Oulurastit, Lummelampi 14.8.

Lummelampi on yksi Oulurastien ehdottomasti kauneimmista ja parhaista maastoista. Alueen läpi mutkittelee kapea Muhosjoki ja sen molemmin puolin on suuri määrä joen aikanaan muovaamia kuivia, kosteita tai hyvinkin vetisiä "meandereita" tai "makkaroita". Sekä joen että meanderien jyrkät reunat ovat suurimmillaan jopa 15 metriä korkeita, mutta valtaosa rinteistä on rastien alueella 5-10 metrisiä ja usein jyrkkyydessään haasteellisia kiivetä. Itse kävin alueella ensimmäisen kerran viime syksynä yösuunnistamassa. Oletin, että maastoa on nyt helpompi lukea, mutta kartta olikin yllättävän haastava myös päivällä vaatien tietyillä alueilla todella suurta huolellisuutta.

Lummelammen A-rata (klikkaa karttaa suurentaaksesi). Keskellä Muhosjoki ja sen pohjois- & eteläpuolella joesta erkaantuneita meandereita. Huomaa myös kartan pienipiirteisyys esimerkiksi rastiväleillä 8-9 ja 12-13. Mainittakoot vielä yksityiskohtana, että rastivälien 9-10 ja 11-12 tasaiset kangasmetsät ovat jopa hämmästyttävän samanmuotoisia kuin kartan korkeuskäyrät, eli noiden kangasmetsäalueiden keskellä juostessa on varsin helppo kohdistaa itsensä "tasangon" reunojen lähestyessä.

Suunnistuskeli oli myös mitä mainioin. Lämpötila oli kovalle hikoilijalle mukavasti 15C tuntumassa ja aurinko paistoi. Kartan käteen saadessani silti askarruttivat heti jo haastava reitinvalinta rastille 1 sekä vanhojen jokiuomien tämän hetkinen vesitilanne. Syksyn 2017 yöcupissa kun mustalla reunustettujen vesialueiden ylittäminen oli kielletty. Nyt kun kysäisin järjestävän seuran edustajalta, hän kertoi että mistä vaan saa nykysäännöillä mennä (paitsi pihoilta ja kieltoalueilta). Toisaalta hän myös varoitti, että jokunen vuosi sitten esim. rastien 3 & 4 välisellä majavapato-alueella oli menty jopa kaulavesissä, mikä ei toki nyt kuivan kesän jäljiltä ollut vaarana.

Rastia 3 ennen ollut himmeä kuvioraja jäi osalta havaitsematta, siinä vanhempi harva kangasmetsä vaihtui lyhyemmäksi ja tiheämmäksi taimikoksi. Meanderi-alue etenkin rastien 3 & 4 välillä mietitytti jo lähdössä kovasti, mistä uskaltaa mennä ja mistä ei.

Reitinvalintoja rastivälillä 3-4 (rastit.fi -palvelusta). Oma varman päälle ottava nopeampikulkuinen ja pidempi reittini mustalla. Toiseksi eniten mietin etukäteen vaihtoehdoksi sinistä reittiä. Jälkiviisaana jos olisin uskaltanut, vihreä/ruskea reitti olisi ollut tällä rastivälillä ehkä jopa paras(?) Huomaa kuvankaappauksesta myös vaihtelevat tulosuunnat rastille 3 kuten myös lähtösuunnat rastilta 6.

Maasto osoittautui suunnistuksessa juuri niin erilaiseksi ja mielenkiintoiseksi kuin ennakolta muistelin/arvelin. Suunnistukseni sujui siihenkin nähden erittäin hyvin, oikeastaan otteeni herpaantui vasta lähes loppukirivaiheessa eli rastivälillä 12-13.

Se oli toinen rastiväli (lähdön ja ykkösrastin välin lisäksi), mihin en keksinyt hyvää reittisuunnitelmaa. Yritin mennä suunnalla ympäristöä havainnoiden ja parhaat reitit tilanteen mukaan päättäen. Taktiikka ei enää tällä kertaa toiminut ja tein ylimääräisen kierron ajautuessani liikaa tulosuunnasta oikealle. Edelleenkään en keksi, mitä rastivälillä täsmälleen tapahtui, ehkäpä laskin jonkun meanderin väärin ja ajauduin siksi hakoteille(?) Lopulta en ollut noin 300-400 metrin matkan ajan enää kartalla, mutta onnekseni pummasin lopulta vain reilun minuutin. Ehkäpä luotin tällä rastivälillä liikaa, että joen ja maalialueen välissä olevaa rastia 13 ei voi missata ja katselin edetessäni liian vähän kompassia. Jatkossa pitää muistaa, että mikäli tarkka sijainti kartalla ei ole tiedossa, tulee havainnoinnin lisäksi kompassia tarkkailla usein, liian sivulle ajautumisen välttämiseksi.

GPS-jälkeni Polar Flow -sovelluksesta. Muuten tummassa jäljessä punaisella rastiväli 12-13, jonka aloitin hyvin, mutta pummasin turhaan liian pohjoisesta. Tuossa pohjoisen kautta koukussa luulin olevani paljon etelämpänä, kunnes havaitsin aukeassa maastonkohdassa maalialueen autot (GPS-jälkeni lähtee siitä suoraan etelään). Tässä satelliittikuvassa näkyy hyvin myös koko alueen maaston luonne, tavallinen kangasmetsä kun näkyy usein vastaavassa ilmakuvassa vain tasaisena vihreänä.

Suunnistustani helpotti tällä kertaa myös rastiväleillä 2-9 paljolti kanssani vuorovedoin edennyt suunnilleen itseni vauhtinen suunnistaja. Vaikka "parina" sattumalta etenemisessä voi olla myös ongelmansa, toimi se tällä kertaa mielestäni hyvin. Kuten koko suunnistukseni yleisesti muutenkin, rastivälin 12-13 pientä kauneusvirhettä lukuunottamatta. A-radan sija 14/47 oli ehkäpä kauden parhaani. Suoritukseni tasaista sujumista kuvaa se, että Oulurastien rastiväliaikavertailussa olin parhaimmillanikin rastivälillä 8-9 neljästoista.

Ks. lisää eri suunnistajien reitinvalintoja rastit.fi.