Oulurastit, Linnakangas 28.8.

Vaikka Linnakangas on monelle oulurasteilijalle jo varsin tuttu paikka, pääsin jälleen kerran itselleni uuteen maastoon. Alueen kartta näyttää ensisilmäyksellä varsin tylsältä, eli asutuksen vieressä suota ja polkuja, mutta mielestäni se yllätti maastossa käydessä todella positiivisesti. Tällä kertaa rasteilla oli aika vähän porukkaa (222), mikä johtunee Oulurastien järjestämisestä 3 peräkkäisenä päivänä. Mikä väistämättä tarkoittaa sitä, että tämä "ei-normaali" rastipäivä on lie osalla lepopäivä tiistain ja torstain rastien välissä.

Linnakankaan kisakeskusta Kokkokankaan Seurakuntakeskuksen parkkipaikalla. Vasemmalla kartanmyynti ja Hulluna Hiihtoon -myyntipiste.

Päivän kartta, joka näyttää hämäävästi ensisilmäyksellä varsin tylsältä.

Onneksemme nyt juuri tälle ti-to pätkälle sattuu taas poikkeuksellisen lämpimät kelit vuodenaika huomioiden, Linnakankaallakin juostiin selvästi yli 20 asteen auringonpaisteessa soiden ollessa vähäsateisen kesän seurauksena varsin kuivat.

Tulin paikalle viime viikon tapaan suoraan töistä ja pyrin tällä kertaa valmistautumaan lähtöön huolella, jotta pää toimii. Ihmettelin lähtöpaikalla monen muun tapaan sitä, millaisia reittejä sitä valitsisi... päätin mennä ykköselle ja kakkoselle polkuja pitkin ja sen jälkeen sopeuttaa etenemiseni maaston tasoon. Esimerkiksi välillä 5-6 suon ylittävä moottorikelkkaura olisi voinut olla potentiaalisesti hyvinkin vaikea, jolloin olisin koukannut kutoselle kauempaa länsipuolelta valkoisella olevaa polkua hyödyntäen. (Enkä edes isommin ajatellut tiekiertoa pohjoisesta, joka olisi ollut hyvin todennäköisesti minulle se nopein vaihtoehto.)

Huomasin edetessäni, että kartta oli polkujen ja maastokuvausten osalta hyvinkin tarkka, Pohjantähden Petri Karjalaisen ja Kai Mutkan päivitettyä sitä viimeksi tänä kesänä. Parempi suunnistaja olisi pystynyt painamaan olennaista kartasta mieleen ja keskittymään juoksuun, kun minun piti tarkistella kartasta esimerkiksi välillä 1-2 jatkuvasti ojia ja polkuja, etten mene harhaan. Taitotasollani liian lujalla vauhdilla ja liian vähällä kartanluvulla olisin saattanut olla pian erittäin hukassa, oja- ja polkuverkoston ollessa sen verran tiheää ja haastavaa luettavaa.

Suunnistukseni sujui mielestäni hyvin (ks. tulokset, A-radan sija 16/44), poislukien välin 10-11 pummi, missä ajauduin kompassisuunnalla liian oikealle. Jos suunta menee minulla väärin, se menee 90% tapauksista liian oikealle. Päädyin ojan mutkaan, jollaista ei mielestäni ollut kartalla (koska en osannut katsoa riittävän oikealle) ja olin varsin hämilläni. Satunnaisen maastopyöräilijän perässä pikku mutkan pohjoisessa käytyäni päättelin, että se on ainakin väärä suunta ja lähdin tutkimaan, miltä polut näyttävät etelässä. Pääsin lopulta kartalle ja menetin tuossa sekoilussa ehkäpä vain minuutin. Koko reittini ja muitakin A-radan reittejä tästä linkistä: rastit.fi.

Muutama mielenkiintoinen rastiväli vielä tarkemmin. Pitkällä välillä 1-2 päätin valita oheisen polkupainotteisen reitin (merkitty keltaisella).

Pitkällä välillä 9-10 taas aioin juosta lähes suoraan rastiväliviivaa (vihreä), mutta huomattuani soiden ryteikköisyyden muutin lennosta suunnitelmani ja toteutukseni punaiseksi. Jälkikäteen valitsisin sinisen reitin. Vaikka sen pituus ja juostavuus on noin samaa luokkaa kuin punaisen reitin, pystyisi siinä painamaan täysillä lähes koko matkan ilman ylimääräisiä kartan ihmettelyjä sekä polkujen ja teiden laskemisia.

Samassa kuvassa näkyy myös suuntavirheeni välillä 10-11 (violetilla) ja ojan kulma, mihin päädyin. Pyrin etsimään vastaavaa kulmaa etelämpää valkoiselta alueelta ja kun en löytänyt, ei auttanut kuin lähteä tutkimaan maastoa molemmista suunnista. Mainittakoot, että en erottanut tuolla violetin viivan alueella, missä menee suo, valkoinen ja vihreä, eteneminen oli sen verran haastavaa kaikissa kohdissa, aluskasvillisuuden oltua varsin pitkää ja urien oltua vähissä.

Kokonaisuutena sanoisin, että tällainen maasto, jossa mennään paljon tarkkoja ja risteäviä polkuja, on varsin hyvä suunnistustaidon kehittämiseen. Mitä nopeampaa suhteessa taitotasoosi etenet, sitä todennäköisemmin myös ajaudut harhaan niin, että itsensä paikallistaminen voi olla yllättävän vaikeaa. Verrattuna normaaliin korkeuskäyriä ja muutamia selkeämpiä maastokohteita sisältävään kangasmetsään. Lisäksi vaihtelu suunnistusmaastoissa on aina hyvästä, laajemmin oppia saadakseen.