sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Talvisuunnistus, 24.3. Knuutilankangas

Pitkästä aikaa talvisuunnistus osui hyvin yksiin perheen muiden menojen kanssa ja ennätin rasteja hakemaan. Kesän ja "oikeiden" Oulurastien tulon jo poltellessa korttelien juoksu lumisessa maastossa on hyvä tapa virittää ajatusta tulevaan. Tällä kertaa talvisuunnistus järjestettiin Knuutilankankaalla Lämsänjärven ympäristöä kierrellen.


Rata oli mielestäni tällä kertaa hyvin juoksuvoima-painotteinen. Reitinvalinnatkin varmasti ratkaisivat, mutta kun tulosluettelossa on kaikkien noin 20 A-radan kilpailijan välillä minuutti-pari per sijoitus, pystyy tuloksista päättelemään paljon kunkin tämän hetken juoksukunnosta. Eikä kenelläkään sijoitus ole mennyt paremmaksi eikä heikommaksi yhden rastivälin reitinvalinnassa tai yhdessä pienessä pummissa.


Juoksemallani yli 7km matkalla ehkäpä 6km oli pyöräteitä tai pieniä autoteitä ja se loput noin kilometri valtaosin hyväjuoksuisia metsäpolkuja. Ehkäpä vähän tylsähköjen pyörätiepätkien lisäksi ehdottomasti kisan parasta antia olivatkin nuo pienet metsäpolkualueet, joissa kaikki polut eivät menneet juuri kuten ne kesän kartassa menevät.


Rastien 5 ja 11 ympäristöt olivat erityisen mukavia. Enemmän ja vähemmän juostavia polkuja, jotka eivät menneet täsmälleen jokaista kartan polku-uraa pitkin.


Hyvin juostava polku rastille 4.


Rastin 4 kivi, rasti piilossa kiven vasemmanpuoleisen männyn takana.



Sama kartalla, tulosuuntani koillinen.

Henkilökohtaisesti huomasin kisassa itselleni normaalin ilmiön, joka on tuttu aina keväällä hiihtoa juoksuun vaihtaessani: pohkeet ja takareidet alkavat piiputtaa ennen varsinaista miehen väsymistä. Verenkierto- ja hengityselimistö kun ovat hiihdon jäljiltä ihan hyvässä kunnossa, mutta nimenomaan juoksuun tarvittavat lihakset eivät. Nyt onkin tarpeen pyöräteiden edes vähän sulaessa ottaa jokunen juoksulenkkikin ennen suunnistuskautta mm. rasitusvammojen ennaltaehkäisyksi. Peruskuntovauhtia ja vähän intervallejakin.


Itse olin tällä kertaa aika tyytyväinen siihen, että kykenin tekemään jokaista rastiväliä juostessani jo suunnitelman seuraavalle rastivälille. Tällöin rastin haettua voi keskittyä vain etenemään ja sopivassa vaiheessa tekemään taas suunnitelman jo seuraavalle välille. Toisaalta en osaa sanoa, johtuiko tämä suunnistuksen toimiminen omien taitojeni kehittymisestä vai mahdollisesti myös siitä, että reitti salli sen normaalia paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti