Canyon Rogaining, 18.5.

Kun kuukausi sitten ostin ensimmäisen maastopyöräni, ilmoittauduin heti seuraavana päivänä Canyon Rogainingiin. Kokemukseni samasta kisasta 2018 Tossu-sarjalaisena (= juosten) olivat niin hyvät ja halusin päästä heti testaamaan lajia pyörän kanssakin. Tiesin jo ilmoittautuessani, että tulen kohtaamaan haasteita, etenkin kun maastopyöräily ei ole minulle tuttu laji. Eikä rogaaminen tunnetusti ole mitään pyöräteiden sunnuntai-ajelua. (Rogainingista eli pistesuunnistuksesta lajina lisää täällä.)

Tällä kertaa Suurten seikkailijoiden järjestämän perinteikkään 3 tunnin kisan lähtö ja maali sijaitsivat Iinatin vanhan moottoriurheilualueen parkkipaikalla, kisa-alueen ulotuessa Madekoskelle, Kaakkuriin ja Kempeleeseen. 

Viime vuonna valmistauduin kisaan hyvinkin tarkkaan tekemällä ennakkolaskelmia mm. juoksuvauhdistani erityyppisissä maastoissa. Nyt kun tunsin jo rogainingin lajina, mutta en maastopyöräilyä, keskityin enemmän ehyeen suoritukseen kuin tarkkoihin laskelmiin. Tiesin, että suurimmat vaikeudet kohtaan teknisesti haastavilla maastopyöräpoluilla ja lisäksi kunnon loppuessa, nyt kun en missään nimessä ole 3 tunnin kovatempoisessa kisakunnossa.

Rogaajat valmiina lähtöalueella kuuntelemassa Harrin alustusta.

Koko kartta. Tästä näkyy hyvin, mistä taitoin kartan karttatelineeseeni päättäen jo lähdössä, että taitoksen (~8B:n kohta) eteläpuolelle en kykene. Klikkaa karttaa suurennellaksesi sitä näytölläsi :)

Olin hankkinut kuukauden sisään maastopyöräilyyn pehmusteelliset pyöräilyhousut, lukkopedaalit, pyöräilykengät, karttatelineen ja nyt kisa-aattona autoon kattotelineen pyörälle, mutta huomasin silti kisapaikalla olevani yhä osin vasta-alkaja varustepuolellakin. Oli lämmin lähes +20C keli, enkä omaa juomatelinettä pyörässä saatikka juomavyötä/ -reppua. Niinpä 0,33l vesipullo tuulitakin taskussa sai riittää. Myös energiapatukat/ -geelit olisivat varmastikin olleet hyviä. Samoin huomasin kisan jälkeen, että pitkät sukat olisi kannattanut ottaa kotoa mukaan. Toki hienosäätöä olisi tarvinnut moneen muuhunkin asiaan jo valmistautumisessa, mutta nuo nyt jäi päällimmäisenä mieleen.

Sen verran on tullut harrastettua kestävyysurheilua, että tiedän ettei näitä kisoja ratkaista lähtövauhdilla. Niinpä lähdinkin tekemään rauhassa sitä kuuluisaa omaa suoritusta. Heti ensimmäisessä Iinatin mäessä tarkkailin kovempia kilpaveljiä painamassa mäen hyvällä tempolla ylös saakka, kun itse vaihdoin pyörän taluttamiseen reilussa puolessa välissä mäkeä. Joka tapauksessa avasin varsin varmasti ja ensimmäinen vajaa tunti menikin mukavasti kisa-alueen pohjoispuolen helpompikulkuisia teitä ja polkuja ajellessani.

Rastia 8C lähestyessäni aloin ymmärtää jo lajin realiteetit: kaltaiseni noviisi ei tule pääsemään helpolla. Pelkkä 400 metrin loiva ylämäki vaikeaa maastopyöräilypolkua pitkin meni käytännössä pyörää taluttaessa, välillä hölkkäillenkin. Rastilla tajusin, että oikaisen jos otan 800m metsäpätkän pyörää taluttaen, koska polkua takaisin meno on myös raskasta ja palaamalla saan ehkäpä jossakin määrin heikommat pyöräreitit jatkoon. Ei siis muuta kun eteenpäin samaa linjaa pitkin metsän läpi ja sitten vanhana partiolaisena auringon mukaan loppumatka varsin suoraan tähtäämääni kohtaan tielle.

Reittiä 8C:lle.

Itse rasti, kännykällä leimaus onnistuu ~30 metrin säteellä rastista. Mikäli leimaus ei onnistu, sovellus ilmoittaa, paljonko matkaa on lähimmälle rastille.

Oma metsäreittini vaaleanpunaisella. Esim. koko kisan toiseksi tullut haki 8C:n jälkeen 2C:n, mietityttää millaisen reitin hän on valinnut.

Oma ja toisen kilpailijan pyörä kuvattuna rastilta 6C palatessamme. Tässä oli yksi niistä pätkistä, missä ei vaan kannattanut viedä pyörää rastille saakka.

Rastia 6C hakiessani päätin lopullisesti, että alkuperäinen suunnitelmani hakea 9A ja 4A pieniä polkuja pitkin ei tule onnistumaan taidoillani ja kunnollani. Niinpä muutinkin reittisuunnitelmaani. Seuraavan kerran tyrmistyin polusta rastille 6B ja lopullinen niitti koville loppumatkan suunnitelmilleni tuli matkalla rastille 9C. Tällöin päätin unohtaa 7C:n ja 5C:n suosiolla ja tehdä vaan asiallisen lopetuksen kisalleni hakien vähänä helpommat 6D:n ja 4D:n. Näistä 4D:n haku oli vielä osin tervanjuontia ja lopulta olinkin tyytyväinen, vaikka saavuin maaliin 10 minuuttia etuajassa. Uskoakseni 5D olisi ollut vielä haettavissa ainakin liki siinä ajassa, mutta mehut oli viety miehestä ja järjestäjien erinomaiset tarjoilut veivät voiton 😊

Reittiä 9C:lle. Näitä rapakoita oli 4-5 kappaletta muutaman sadan metrin matkalla.

Polkua 4D:lle. Kauempana näkyy 3 tunnin tossusarjalainen.

Loppusaldona 98 pistettä kärkipään kovimpien menijöiden yllettyä noin 160 pisteeseen. Olen suoritukseeni ja kokemukseen yleensäkin todella tyytyväinen. Vaikka kunto loppui ja suunnittelemaani reittiä piti helpottaa loppupäässä parilta osin. Mutta suoritus kuvasi joka tapauksessa hyvin tasoani. Kärjen tekijät ovat niin kovia, että tuota 60 pisteen eroa en tule kirimään kiinni koskaan, mutta josko 10-30 pistettä lähemmäksi pääsisi lähivuosina jos treenit sujuu. Se jää nähtäväksi.

Vaaleansinisellä lähdössä suunnittelemani alustavat rastivälit, johon lisäsin keltaisella pari "lisäpistoa" varalle. Lopulta kulkemani tarkka reitti violetilla. Yhtenä detaljina mainittakoot, että 5C olisi ehdottomasti pitänyt käydä 4C ja 4A välissä.

Kiitos loppuun Suurille Seikkailijoille eli Matti Hokkaselle, Harri Valasmalle ja Kari Vierimaalle, mahtavasti järjestetty kisa. Leimaaminen kännykkäsovelluksella toimi ja toi oman mausteensa tekemiseen verrattuna suunnistuksesta tuttuun emit-leimaamiseen. Reitit olivat mukavan yllättäviä, eli pelkästään kartasta ei voinut ihan varmuudella tietää reitinvalintojen hyvyyttä, mikä toi oman jännityksensä kisaan. Arvotut palkinnot olivat totta kai mukava lisä, vaikkei onnetar nyt suosinutkaan. Grillimakkarat, sipsit ja karkit maistuivat vaihtelevan virvoitusjuomavalikoiman ohessa väsyneelle maalissa. Kokemus innosti miettimään jo lisää jatkoa tämän lajin parissa, vähintäänkin osallistun rogaining-periaatteella kisattavaan syksyn Pimiään seikkailuun, jonka Suuret Seikkailijat järjestävät perinteiseen tapaansa.

Kilpailijoita maalialueella järjestäjän tarjoiluista nauttimassa.

Bloggari itse.

Arvontapalkintopöytä.