Kiekon majan retrorata, osa 1/2, 22.11.


Alkutalvi on ollut käytännössä lumeton. Varmasti tästäkin johtuen SK Pohjantähti järjesti marraskuussa seuran jäsenille kiintorastit Kiekon majan maastoon retrokartoin. Kaikki radat A-D ovat vuoden 2005 kartoilla ja osa radoista löytyy myös vuoden 1999 versiona. Radat pystyy suunnistamaan joko päivänvalossa tai yösuunnistuksena, rasteilta löytyy siis normaalien rastilippujen lisäksi heijastimet.

Kävin itse testaamassa A-rataa vuoden 1999 kartalla. Koska arkisin järjestyy helpommin aikaa, menin paikalle torstaina iltamyöhään. Suunnistamaan mennessäni kello oli jo aika paljon ja lämpömittarikin näytti 9 pakkasastetta.

Keli oli pakkasesta huolimatta upea, täysikuu tässä kuvassa ohuen pilviverhon takana. (Kuvaa muokattu jälkikäteen valoisuutta lisäämällä.)

A-radan rasti 11, joka oli treenissäni viimeinen.
Olin hakenut kartan jo aikaisemmin, enkä malttanut olla analysoimatta vanhaa karttaa vs nykykartta etukäteen, samalla treeni-urakkaani helpottaen. Maastohan on itselleni aika tuttu, lähinnä pyrin katsomaan uudelta kartalta miten säilytän kenkäni ko. kelissä parhaiten kuivana (mikä oli lopulta helppoa valtaosan märistä suo-kohdista oltua jäässä). Ja kun matkaa oli muutenkin paljon, katsoin missä on selkeitä uusia polkuja hyödynnettäväksi, jotta voisin edetä vähän jouhevammin. Lähdin joka tapauksessa metsään pelkällä 1999 kartalla.

A-rata (1999). Kartan koko on suurin koskaan suunnistuksessa käyttämäni eli A2. Tosin käytännössä rata oli kokonaan A2:n alemmalla puoliskolla. (Kuvaa klikkaamalla karttaa voi suurennella eri alueilta.)

Reittini PolarFlow-palvelusta. Merkkasin reitin varteen turkoosilla rastit ja numeroinkin osan, jotka mainitsen tässä postauksessa. Tulin paikalle suoraan vanhemmiltani, minkä johdosta aloitin rastilta 12 ja lopetin rastiin 11. Merkitsin keltaisella 3 polkua, jotka osasin valita 2017 karttaa etukäteen katsottuani. Vihreällä merkitsin mielestäni parhaan reitin rastille 5, mutta kiersin varmuuden vuoksi kauempaa kengät kuivana pitääkseni. Selkein pummini tuli rastilla 9, suunnalla liikaa oikealle ajauduttuani.

Sama alue 2017 päivitetyillä kartoilla.

Varman päälle ja polkupainotteisesti suunnistettuani kuljin linnuntietä 7.57km pitkää rataa gps:säni mukaan aika tarkalleen 10km. Jos vähennän ajasta jokusen minuutin blogin valokuvien otosta, käytin tähän aikaa noin puolitoista tuntia.

1999 kartan suurimmat erot 2017 karttaan olivat monien hakkuualueiden puuttuminen, joidenkin metsäautoteiden ja polkujen puuttuminen sekä kivien ja kumpareiden puuttuminen/epätarkempi sijainti. Samoin korkeuskäyrät menivät osin epätarkemmin kuin nykykartoissa, mutta sanoisin että ne eivät vaikuttaneet tekemiseeni millään tavalla niiden ollessa päälinjauksiltaan luonnollisesti varsin samat. Osa edellä mainituista eroista on siis mm. maaston muuttumista ihmisten toimesta (hakkuualueet & polut) ja osa mm. kartan laatijoiden käyttämien tekniikoiden kehittymistä (kivet gepsillä? tarkemmin kohdilleen, korkeuskäyrät tarkemmin laserkeilauksen ansiosta?).

Esimerkki kartan kehittymisestä vaikealta rastilta 16. Tämä ote kartasta vuodelta 1999.

Ote vuodelta 2017 samasta kohdasta. Kiviä oli yllättävän vaikea paikantaa peittävää taimikkoa kasvavalla hakkuualueella. Karttaotteesta voi nähdä, että kivien ja kumpareiden määrän muuttumisen lisäksi myös niiden paikat ovat muuttuneet. 

Havaitsin jälkikäteen eroja analysoidessani myös joitakin muitakin pieniä eroja, kuten että eranto on ollut 1999 hitusen pienempi kuin nykyään. Tällä ei kuitenkaan käytännössä ollut merkitystä suunnistamiseen.

Nyt kun näyttäisi, että suunnistuskelejä on yhä jäljellä, yritän käydä vielä testaamassa jonkin toisenkin radan. Tällä kertaa ilman ennakkoanalyysejä, osalla rasteista toki jo kerran käyneenä.



Kommentit