Saarinen 28.7. ja Kiekon maja 4.8.

Kävin viime viikon tiistaina omatoimi-suunnistamassa Saarisen hivenen haastavammassa Oulurasti-maastossa. Nyt eilen tiistaina juoksin emitin kanssa Kiekon majan Oulurasteilla itselleni tutuissa metsissä, paikassa jossa ratamestaroin viime kesänä.

Olen suunnistanut Saarisessa kerran aikaisemmin, 2 vuotta sitten Oulurasteilla. Muistan silloin hämmästelleeni kivien kokoa ja niiden merkintätapaa, monien mielestäni suurten kivien oltua kartalla kumpareita tai korkeuskäyriä tai jopa viisikulmioita paksulla mustalla viivalla. Olen lukenut Oulurastien keskustelusta ja kuullut myös siskoltani, että tämä maasto koetaan haastavaksi mm. edellä mainituista syistä. Suuntasinkin mielenkiinnolla paikalle viimeisellä lomaviikollani heti aamusta, kelin ollessa lähes helteinen. Koska tunsin jo osan maastosta, en kokenut siinä tällä kertaa isoja yllätyksiä. Ehkäpä hivenen taas sekoitti kumpareiden merkinnät verrattuna siihen mihin olen tottunut.

Ohessa esimerkkejä maaston jättimäisistä & peitteisistäkin kivistä. Rastivälillä 6-7 oli hyvä ottaa suuntaa yhden kivistä oltua 2 korkeuskäyrän kokoinen (keltainen ympyröinti). Ympyröin myös punaisella jättimäisen kiven merkinnän ja vaaleansinisellä kaksi korkeuskäyrää, joiden toinen reuna on jyrkänne. Rastipisteen 8 ison peitteisen kiven merkintä on myös erikoinen.

Saarisen A-rata. Pidän pitkistä reitinvalintaväleistä, missä pitää lukea paljon karttaa. Keltaisella rastivälin 12-13 reittini, mutta suosittuja olivat myös rastin 6 kohdilta juokseminen ja ensimmäisen suoalueen ylittäminen, mutta toisen pienemmän suoalueen kiertäminen eteläpuolelta lähes rastiväliviivaa pitkin.

Suunnistus kuitenkin sujui ja tein vain yhden reilun minuutin pummin etsittyäni kolmosrastia aluksi väärien kumpareiden takaa. Se oli toki pieni virhe haastavalle radalle. En ole varma aloitinkohan liian lujaa, vai painoiko minuunkin iskenyt hilla-innostus myös jaloissa sen verran, että loppumatka ja etenkin viimeiset 10-15 minuuttia tuntuivat varsin raskaalta.

Jos omatoimi-rasteilujen aikoja voi verrata Oulurasteihin (eri keli, kilpailijoiden myötävaikutus hyvässä ja pahassa, leimaamiseen kuluvat sekunnit jne.), niin tutkiskelin, että 16.7. Oulurasteilla olisin ollut tällä noin 61 minuutin ajallani A-radalla sijalla 13/31. (Ohessa reittini ja muiden reittejä rastit.fi.)

Kävin nyt viikonloppuna 40v ikämiesten futiksen SM-kisoissa Helsingissä ja mietin vielä maanantaina, että piisaakohan tiistaina paukkuja Oulurastien A-radalle. Valitsin kuitenkin sen, koska vire tuntui paikalle tullessa hyvältä. Juoksu sujuikin, mutta loppua kohden tuntui taas kunto loppuvan. Ehkäpä en ollut palautunut, ehkäpä pari kesäkiloa painavat tai ehkäpä 68 minuutin kovan suorituksen kuuluukin vaan ottaa loppua kohden lujille.

Maalissa sijoitus 13/41 oli tosi hyvä, varmasti kesän lopussakin katsottuna yksi kauden suhteellisesti korkeimmista. (Huom: monet eivät sijoituksia edes katso pyrkiessään vaan mukavaan kuntoiluun, mutta itseä toki aina kiinnostaa miten on mennyt suureen massaan verrattuna.) Uskoisin, että maaston tunteminen auttoi onnistumisessa tällä kertaa, koska omasin hyvän näppituntuman reitinvalintoihin eikä esim. haastava rasti 12 päässyt yllättämään, vaikka luinkin aluksi edeltävän ojan väärin. Pieniä hienosäätöjä lukuunottamatta kartanluku sujuikin täydellisesti.

Kiekon A-rata, oma vihreä reitinvalintani pisimmälle rastivälille 5-6, joka oli käytännössä sama myös B-radalla. Etenkin välin loppupäässä nähtiin erilaisia reitinvalintoja, mutta suurin matkalla oleva suo ohitettiin myös eteläpuolelta. Teoriassa rastimääreiden "ali" juoksukin olisi ollut vaihtoehto, ei toki paras sellainen.

Radan erityispiirteenä oli monta reitinvalintaväliä, missä piti valita reitti suoraan haastavamman maastokohdan läpi tai kiertämällä kauempaa polkuja pitkin. Välit 1-2, 8-9, 12-13 ja 13-14 olivat ainakin sellaisia, edellä jo kuvatun lähes 2 kilometrin välin 5-6 lisäksi. Valitsin kaikissa muissa paitsi välillä 8-9 enemmän tai vähemmän polkukierron (rastit.fi). Jälkiviisaana valitsisin polun siinäkin, koska kyseinen suo on vaan haastavampi edetä kuin mitä kartasta voisi päätellä. Rastiväliajoista päättelen myös, että kaikissa kierto oli hyvä ratkaisu, esimerkiksi tietä pitkin juoksemani rastivälin 1-2 oltua sijoitusmielessä parhaani. 

Rastiväli 8-9, reittini keltaisella. Optimireitti suon ylityksessä olisi ollut mielestäni punainen. Jälkeenpäin kun miettii, että kun vihreän viivan alkupisteeseen pääsee noin yhtä nopeasti kuin punaisen viivan alkupisteeseen, on sen jälkeen 2 kertaa pidempi pätkä vihreää pitkin mielestäni nopeampi kuin punainen väli. Eli punaisella vauhti on alle 50% vauhdista vihreällä. Mielestäni. Violetilla myös yksi vaihtoehto, suon reunalla osan matkaa apuna on heikommin edettävä metsäautotie, joka tekee myös siitä vaihtoehdosta hyvän. Silti rastit.fi: ssä suurin osa meni pohjoisempaa kuin keltainen viivani.

Tällä kertaa paikalla oli kesän uusi ennätys, eli yli 200 tuloksen suorittanutta suunnistajaa. Sekin on vielä vähän viime kesään verrattuna, omatoimirasteilu on todella suosittua sekä riskiryhmäläisillä että muillakin, kuten minulla. Mainittakoot myös, että tuloslistan perusteella tällä kertaa ehkä normaalia useampi ”yleensä A-ratalainen” oli valinnut B-radan. Se johtui joko keskimääräistä hitusen pidemmistä A- ja B-radasta, ensi viikonlopun Pohjantähtirasteista tai mahdollisesti myös radan vaihdosta karttatilanteen johdosta (loppua kohden eri ratojen kartat pääsivät hetkittäin loppumaan, mutta ne kyllä sai lyhyellä odotuksella). A-radasta olen huomannut muutenkin tänä kesänä, että se on ollut jokusen kerran normaalia hitusen pidempi, omien aikojenikin painuessa tyypillisen tunnin asemesta 70 minuutin pintaan.

Päivitys 6.8.: Mainittakoot, että tykkäsin Kiekolla ratamestari Lauri Leinosen tavasta sijoittaa rastiliput. Esimerkiksi rastin 16 kuoppa on aika inhottava, jos rastilipun sijoittaa kuopan pohjalle. Se on taitavammallakin suunnistajalla vähän lottoa, osuuko siihen vai ei. Nyt rastilippu oli kuopan reunalla siten, että se näkyi kauemmaksikin.

Päivitys 9.8.: Kävin eilen vanhemmillani kylässä rastin 8 vieressä. Kun aioin käydä muutenkin juoksemassa, päätin testailla intervalli-treeninä eri reittivaihtoehtoja rastivälille 8-9. Alla olevassa kuvassa vihreä reitti meni suunnitusmielessä täydellisesti aikaan 5:10. Keltainen reitti meni myös täydellisesti aikaan 5:20. Keltaisessa reitissä on kuitenkin huomioitava, että tulin sen päinvastaiseen suuntaan, eli 10 metriä ylempänä olevalta rastilta 9 rastille 8. Kolmas vetoni oli violetti reitti, missä kesti 5:38. Tässä on mainittava, että matka olisi mennyt optimivedolla ehkä 10sek nopeammin. Sininen reitti tuli taas ysiltä kasille "alamäkeen" 5:50, tässä reitin loppupää oli hetkittäin varsin ohdakkeinen ja jälkiviisaana punainen loppupään valinta olisi saattanut olla 10sek nopeampi.

Netistä löysin diplomityön, missä analysoitiin parin suunnistus-asiantuntijan arvioineen, että suunnistuksessa 10m nousu vastaa noin 100m juoksua tasaisella. Tällä kaavalla noiden "alaspäin" juoksemieni keltaisen ja sinisen reitin aikoja pitäisi pudottaa merkittävästi vs "ylöspäin" juoksemani vihreä ja violetti reitti. Mikä tekee vihreästä reitistä selvästi parhaan, minun suunnistus-juoksutekniikallani. Huippusuunnistajalla vaativan maaston juoksutekniikan ollessa suhteessa parempi kuin harrastajalla.

Oulurasteilla juoksin välin 6:44 (millä olin rastivälin 18.) nopeimman mentyä 4:59. Eli vedin intervalli-treenin näköjään varsin reipasta vauhtia.