Oulurastit, Sankivaara (Joutsensuo) 20.8.

Keksin viikko sitten, että voisin käyttää suunnistusta harrastamatonta vaimoani joskus Oulurasteilla. En siksi, että suunnistuskärpänen puraisisi. Vaan siksi, että näkisi minkälaisen harrastuksen perässä iltojani kulutan. Vaimon edellinen suunnistusmuisto oli kuulemma 3. luokalta, mitä vähän epäilen. Ellei sitten ole lintsannut sen jälkeen peruskoulussa sopivasti kyseisiltä tunneilta ;)

Pienen mietinnän jälkeen sovimme, että mennään katsomaan millaiset rastit on järjestetty Oulun alueella suosittuun Sankivaaran maastoon. Illaksi oli pientä sateen uhkaa kelin oltua viime päivät muutenkin hyvin vaihteleva, mutta onneksi suunnistuskelimme oli lopulta jälleen kerran loistava.

Valitsimme lyhimmän ja helpoimman D-radan, jossa siinäkin on tekemistä lajia tuntemattomalle. Saimme optimaaliset polut ja reitit valitsemalla kuljettua sen vajaaseen tuntiin. Vaimo tunsi karttamerkit edellisillan pikakyselyssäni varsin hyvin, mutta suunnistaessa kartanluvun asemesta lähinnä juteltiin muita asioita ja katseltiin luontoa.

Rasti 1 löytymässä.
Varsin hyvä kartassa näkymätön polku tiheikössä rastivälillä 2-3. Vasemmalla siintää Lylyjärvi, mistä kuului haulikoiden pauke sorsastuskauden alettua samana päivänä klo 12.00.

D-rata ja kaikkien muidenkin ratojen alue, sisältäen valtaisan Joutsensuon.

Rauhassa rasteja ruuhka-aikaan (17.30-18.30) kävellessäni ja ympärille katsellessani minut yllätti, kuinka paljon porukkaa metsässä oli. Esimerkiksi linjalle tai tielle saapuessa pystyi laskemaan jopa noin 20 henkilöä kerralla samalla tiepätkällä. Paikalla oli hyvin monenlaisia ihmisiä: lapsiperheitä, pariskuntia, kaveruksia, tosi iäkkäitä ihmisiä ja tottakai myös keski-ikäisiä tasoonsa nähden kovaa meneviä (kuten minä normaalisti).

Ratamestari Sampo Rahko oli mielestäni loihtinut maastoon erinomaiset rastit, radan tason noustessa vaativuus nousi myös samalla huimasti. Esimerkiksi D-radan pystyimme menemään kuivin lenkkarein valtaosin teitä ja polkuja pitkin (poislukien välin 5-6 pitkä metsäoikaisu tievalinnan oltua niin paljon pidempi). Sen sijaan A-radalla oli varsin haastavaa maastoa, rastit.fi katsomalla mm. väli 2-3 oli jo fyysinen, ja välit 3-6 on paineltu valtaosin Joutsensuota pitkin. Suunnistustaidon kerryttämisen lisäksi se on takuulla ollut A-ratalaisille myös kovaa kuntotreeniä.

Aukeaa komealla kelillä, rastiväli 3-4 idästä päin kuvattuna.
Mustikoitakin löytyi ihan hyvin rastivälin 5-6 metsäoikaisussa. Kuvan muurahaispesästä heikon polun varressa näkee tämän mustikkamättään tarkan paikankin, jos karttaa tarkemmin katsoo.
Vielä kiellon päälle maisemakuvaa golf-kentän kyljestä matkalla rastille 6.

Vaikka kaiken jo nähneet ja haastavimpia maastoja etsivät suunnistajat eivät aina innostu näihin lähellä kaupunkia oleviin metsämaastoihin, osoitti eilinen jälleen, kuinka arvokkaita tapahtumia nämä ovat lajille. Virallinen osallistujamäärä oli eilen 435, jolla pääsee Oulurastien tilastoseurannan (2004-2019) ajalla sijalle 18. Tuossa määrässä on vielä huomioitava se, että monien muiden tapaan esimerkiksi minä en näy tilastossa vain vaimon leimattua ja otettua tuloksen.

Tilastoja katsellessa havaitsin myös, että tämän kauden osallistujamäärä Oulurasteilla on nousemassa takaisin huippuvuosien 2012-15 tasolle. Määrän oltua hienoisessa laskussa viime vuodet. Ehkäpä kesän hyvät suunnistuskelit ovat tehneet osansa, ehkäpä laji on vaan alueella nosteessa harrastajien keskuudessa :)

Kommentit