perjantai 6. heinäkuuta 2018

Oulurastit, Hiukkavaara 5.7.

Aloitin aikuisiän "Oulurasti-urani" aika tarkalleen 2 vuotta sitten juuri Hiukkavaarasta. Vaikka Hiukkavaaran ampumaradan kisakeskus onkin lähin kotiani, en sitä vielä silloin tiennyt vaan aloitin sattumalta juuri täältä. Autolla sen noin 8 kilometrin matkan paikalle ajeltuani.


Nyt karttoja ymmärtäväni taivalsin paikalle oikopolkuja kotoani Talvikankaalta tarkalleen 2 kilometrin matkan. Matkalla päättelin, että rastit sijaitsevat Ampumaradan eteläpuolella. Olin osin väärässä kulkiessani hyvin läheltä A-radan rasteja 14-15, ensimmäiset A-ratalaiset vaan eivät tainneet vielä olla viiden maissa noilla rasteilla saakka.



Paikalletulopolkuni, A-radan rasti 15 heti polun vasemmalla puolella kun isommat puut alkavat.


En tiedä seuraanko vääriä sääennusteita, mutta edellisenä päivänä, samana aamuna ja juuri ennen kisapaikalle lähtöäni katsomani sääennusteet näyttivät minun kastuvan 17-18 välillä suunnistaessani isolla varmuudella. Tälläkään kertaa en nähnyt yhtään sadepisaraa koko päivänä.


Itse radat olivat tällä kertaa haastavat. Suunnistin taas A-radan, mutta esimerkiksi C-radalla kaikista 31 suunnistajasta (naiset + miehet) vain 5 taittoi matkan alle tunnissa. A-radallakin ihan kuuminta kärkeä lukuunottamatta näkyy tulosluettelossa isoja minuutteja mm. rastien 5, 6 ja 10 tuotettua päänvaivaa. Toki muidenkin.


A-radan päivän kartta. Mietin, alkaisinko lisäämään jokaiseen postaukseeni aina kyseisen radan kartan. (Saa kuvaa klikkaamalla suuremmaksi.)


Ampurata-alue sisältää maastona hiekkaisia mäkiä ampuma-alueiden reunoilla. Syrjempänä on paljon suomaastoa ojineen sekä harvinaisen viheliäisiä tiheikköjä. Etenkin rastien 5 & 6 läheisyydessä oleva suuri tiheikkö on hetkittäin sellaista, ettei siitä pääse taidoillani järkevästi lyhythihaisella paidalla läpi, vaan pitää etsiä eri väyliä edetäkseen. Ja tämä taas aiheuttaa välittömästi suunnan karkaamista ja ongelmia oman sijainnin hahmottamisen kanssa. Yritinkin tarkkailla sekä noilla rasteilla että rastilla 15 valkean ja vihreän maastotyypin rajaa valkoisen puolella olevista korkeista puista, jolloin suuntavaistokin säilyi. Mikä sujui pääosin aivan hyvin.


Rastivälillä 5-6 taidoillani pääsi joistakin kohden vihreän läpi, joistakin kohden ei. Etenkin rastille 6 meneminen etelän puolen metsätieltä onnistui vain tietyistä kohden.

Oma reittini rastivälillä 5-6 harmaalla merkittynä. Kuten näkyy, maltti ei riittänyt edetä keltaisella tussilla merkitsemälleni polulle saakka. Myös isommalle metsätielle sen jälkeen suunnattuani maltti loppui ja etenin jopa 180 astetta väärään suuntaan (rastista 6) hetken, kun kiiruhdin vain kohti metsätietä tarpeeksi kompassia katsomatta. Metsätieltä hakeuduin kohti rastin 6 vieressä olevaa valkoista aluetta ja korkeampia puita, en oikein löytänyt muuta väylää tiheikön läpi kuin juurikin sen missaamani polun alkupätkän.


Suoritus oli sijoituksena mitattuna tämän kesän parhaani (19/55 miesten A-radalla). Silti pientä petrattavaa olisi ollut useammallakin rastivälillä. Kiertelin rastille 1 mennessä kielletyn nurmi-istutuksen varalta turhankin kaukaa ja esimerkiksi rastivälillä 11-12 missasin polun, jolle olisi pitänyt osua. (Ks. tarkemmin reittini ja muidenkin reittejä rastit.fi.) Rasteille 15 & 16 hönkäilin loppukirivaihde päällä kuin päätön kana tuntiessani nimenomaan sen maastonkohdan. Maltti olisi ollut valttia, tunsi maaston tai ei. Samoin en ole edelleenkään tyytyväinen juoksukuntooni, mutta mikäpä tässä sitä rakennellessa. Olisi ollut niin nautinnollista harrastaa muutakin kuin selviytymistaistelua (suunnistuksellisesti ehkä vähän helpommilla) rastiväleillä 6-7 ojan vartta edetessäni ja 13-14 ampumavallien yli nelivedolla kavutessani.


Taustalla näkyvien pusikkojen läpi malttamattomuuttani hönkäilty rasti 15, etelästä päin kuvattuna. (Kuva otettu kisan jälkeen kotia päin hölkötellessä.)


Yleisesti olen tyytyväinen vahvaan itseluottamukseeni tekemisessä juuri nyt. Jotenkin on vaan fiilis, että rastit kyllä löytyy ja "tässä sen aika lailla täytyy olla". Eli vaikka pientä hakemista on siellä täällä, niin jotenkin luotan olevani koko ajan oikealla alueella. Varmistettuani rastin sivuilta ja/tai takaa hyvät maastomerkit, joista ohimenon tunnistaa mahdollisimman nopeasti, ei eteneminen huoleta liikaa enkä hidastele ennenkuin kuin sopivasti juuri ennen rastia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti