Omatoimirastit, Puolivälinkangas 15.4. ja Kiekonmaja 18.4.

Ehdin kerryttää omatoimiratojen karttoja "varastoon" pitkän flunssani aikana, joten kävin taas 2 suunnistusta viikon aikana. Ensin keskiviikkona Puolivälinkankaalla KoskRi:n järkkäämän B-radan kreppi-rasteineen ja sitten lauantaina Kiekenmajalla SK Pohjantähden järkkäämän A-radan rastilippuineen. Molemmissa oli omat mukavat puolensa. Koska tykkään metsärasteista enemmän, kävin siksi korttelimaisemmalla Puolivälinkankaalla sen lyhemmän 4,6km ja metsämaastossa Kiekonmajalla sen pidemmän 7,2km radan, kuntoni mukaisesti harrastellakseni.

Olen muistaakseni suunnistanut Puolivälinkankaalla vain kerran aiemmin ja siitäkin on yli 3 vuotta. Sikälikin oli mukava mennä katsomaan, miltä ne pienet metsäalueet asutuksen keskellä näyttää näin keväisin. Tämä vesitornin itäpuolinen alue oli se kiinnostavin ja samalla myös haastavin suunnistaa. Ei sillä, että siellä saisi helpolla megapummeja vaan siellä pääsi hyvin treenaamaan reitinvalintaa ja tarkkaa kartanlukua lumisessa ja polkurikkaassa maastossa. Kasvillisuudenkin aiheutettua omat haasteensa, joissakin kohden kun karttavalkoisella kuvatussa metsässä oli myös pujoteltavaa keppiä ja oksaa.

Puolivälinkankaan kartan kiinnostavin metsäalue. B-radan piirtelyni näkyy "kaikki rastit" -kartalla.

Puolivälinkankaan radan suurin oppi jo hämärtyvässä illassa suunnistaessa oli, että karttaa pitäisi osata lukea juostessa ja sitä pitäisi pystyä lukemaan mahdollisimman pitkälle kerralla. Olisinkin saanut esimerkiksi tuolla metsäpätkällä kymmeniä sekunteja ajasta pois jos joka välissä ei olisi tarvinnut tihrustaa, että mikähän polku se tämä on ja onkohan tämä kivi kartassa vai ei... mutta siksipä sitä on hyvä käydä treenaamassa. Kokonaisuutena sanoisin normaalitapaan sujuneesta suorituksestani myös, että otin hyvin pienet haeskelu-pummit ensimmäisellä rastilla (koodi 31) ja kolmannella rastilla (koodi 33) kun olin alkuun väärällä kuopalla ja väärällä kivellä. Molemmat olisin myös välttänyt huolellisemmalla/taidokkammalla kartanluvulla. (Rastit.fi B-radan reittejä tässä ja tässä.)

Puolivälinkankaan koko kartta, kaikki ratavaihtoehdot samassa (ks. alareuna, suurentele karttaa sitä klikkaamalla).

Kiekonmajalle oli mukava mennä kun kiertelin samoja metsiä aika paljonkin vuosi aikaisemmin ratamestarin roolissa reittejä ja rastien paikkoja suunnitellessani. Nyt en millään malttanut olla katselematta karttaa etukäteen reittivaihtoehtoja miettien. Silti matkan varrella piti muuttaa aiemmin miettimiäni suunnitelmia monesti lumitilanteen johdosta. Lumi oli siis varsin juostavaa, mutta toki jos pystyi valitsemaan auringon sulattamat metsän kohdat ja jäiset polut esimerkiksi 10-20cm upottavan lumen asemesta, oli aina parempi.

Kiekolle tullessa latupohjat näytti varsin lumisilta, yksi pariskunta kävi jopa kokeilemassa, voiko siellä hiihtää.

Metsien juostavuus oli kuitenkin monissa kohden näin hyvä, kuvassa kaukana rasti 11 ja sattumalta myös joku virtuaalileimaamassa. (Kuva napattu Kiekonmajantieltä autolta.) 

Tällä kertaa pummasin eniten rastille 4 mennessäni luettuani väärin etenkin kuviorajan, mutta myös ojia. Tästä koitui sellainen puolentoista minuutin ylimääräinen lenkki. Muutakin hienosäädettävää toki oli, mutta kiinnostavinta on ehkä nähdä rastit.fi:stä muiden valintoja rastiväleille 6-7 ja 10-11. Itse valitsin niihin matkana pitkät, mutta parhaiten(?) juostavat tiepätkät. Tiedän, että ryteikkö rastiväliviivalla 6-7 on melko hirvittävä kesälläkin, mutta olisi ihan mielenkiintoista testata itse verrokkiaika siitäkin läpi menemällä. Välillä 10-11 valitsisin saman pitkän tiereitin etenkin kuivalla kesäkelillä, koska kaikilla lyhemmillä polkuväleillä on sen verran suota ja ryteikköä vs. tuo helppojuoksuinen valintani. Todella kiinnostava rastiväli ratamestarilta joka tapauksessa.

Kuvassa pummini rastille 4 mennessä. Vihreää jälkeä juostessani luulin punaista kuviorajaa keltaiseksi kuviorajaksi ja luulin olevani sinisellä jäljellä. Jatkossa ihmettelin, miksi ojat eivät mätsää, kunnes vihreän viivan päättyessä näin ojan pään ja takana siintävän hakkuuaukean ja älysin, missä olen.
Rastivälillä 6-7 valitsin vihreän reitin, mutta esim. punainen tai oranssi olisi saattanut hyvinkin olla nopeampi. Ne reitit ovat kesällä viheliäisiä edetä, enkä riskeerannut jos lumitilanne olisi vielä heikentänyt niitä valintoja.

Koko kartta ja vaaleansinisellä valintani rastivälille 10-11. Merkkailin oheen myös muita reittivaihtioehtoja ja niiden yhdistelmiä lukuisin eri värein. Sinistä loppupätkää en edes ajatellut ennen rastit.fi muiden valintoja nähtyäni. Ja en usko, että moni valitsee alkupätkälle ~rastiväliviivaa pitkin menemisen esim. rastin 3 ohi, koska se alue on sen verran haastavaa maastoa tällä hetkellä. Eli reittien hajonta alkanee valtaosin Kiekonmajankin läpäisevältä sähkölinjalta.

Viikon suunnistuksista jäi tottakai taas huippufiilikset. Päälimmäisenä mielenä päällä on nyt, että pitäisi siirtyä enemmän peruskunto-treenaukseen. Jos karttoja on näin reilusti käsillä niin sitten pitää kokeilla tarkoituksella hitaampia suunnistus-suorituksiakin välillä. Nyt kun mielestäni rastikevät näyttää minun tyyppiselle pieniä lumia ja nollakelejä pelkäämättömälle harrastajalle jopa normaalia kevättä paremmalta (koronaa ja sen vaikutuksia maailmaan missään nimessä väheksymättä).

Kommentit