Yö-cup 17.10., Hiukkavaara

Lummelammen pettymyksen jälkeen odotin innolla ”kotimaastooni” pääsyä. Oli itsestään selvää, että nyt, jos joskus, kilpailen A-pitkällä radalla. Tässä maastossa aloitin Oulurasti-urani reilut 2 vuotta sitten ja tässä maastossa olen käynyt ylivoimaisesti eniten kaikista maastoista, tätä ennen jo neljät Oulurastit ja monia omia treenejäkin.

Ampumaradan alue on yleisesti ottaen mukavan vaihteleva: ampumarata-valleista kartan pohjois-osassa saa mielenkiintoisia ja fyysisestikin haastavia yksityiskohtia reitinvalintoihin. Samoin armeijan jäljiltä olevat kuopat ja juoksuhaudat tuovat oman mausteensa suunnistamiseen. Alueella on lisäksi isoja, muttei liian vetisiä suoalueita, hiekkaista maastoa ja tiheikköjä moneen lähtöön.

Hiukkavaaran ampumaradan vanha sotilaskoti(?), jonka katoksessa yö-cupin toimitsijoiden piste sekä kilpailijoita lähtöä odottamassa.

Yö-cupin A-pitkän rata. Kuten kartasta näkyy, mentiin 4 eri hajonnalla. Tämä aiheutti ainakin minulla sen, että ensimmäisellä hajontalenkillä oli paljon kavereita yhtä matkaa samoilla rasteilla, mutta sen jälkeen ei enää niinkään. Poislukien "hajontalenkkien välinen siirtymäosuus" eli rastivälit 10-14, missä näkyi valoja edessä ja takana jossakin määrin kaikkien ~saman vauhtisten oltua samoilla alueilla.

Tällä kertaa kaikki sujui valmistautumisesta lähtien aina illan loppuun saakka kertakaikkiaan loistavasti. Ainoa pummini oli minuutin hukkaaminen viimeisellä rastilla. Liekö keskittyminen herpaantui kun luulin menneeni jo rastin ohi, todellisuudessa olinkin mennyt vain vähän liian oikealle enkä nähnyt heijastinta avoimessa maaston kohdassa. Tästä minipummista huolimatta suunnistukseni oli hyvin lähellä kauden parastani. (Ks. reittini rastit.fi. Huom: GPS-signaalini katosi jostakin syystä rastien 2 & 5 välissä.) 

Tuloslistaa katsoessa olin kokonaisuutena A-pitkällä sijalla 23/39. Eroni kärkeen oli toki noin 20 minuuttia ja hävisin vähintään 10 minuutilla kaikkiaan 17 kilpailijalle. Tämä kertookin omasta vauhdistani ja kaikkien suunnistajien tasoeroista jotain, mutta myös muun muassa sen, että lähtöviivalle mahtuu mainiosti rinnakkain monen tasoisia menijöitä. Tuloslistalta on havaittavissa myös, että osallistujia oli tällä kertaa upeasti syksyn yö-cupin ennätysmäärä, 96.

Alueen historia näkyi sekä lähtöpaikalla että maastossa.

Suuri osallistujamäärä, yhteislähtö ja 2 eri alueella pyörineet eri ratojen perhoslenkit takasivatkin varsin mahtavan tunnelman metsään. Hyvin lähellä A-pitkän perhoslenkkien keskusrastia 1/5/9 oli myös A-lyhyen ja naisten rasti (koodi 52) ja esimerkiksi A-lyhyen perhoslenkkien keskusrasti 1/4(tai 5)/8 oli samalla A-pitkän rasti 2 tai 6 (hajonnasta riippuen).

Samoin radan loppupäässä A-pitkän perhoslenkkien keskusrasti (alla kuvassa rasti 15/19/22) toimi myös A-lyhyen ja naisten radan vastaavana keskusrastina. Samalla alueella ja osin samoilla rasteilla kävi myös junnujen rata. Melkoista valojen hulinaa tällaisen keskivauhtisen suunnistajan oltua paikalla, jolloin gaussin käyrän mukaisesti oli kavereitakin mukavasti. Pikaisesti tuloksista katsottuna vain ihan kuumin kärki kussakin sarjassa ehti pois alta ennenkuin saavuin alueelle. Ja ennenkuin poistuin alueelta, suurin osa illan suunnistajista oli jo vähintäänkin saapunut sinne. Esimerkiksi lentävällä drone-kameralla olisi alueesta lie saanut huikaisevan videopätkän, yösuunnistuksen huumaa parhaimmillaan.

Kuvassa seitsemän A-pitkän suunnistaneen reitit radan loppupään perhoslenkeissä.