keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Jukolan viesti 16.-17.6., osa 2/2

Kerroin Jukolan viestin ensimmäisessä postauksessani tapahtumasta yleisemmin ja keskityn tässä toisessa tarkemmin itse kilpailuun.

Olin ennen kisaa huolissani maailman parhaille suunnistajille suunniteltujen vaativien rastien löytymisestä, vaikka monet ennakkoon jututtamani tuttavat kannustivat lähinnä jaksamaan ankkuriosuuden pitkän matkan. Kaikki kertoivat, että metsässä on apuja ja rastit kyllä löytyvät varmasti, mutta en oikein uskonut ja luottanut siihen. Lisäksi tiesin, että meitä oli neljä 6. tai 7. osuuden kilpailijaa, joiden maaliin tultua koko bussi pääsee lähtemään Ouluun. Mietinkin etukäteen, että maksimissaan 3 ja puolen tunnin jälkeen tulen metsästä pois, jos rastit eivät ala löytymään.

Aamulla lähdimme teltaltamme muiden uusintalähtöläisten kanssa ajoissa emit-pisteelle kirjaamaan itsemme kisaan. 7. osuuden uusintalähdössä klo 09.00 ryhmityimme kukin oman numeron kohdalle karttapukeille. Noin minuutti ennen lähtöä saimme ottaa kartan käteemme, äänimerkistä lähteä ja avata kartan sulkevan teipin. Illalla avausosuuden lähtöä seurattuamme tiesin, että K-pisteelle on ainakin 500 metriä joten pystyin spurttaamaan huoletta porukan mukaan samalla pikku hiljaa karttaa availlen.


7. osuuden viestinviejiä ryhmittymässä valmiiksi uusintalähtöön. Lähde: Jukolan viestin kuvapankki. Kuvaaja Kimmo Hirvonen.

1200 juoksijan massa oli valtava. Luin karttaa alussa niin tarkasti kuin osasin, jotta kisa lähtisi itseluottamuksen kannalta hyvin käyntiin. Meninkin hajontarasteille 1, 3 ja 4 varsin jouhevasti melkeimpä suoraan omalle rastilleni. Oli silmiä avaavaa nähdä, minkälainen rastikoodien huuteluralli ja kuhina noilla hajontarasteilla oli. Sinänsä väärän hajontarastin kautta käymisessä ei ole mielestäni mitään huonoa, virallisen GPS-seurannan mukaan kärkijoukkueetkin näyttivät vetävän usein letkoissa joidenkin jäädessä välillä hakemaan omaa hajontarastiaan.

Eräs varsin asiantuntevan oloinen kanssasuunnistaja kertoi jo alkumatkasta, että hajontarastien 3 & 4 jälkeen rasteilla 5-11 ei ole hajontaa vaan kyseessä on ns. putkiosuus. Hän oli katsellut kärjen menoa TV:stä/ Areenasta ja tiesi asian varmuudella. Sinänsä hassu yksityiskohta, mutta ehkäpä kuntoilijat ansaitsevat moisen edun reittiin liittyen niin halutessaan.


Tuossa vaiheessa kun ymmärsin matkan olevan pitkä ja maaston vaativa, alkoi myös hyvin tarkka kartan seuraamiseni tietyissä kohden vähentyä. Letkat kun menivät varsin hyviä polkuja, toki letkojen hajaantuessa oli hyvä tietää mille reitille haluaa. Satojen edellä menneiden suunnistajien tekemät polut ja useiden samoissa letkoissa edenneiden kilpakumppanien johdosta suunnistus oli hyvin erilaista kuin Oulurasteilla. Tärkeintä oli huolehtia omasta vauhdista riittävällä suunnistamisella.

Rastiväli 15-16 Jukolan reittihärvelissä. Oma reittini tuolla välillä violetilla, valitsin 2 satunnaista huippusuunnistajienkin käyttämää eri vaihtoehtoa tähän kuvaan. Alin vaaleanruskea reitti (pääpiirteissään, ei tarkalleen) oli maailman kärkipäällä ehkäpä suosituin.


Kun matka eteni yleisörastille 16, alkoi siinä vaiheessa jo etenemäni 11 kilometriä nousuja sisältäväsä suppamaastossa ja osin kivikkoisuutensa johdosta juoksuteknisestikin haastavalla alustalla tehdä tehtävänsä ja mies väsyä. Vaikka pyrinkin pitämään sykkeeni reilut 10 pykälää alempana kuin Oulurasteilla, ei se ollut matkan ja helteen johdosta tarpeeksi. Haastavan tiheikön hajontarasteilla 19 ja 20 vauhtia ei oikein voinut pitääkään, mutta 1,7 kilometrin rastiväli 21-22 meni jo liikaakin levähtelyksi helteisellä hiekkatiellä. Sain kuitenkin koottua loput voimani kasaan ja puskettua kohtuullisella rytmillä maaliin asti gps:sääni lopulta kertyneen 17,7 kilometrin matkan (virallisesti 15,1 km).


Vaativa tiheikköalue hajontarasteilla 19 & 20. Osuudet 4-7 kävivät ~saman kuvassa näkyvän lenkin. 


Pummeja taisi tulla koko matkan aikana ehkäpä ainoastaan reilun 5 minuutin edestä, mistä viimeiset 3 minuuttia rastilla 24 kun juoksimme valehtelematta kymmenien muiden kilpailijoiden kanssa samaa uraa kaikki rastin ohi, uran vietyä muiden osuuksien rasteille. Sinänsä ymmärrettävä, osin myös metsätien samaistusvirheestä syntynyt pummi, saman virheen teki muutama kärkikymmenikön ankkurikin samaa polkua pitkin, toki pienemmällä pummauksella.


Mainittakoot myös kartan lukemisesta Hälvälässä, että vesiviivojen vähäisyys kartalla teki kartan lukemisesta hetkittäin haastavaa. En aina havainnut kovin nopeasti, mihin suuntaan maasto milläkin korkeuskäyrällä viettää. Mietinkin, miksi vesiviivoja ei voi olla yleisesti muulloinkin kartoissa enemmän, osasyy tottakai on kartan "tukkoon" meno liiallisesta merkkien määrästä.

Lopputuloksena 7. osuuden sija 1138 vajaat 2h40min ajalla tyydytti kyllä. Kuten moni viisaampi sanoi jo ennen lähtöäni, on Jukolan viesti täysin erilainen kuin mikään muu suunnistuskilpailu. Maalissa ymmärsin sen täysin. Vaikka suunnistustaito ratkaisee kärjessä ja sopivilla osuuksilla sopivissa kohdissa todella paljon, ovat kuntoilija-tasollani valmiit polut ja lukuisat kanssani tasavauhtiset kilpailijat niin suuri helpotus, että muuten äärimmäisen vaikeat rastitkin löytyivät ainakin tällä kertaa suhteellisen sujuvasti.

Loppufiilis kisasta oli siis loistava. Kaikki tuli annettua, minkä huomasi kropan sippaamisen lisäksi myös takareisien ja nivusten kramppailusta pitkin bussimatkaa takaisin Ouluun. (En huomannut merisuolaa joillakin juomapisteillä.) Oppia tuli kaikenkaikkiaan monella tapaa ja kovasti. Uskoisin, että kulutan vielä paljon aikaa maailman kärjen tekemisiä GPS-seurannasta analysoidessani. Samoin reittihärveli (jota käytin nyt ensimmäistä kertaa) ja rastit.fi (linkin takana nimenomaan osuus 7, reittini nimimerkki Petu) tulevat aukeamaan Jukolan kohdalta vielä monesti.

Mestari KooVeen Timo Sild valitsi kuudennella osuudella rastivälillä 10-11 tiereitin ihan kuvan yläreunassa käyden. Muiden suunnistaessa tämän maaston pahimman suppakohdan läpi suoraan. Ilmeisesti riskejä välttävä valinta johtoasemassa. Muitakin vastaavia erikoisuuksia löytyi & tulee vielä löytymään Jukolan GPS-dataa katsellessa.


Kaiken kaikkiaan Jukola 2018 jätti jälkeensä paljon hienoja muistoja. Toivottavasti näitä muistoja kertyy suunnituksen parissa tulevina vuosina vielä paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti