maanantai 11. kesäkuuta 2018

Kirja-arvio: Suunnista kuin mestari (2018)

Viime kesänä katselin kirjastosta ja netistä jotain kaikenkattavaa ja nykyaikaista kirjaa suunnistuksesta. En löytänyt ja jäi siis lainaamatta. Nyt Suunnistusliiton nettisivuilta pisti silmään tänä keväänä ilmestynyt kirjauutuus: Suunnista kuin mestari; Suunnistajan käsikirja. Kirjan on kirjoittanut maajoukkueessa suunnistanut Outi Hytönen, joka on myös vapaa toimittaja. Lisäksi kun kirjassa on kattavasti koostettu myös Suomen 8 kärkipään suunnistajan mielipiteitä ja kokemuksia, kiinnostuin välittömästi teoksesta. Nostan tähän postaukseen vain jotain havaintojani kirjasta, valtaosaa asioista ei voi eikä varmaan saisikaan tiivistää :)


Kannessa sopivasti keskimatkan tuore Euroopan mestari. Kirjan nimi tarkoittaa myös sitä, että kukin voi suunnistaa omalla tasollaan kuin mestari.


Kirja alkaa aivan perusteista, joita lukemalla kuka vaan voi aloittaa lajin. Välineiden, karttamerkkien ja lajitermistön lisäksi kerrotaan myös miten toimitaan kuntorasteilla ja esimerkiksi, kuinka lajin voi aloittaa ja siinä kehittyä vaikkapa karttakävelyllä (ks. postaukseni karttakävelystä Niileskankaalla). Vasta-alkajille on myös hyviä vinkkejä ammattilaisilta. On esimerkiksi itseäkin rohkaisevaa kuulla, että 9 nuorten MM-mitalin Olli Ojanaho kertoo uskaltavansa olla "vaikka puoli minuuttia paikallaan, jos kaikki ei täsmää". Liian usein kun meillä aloittelijoilla menee tekeminen vastaavassa tilanteessa hätäilyksi.


Aion omaksua kirjoittajan mielipiteen kilpailemisesta esimerkiksi aluemestaruuskisoissa. Kilpailut tekevät Hytösen mukaan jo muutaman kuukauden harrastamisen jälkeen suunnistuksessa (monista muista lajeista poiketen) pelkästään hyvää. Kilpailuissa pääsee uusiin maastoihin, saa varmuudella erittäin hyvin laaditut radat ja viimeisen päälle laadukkaan kartan. Hytösen mukaan SM-kilpailut ovat oikeastaan ainoat kisat, jotka eivät sovellu aloittelijoille.

Hytönen nostaa korkeuskäyrät tärkeimmäksi ja vaikeimmaksi karttamerkiksi ja antaa vinkkejä niiden lukemisessa kehittymiseen. Oululaiselle huomionarvoista on se, että Pohjanmaalla niiden käyttäminen on monin paikoin vaikeaa, koska korkeuseroja ei juuri ole. Myös Hytönen vahvistaa Pohjanmaan korkeuskäyrättömyyden. Alueen muut erityispiirteet, eli laajat suoalueet ojineen sekä isojaon seurauksena hyvin tilkkutäkkimäinen maanomistus ja kunkin omistajan erilainen maanhoito, vaikuttavat myös maastoihimme. Ne tarjoavat Oulurasteilla paljon eri maastotyyppien vaihtumisia kuviorajoineen ja suorine omistusrajaa pitkin menevine ajourineen.


Virpiniemen maaston tilkkutäkkisyys ja luotisuorat metsätiet lie myös sarkajaon tulosta? 





Harjoituskarttaa samalta alueelta pelkin 1m korkeuskäyrin ilman korkeuskäyrien suuntamerkkejä. Huiput treenaavat mm. muokatuin kartoin, mutta näin vaikeita esimerkkejä ei löytynyt edes kirjasta.


Samoin havaitsin kirjaa lukiessani, että muualla Suomessa suunnistuskartan käyräväli näyttäisi olevan lähtökohtaisesti 5 metriä ja mm. Oulurasteilla 2,5 metriä juurikin tästä syystä. Koska maastotyypit ovat muualla Suomessa usein hyvin erilaisia, Hytönen vinkkaa käymään esimerkiksi lomareissun yhteydessä jossain täysin uudessa ympäristössä paikallisilla kuntorasteilla.

Laajemminkin kirjassa läpikäytyjen analyysitaitojen kehittämisen lisäksi tietotekniikka saa kirjassa oman osionsa. Hytönen kertoo GPS-seurannasta ja esimerkiksi Quick Routen ja 3D Rerunin käytöstä ja hyödyistä. [Näkisin kuitenkin, että ehkäpä itsellä Polar Flown GPS-analysointiominaisuudet ja rastit.fi vertailumahdollisuudet riittävät tällä hetkellä vastaaviin tarkoituksiin, eli vaihtoehtoja työkaluille on.] Tietokonepelit Catching Features ja Suunnistussimulaattori esitellään myös lyhyesti ja samoin kerrotaan olennaisimmat sivustot, joista löytyy lajianalyysejä ja esimerkiksi suunnistuskarttoja maailmalta.

Hytönen antaa kirjassaan paljon hyviä vinkkejä suunnistukseen liittyen sekä harrastelijoille että pidemmällä lajissa oleville. Vinkkejä tulee harjoitteluun sekä taidollisella, fyysisellä, että henkisellä puolella. Oman tekemisen analyysin ollessa keskeisessä osassa. Kuvalliset esimerkit auttavat ymmärtämään kirjassa kerrotut tekniikat hyvin.



Kirjassa on paljon hyviä vinkkejä hyvälaatuisin karttaottein.


Kirjan loppupuolella käydään läpi mm. maailman kaikkien aikojen kovimman suunnistajan, 14-kertaisen maailmanmestari Thierry Gueorgioun olennaisimpia kehitysaskeleita suunnistamisessa ja hyvinkin yksityiskohtaisia kisavalmistautumisen vinkkejä Suomen parhailta. Lopun 6-sivuinen Hannu Airilan kuvaus vuoden 2015 MM-kisaprojektistaan on melkoista sanallista tykitystä ja ajatusten flowta ja kuvaa tarkkaan viimeistä silausta myöten, mitä tekeminen maailman huipulla on. Vaikkei sinne maailman huipulle itse edes pyri, on teksti varsin mielenkiintoista ajatuksia herättävää luettavaa.

Loppukiteytys Hytöseltä kuulostaa itselleni varsin tutulta. Asioista kirjoittaessa ajatuksia tulee pakollakin jäsenneltyä ja asioita mietittyä syvällisemmin kuin muuten tulisi ja samalla kehittyy. Teksteistä voi myös havaita, mihin sen kirjoittaja kiinnittää huomiota ja mikä on kirjoittajalle tärkeää. Siitä mitä ei vielä ymmärrä tarpeeksi, ei osata selittää eikä siitä oikeastaan edes pysty kirjoittamaan. Nämä asiat käyvät varmasti hyvin ilmi myös blogistani. Suosittelen vielä lopuksi kirjaa suunnistuksesta kiinnostuneille tasosta riippumatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti