täysillä) ja toisennakin olisin säästänyt turhan 3 käyrän (6m) nousun. Välillä 8-9 taas kulutin liikaa aikaa välin 10-11 kartanlukuun (mikä toki saattoi olla hyödyksi siellä) ja 15m nousua sisältänyt ylämäki oli muutenkin minulle monia muita hapokkaampi. Onnekseni kuittasin tuosta nousussa menetetystä ajasta ison osan taas takaisin parhaalla rastivälilläni: suunnistusmielessä helpolla välillä 9-10, missä juostiin käytännössä Heinäpään mäki alas. Joko massa tulee nopeasti alas painovoiman mukana tai sitten todennäköisemmin alamäki-juoksutekniikkani on keskimääräistä rohkeampi.

Reittini välillä 10-11 vaalansinisellä, tosin lähdin ensin rastilta vähän liian pohjoiseen kun katsoin aitaa kartasta väärin. Monien suosima keltainen vaihtoehto oikean kautta. Molemmilla reiteillä oli myös variaationsa.

Etenkin välit 12-13 ja 14-15 sujuivat minulla, välin 12-13 menin vaaleansinistä viivaa pitkin. Välin 14-15 menin koulurakennuksen eteläpuolelta. Välillä 16-17 yllätti sen suunnistuksellisuus, yleensä kun kisoissa voi painella viimeiseltä rastilta maaliin "laput silmillä". En lie ollut ainoa rastilta 16 kaakkoon lähtenyt, optimisuunnan oltua koillinen. Välin 12-13 viivassa huomiona "seinää pitkin" juokseminen, näissä pyörätielle saakka meno voi tehdä kertautuessaan yllättävän paljon lisämatkaa. 

Lopun sijoitus 43/80 oli noin viitisentoista sijaa heikompi kuin 2 ensimmäisessä VNS-osakilpailussa. Luulen, että se johtui osin monista edellä mainituista asioista, mutta myös osin siitä, että rata oli vähän kahta ensimmäistä rataa juoksuvoima-painotteisempi, mm. joidenkin lyhyiden välienkin oltua varsin selkeitä edetä ilman varsinaista reitinvalintaa (maastosta johtuen). Vaikka eroni sinne 15 sijaa ylemmäs oli "vain" noin puolitoista minuuttia, on se kokonaisuutena todella paljon ja käytännössä tähän suoritukseeni verrattuna melko tekemätön paikka.

(Eri osallistujien reittejä rastit.fi ja 2D Rerun.)

Kokonaisuutena VNS täytti mielestäni paikkansa erinomaisesti. Marraskuu on yleensä todella masentava harrastuskuukausi ulkona ja juuri tämän tyyppinen kisa onnistuu todistettavasti huonoillakin keleillä mainiosti. Jouni Similälle ja muulle järjestelypoppoolle siis isot kiitokset, kaikki toimi loistavasti ja radat olivat mukavan haastavia. Kävijämäärästä pääteltynä kysyntää tulee varmuudella olemaan ensi marraskuussakin. Suunnistuskausi 2020 oli mukava päättää juurikin tähän.