Oulurastit, Annanmäki 28.6.

Annanmäen Oulurasteille povattiin vielä aamusta varsin pahaa vesisadetta, mutta kuinka ollakaan sade muuttui ainakin rastien alkaessa 16.30 todella pieneksi ellei olemattomaksi tihkuksi, kelin ollessa mukavan raikas. Metsään olikin varsin mukava lähteä.

Annanmäen parkkialue suuressa hiekkamontussa.

Kartan ensisilmäys vahvisti jo arvelemani, eli maasto oli hyvin samantyyppinen kuin Runtelissa heti Annanmäen kartan länsipuolella. Maasto sisälsi paljon suuria hiekkamonttuja ja säännöllisiä metsäteitä sekä selkeärajaisia maastotyyppien muutoksia metsäteiden rajaamien alueiden välillä.


Itse suunnistus sujui itseltäni varsin kaksijakoisesti: tekninen suoritus lähes maksimaalisen hyvin, mutta fyysinen suoritus oli erittäin huono. En tiedä painoiko Jukola yhä vai pieni miniflunssan tapainen juhannukselta. Vai vauvaperheen arki. Mutta en pystynyt nostamaan sykettäni juurikaan eli en vaan jaksanut. Keskisykkeeni oli maalissa poikkeuksellisen pieni 149 kun yleensä liikutaan 160 lähellä sen molemmin puolin. Toisaalta vaikka voimia ei vaan ollut, niin eteneminen oli kuitenkin loppuajan perusteella yllättävän hyvää.


Kävin tiistaina lähimetsissä tekemässä omaa suunnassakulku-treeniä ja tämän innoittamana hain tällä kertaa suunnalla metsien (ja jopa tiheiköiden) läpi suorinta tietä (ks. tarkemmin rastit.fi). Toinen syy oli toki se, että kiertotiet potentiaalisesti raskasjuoksuisia hiekkateitä pitkinkään eivät edellä mainitusta syystä houkutelleet.

Sopiva rastiväli täysin suunnalla mentäväksi. Paljon hyviä tarkistuspisteitä matkan varrella.

Annanmäen maasto onkin suunnassa kulkemisen kannalta varsin hyvä. Edetessä maastotyyppi muuttuu sopivin väliajoin selkeästi, luotisuorassa ylitettävässä metsätiessä on mutka/risteys vähän vasemmalla tai oikealla jne. jne. Näiden johdosta pysyin todella hyvin suunnassa läpi reitin, erittäin suoria reittejä valittuani. Tämän kerran ainoa 30 sekunnin pikkupummi tuli helpohkolla rastivälillä 10-11 sen vaativuuden aliarvioimisen johdosta. Luulin jo vajaa 100 metriä liian aikasin vastaan tullutta hiihtoladun kanssa saman suuntaista hakkuu-uraa hiihtoladuksi, minkä johdosta sekoitin lukuisten urien kanssa pääni. Onneksi vain hetkeksi.

Luulin punaisella kuvaan merkkaamaani kulku-uraa jo vihreällä merkityksi.

Annanmäen kartasta jäi mieleen detaljina myös se, että esimerkiksi rastivälillä 4-5 vaaleanvihreä tieikkö oli varsin hyvin juostavaa tiheämpää kangasmetsää, kun taas samanlainen vaaleanvihreä tiheikkö rastivälillä 7-8 oli melkoista viidakkoa, onneksi enemmän pitkää horsmaa ja lehtipuita.


Lopuksi sanoisin, että Virpiniemen, Annanmäen ja Runtelin maastot ovat mielestäni suunnistuksellisesti tavallaan helpohkoja, mutta pidän niistä kovasti. Maaston vaihtelevuus mäkineen, hiekkamonttuineen ja helppojuoksuisine kangasmetsineen on kyllä mieleen muualla niin usein nähtävien suoalueiden, ojien ja tiheiden havumetsien vastapainoksi.

Alueen kangasmetsää, A-radan rasti 10 melkein :) näkyy ohi menevältä autotieltä (rasteilta poistuessani kuvattu).