Tällä viikolla kävin testaamassa työmiesten ja -naisten
maaston Teeriselällä sekä harjoittelemassa pyöräsuunnistusta Linnakankaalla. Molemmat lisäsivät taas
kokemusten kirjoani jääden mieleen erityispiirteillään.
Teeriselkä oli minulle uusi tuttavuus
suunnistusmaastona. Toissa syksynä olin menossa sinne yösuunnistamaan, mutta
tuli flunssa. Muistan silloin ihmetelleeni rastit.fi:stä, kuinka surutta
porukka juoksi soiden yli joka paikassa. Mietinkin torstai-iltana lähtöpaikalla reittiä ykköselle katsellessani, pitäisikö pyyhkäistä lyhintä tietä suon
yli, mutten uskaltanut vaan aloitin normitapaan varman päälle. Mitä pidemmälle
matkanteko eteni, sitä enemmän ymmärsin ratamestarin työteliään kuvauksen
maastosta. Vihreää pystyviivoitusta eli heikkokulkuisen alustan kuvausta oli
kartalla paljon eikä valkea ”normaali” metsäkään aina ollut kovin nopeaa edetä
sisältäen mm. kiviä, rinteitä tai muuten haastavampikulkuista maastoa. Sikäli
koin jopa nuo etukäteen mietiskelemäni suoalueet reitin suunnistuksellisesti
helpoimmiksi alueiksi, koska niissä pystyi juoksemaan karttaa ja kompassia
samalla vilkuillen, vaikka se totta kai raskasta olikin. Samoin kiintopisteen
edestä pystyi nappaamaan soilla hyvin, joten ei tarvinnut myöskään pysähdellä
jatkuvasti karttaa ja suuntaa katsoakseen kuten ”maaosuuksilla”, missä
kaatuminen olisi ollut hyvin todennäköistä ilman pysähtelyä.
 |
| Teeriselän koko kartta Liveloxista, oma reittini siinä mukana. (Klikkaa kuvaa niin voit suurennella eri osia.) |
 |
| 3 eri reitinvalintaa rastivälillä 5-6. Omani violetti, ajattelin mennä mahdollisimman suoraan ja jättää option suolla juoksemiseenkin. Vaaleansinisen jäljen kulkija valitsi suoraan suon, mikä kuvastaa tuota pystyvihreän maaston tasoa. Vihreän jäljen suunnistaja taas haki enemmän valkoista karttaväriä reitille. |
Suunnistukseni kuitenkin sujui kun sitä karttaa tuli luettua
reilusti, vähän jäi ehkä harmittamaan rastien 10-14 välinen parempikulkuinen
maasto, jossa olisi pitänyt edetä rohkeammin. Mitä pikavertailin jälkikäteen
datasta, jäin siinä suhteellisesti eniten muihin, vaikka etenin ne välit periaatteessa ihan hyvin (Linkit A-rataan: livelox, 10 reittiä ja rastit.fi, 12 reittiä, osin samoja).
Mainittakoot näistä
omatoimi-Oulurasteista spesiaalina erilaisen maaston ja liveloxin käytön
lisäksi myös se, että reissulla näki ihan oikeita metsän eläimiä 😊
Rastin 9 kupeessa minut säikytti teeri, maalissa ylitseni lensi varsin
matalalta komea joutsen ja pois lähtiessäni näin autotien varressa 2 poroa,
joita en tiennytkään olevan nykyään näin etelässä. Harmi, etten muistanut
napata tuolta reissulta yhtään kuvaa, onneksi Mika Seppänen jakoi samalta iltaa
vähän myöhemmältä kellonajalta upeita näkymiä maastosta Oulurastien
keskustelussa (linkki kuviin tässä, skrollaa keskustelua alemmas).
Sunnuntaina suuntasin Linnakankaalle pyöräsuunnistusta testaamaan, kun sellaiseen oli mahdollisuus pyöräsuunnistuksen erikoiskartalla. Pyöräsuunnistuksen kartta on pohjiltaan sama kuin
tavallisessa suunnistuksessa, mutta polut on merkitty pyöräilijöiden kannalta
kulkukelpoisuus huomioiden. Yhtenäinen viiva tarkoittaa parasta tietä/polkua
pyörällä (voi päästellä täysillä suhteessa maastoon) ja mitä pienemmäksi
katkoviivat menevät, sitä heikompi polku on. Pistepolulla joutuu ymmärtääkseni
käytännössä aina taluttamaan/kantamaan pyörää, ellei nyt ihan ammattilainen ole
tai maasto ole poikkeuksellisen kuiva. Viivan paksuus taas merkitsee tien/polun
leveyttä, mikä ei ehkä ole aivan niin merkittävä tekijä reitin valinnassa kuin
tuo katkoviivaisuuden taso.
 |
| Vasemmalla pyöräsuunnistuskartta samasta kohden kuin oikealla oleva suunnistuskartta. Merkkasin suunnistuskarttaan vihreällä polut, jotka on merkitty pyörällä parempikulkuisiksi pyöräsuunnistuskarttaan. Punaiset on merkattu huonommiksi ja violetit poistettu kokonaan. |
Huomasin heti Linnakankaan monitoimitalolle auton parkkiin
laittaessani, että tällä kivalla +17C kelillä oli kansa liikkeellä. Joka
paikassa metsiä myöten näin paljon maastopyöräilijöitä, lenkkeilijöitä ja
frisbee-golffaajia. Sekä Köykkyrin mäessä porrasjuoksijoita. Ero Teeriselän
muutaman harvinaisen eläimen ja nollan ihmisen näkemiseen oli melkoinen.
Itse kisassa kurvasin vauhdilla ykkösrastille, mutta kulutin
melkein minuutin varmistellessani, että rastit olivat nimenomaan punavalkoiset
nauhat. Siitä oli liian kauan kuin luin rataohjeet enkä enää muistanut, millä
rastit oli täällä merkattu. Joka tapauksessa nuo nauhat näkyivät mielestäni
yhtä hyvin kuin oikeat rastit, olisi ollut vaan hyvä kerrata rataohjeet ennen
liikkeelle lähtöä. Olin toki käynyt kartan tällä kertaa läpi huolella jo
kotona, koska laji ja karttatyyppi on itselleni niin uusi. Parempi tehdä suunnittelu
kunnolla ja oppia lajista mahdollisimman paljon, kuin vedellä sokkona suolle
jumiin kiroilemaan. Reitinvalinnat olivatkin ehkäpä juuri siksi mielestäni
onnistuneita, vaikka meninkin osan reiteistä eri lailla kuin olin ajatellut.
Esimerkiksi välin 15-16 meninkin tuttua (valtaosin jo alkumatkasta käyttämääni) ja hyvälaatuista reittiä, koska havaitsin, että tuntemattomien katkoviivapolkujen taso vaihtelee. Lisäksi
mitä vähemmän luettavaa kartassa on (vähemmän risteyksiä, missä pitää tehdä
päätöksiä), sitä nopeammin matka joutuu.
 |
| Pyöräsuunnistuskartta ja A-rata kokonaisuudessaan. Lajien eroja havainnollistaakseni piirsin rastivälin 14-15 mielestäni selvästi paremman valinnan vihreällä. Toisessa päävaihtoehdossa punainen reitti olisi ollut ainakin minun maastopyöräilytaidoillani hitaampi. Juosten taas punainen reitti olisi ollut nopeampi, ellei jopa soiden läpi oikominen joistakin kohden. |
 |
| Köykkyrin portaat vasemmalla. Tulin niiden viereistä soratietä mäen päälle. Tie oli niin jyrkkä, että joka polkaisulla pyörä valui vähän takaisinpäinkin, joten jouduin taluttamaan valtasosan mäkeä pyörää huipulle. Hapotti tässä kohden niin paljon, että hengityksen tasaantuessa ehdin näpätä kuvankin. |
Tämän kerran rata jakautui ehkä alun monipuolisten reitinvalintaosuuksien
jälkeen (rastivälit 1-6) ”sprinttityyppiseen” nopean kartanluvun alueeseen
(6-10) ja pieneen taajamapätkäänkin (11-14), joten rata oli mukavan vaihteleva. Lisäksi lopun välit 14-16 pitkää
reitinvalintaa ja rasti 10 korkealla Köykkyrin mäen päällä toivat omat
mausteensa tekemiseen. Esimerkiksi noilla tarkkaa kartanlukua vaativilla, mutta
helppokulkuisilla väleillä 6-10 olisin taatusti hävinnyt huippumenijöille
nimenomaan kartanluvussa kun tiet olisivat menneet liian nopeasti ajaessa
väistämättä sekaisin. Ja taas väleillä 2-5 olisin hävinnyt huippumenijöille
eniten varmastikin pyöräilytekniikassa, tällainen suhteellisen vasta-alkaja kun
joutuu talutushommiin ja hidastelemaan ihan eri lailla vaikeissa kohdissa kuin
kova tekijä. Kokonaisuutena tämä pyöräsuunnistuskokeiluni toi
mukavaa vaihtelua normaaliin suunnistus-harrastukseeni. Tavoite olisikin käyttää
maastopyörää kesällä enemmän kuin sitä olen tähän mennessä kevään mittaan
käyttänyt, ihan ilman karttaakin.
Kommentit
Lähetä kommentti