Tällä viikolla Oulurastien normaalissa ohjelmassa oli 2 sprintti-/korttelisuunnistusta sekä yhdet yörastit. Koska kyselyä maastorasteille oli ja koska syyskuun alun sadekelillä Sallisenperän radoilla kävi vain 79 suunnistajaa, päätti SK Pohjantähden aktiivit järjestää toiset Oulurastit samoilla hyviksi havaituilla ja harvojen kiertämillä radoilla.
Tartuin myös täkyyn, mielestäni sunnuntaipäivä on loistava suunnistamiseen. Lisäksi kun Hemmo Ahokoivu kyseli koesuunnistajia paikalle jo klo 12 eli tunti ennen Oulurastien alkamista, olin erittäin kiinnostunut. Koesuunistuksen tarkoitus oli siis käydä rata läpi, ettei edellispäivänä vietyjä rasteja puuttuisi syystä tai toisesta.
Oli varsin erikoista lähteä täysin yksin metsään niin, etten nähnyt ketään missään ennen maalia, ellei puuttunutta B-radan rastia maastopyörällään tuomassa ollutta Mikko Lukkarista lasketa.
Aloitin radan heti pienellä puolen minuutin pummilla iskettyäni ykkösrastille pienellä riskillä & vähän ohi. Jatko sujui ja sanoisin välien 1-11 menneen lähes täydellisesti. Sen jälkeen alkoikin sekoilu. Matkalla rastille 12 aloinkin jostakin syystä suuntaamaan/lukemaan itseäni rastille 4. Tämä ei olisi ollut kuin ehkäpä puolen minuutin pummi, mutta nappasin siihen päälle varsin karkealla suuntavirheellä toiset puoli minuuttia lisää.
Samoin otin suunnan yhtä pahasti pieleen heti rastilta 12 eteenpäinkin, en tiedä mitä noissa tilanteissa oikein tapahtui. Liekö keskittyminen petti ensimmäisen virheen johdosta? Joka tapauksessa kun otan suunnistaessa suuntavirheen, otan sen järkiään oikealle. En tiedä teenkö teknisesti jotain huonosti vai puuttuuko ainoastaan rutiini, koska usein se suunta menee täsmälleen oikeinkin. Eli turha tässä on kompassia syytellä, virheen syy löytyy varmuudella peilistä.
Noiden suuntavirheiden jälkeen tekeminen tuntui taas hyvältä. Reitinvalinnat onnistuivat, samoin suunta pysyi ja maaston luku sujui. Viimeisellä rastilla 17 tein taas samanmoisen puolen minuutin virheen kuin rastilla 1: liika "hyökkääminen" pääsi vähän kostautumaan. Mutta hyvä sen on painaa joskus vähän riskilläkin. (Päivän tulokset Oulurastien sivuilla ja reittini rastit.fi.)
Syyskuun alun yöcupissa kävin A-lyhyellä 8 samaa rastia kuin nyt, mutta vain yksi rastiväli oli sama. Ja silläkin pummasin nyt, mutta yöllä en. Samoin valtaosaa noista 8 rastista lähestyin nyt eri suunnasta, minkä johdosta rastipisteet näyttivät osin erilaisilta kuin silloin. Oli sikälikin mielenkiintoista nähdä sama maasto (eri) valossa.
Kokonaisuutena kehun maastoa, karttaa ja ratasuunnittelua loistaviksi. Radalla oli rastiväliä joka lähtöön: vanhaa soramonttua, kangasmetsäpätkää tiheikkömaustein, reitinvalintaa, tarkkuutta vaativaa suunnistusta esimerkiksi todella kivisellä Kummunkankaalla... tällä kertaa matkalla oli siis oikeastaan kaikkea mitä hyvällä suunnistusradalla mielestäni pitää olla. Tästä ei aurinkoisen syyspäivän vietto enää helpolla parane.
Tartuin myös täkyyn, mielestäni sunnuntaipäivä on loistava suunnistamiseen. Lisäksi kun Hemmo Ahokoivu kyseli koesuunnistajia paikalle jo klo 12 eli tunti ennen Oulurastien alkamista, olin erittäin kiinnostunut. Koesuunistuksen tarkoitus oli siis käydä rata läpi, ettei edellispäivänä vietyjä rasteja puuttuisi syystä tai toisesta.
 |
| A-rata kaikessa vaihtelevuudessaan. |
Oli varsin erikoista lähteä täysin yksin metsään niin, etten nähnyt ketään missään ennen maalia, ellei puuttunutta B-radan rastia maastopyörällään tuomassa ollutta Mikko Lukkarista lasketa.
Aloitin radan heti pienellä puolen minuutin pummilla iskettyäni ykkösrastille pienellä riskillä & vähän ohi. Jatko sujui ja sanoisin välien 1-11 menneen lähes täydellisesti. Sen jälkeen alkoikin sekoilu. Matkalla rastille 12 aloinkin jostakin syystä suuntaamaan/lukemaan itseäni rastille 4. Tämä ei olisi ollut kuin ehkäpä puolen minuutin pummi, mutta nappasin siihen päälle varsin karkealla suuntavirheellä toiset puoli minuuttia lisää.
Samoin otin suunnan yhtä pahasti pieleen heti rastilta 12 eteenpäinkin, en tiedä mitä noissa tilanteissa oikein tapahtui. Liekö keskittyminen petti ensimmäisen virheen johdosta? Joka tapauksessa kun otan suunnistaessa suuntavirheen, otan sen järkiään oikealle. En tiedä teenkö teknisesti jotain huonosti vai puuttuuko ainoastaan rutiini, koska usein se suunta menee täsmälleen oikeinkin. Eli turha tässä on kompassia syytellä, virheen syy löytyy varmuudella peilistä.
 |
| Reitinvalintaa rastivälillä 3-4. Valitsin keltaisen reitin. Vihreä ehkäpä "metsäjuoksuvoimaisemman" valinta. Violetilla teitä suosivan varmempi vaihtoehto. Jälkikäteen mietittynä saattaisin valita violetin alku- ja keltaisen loppupätkän tälle välille. |
 |
Lähdin rastilta 11 aivan oikein (keltainen jälki), mutta jossakin vaiheessa aloinkin seuraamaan rastivälin 4-5 rastiväliviivaa (punainen jälki). Vasta alkaessani ylittämään ojaa nelosrastin lähellä havaitsin virheeni. Yritin lähteä siitä pikaisesti suunnalla kohti rastia 12 (vihreä jälki), mutta meninkin pahasti oikealle (punainen) ja törmäsin ojaan (punanen ympyrä). Olin aivan ymmälläni, koska matkalla rastille ei pitänyt olla yhtään ojaa. Huolellisesti suunnan tarkistettuani älysin menneeni tosi pahasti vikasuuntaan ja sain korjattua reittini rastille 12 (keltainen).
Toistin saman virheen suunnan rastilta 12 ottaessani, tavoitteenani kuvan vihreää viivaa pitkin kohti rastia 13 meneminen. Lähdin sujuvasti ensimmäisen ojan yli, kunnes toinen oja tuli vastaan liian aikaisin ja oli 90 astetta eri suuntaan kuin sen piti olla (punainen ympyrä). Olin taas aivan ihmeissäni. Painelin siitä silti eteenpäin juontouralle, missä älysin tulleeni taas pahasti vikasuuntaan ja jatkoin keltaista jälkeä pitkin rastille 13.
|
Noiden suuntavirheiden jälkeen tekeminen tuntui taas hyvältä. Reitinvalinnat onnistuivat, samoin suunta pysyi ja maaston luku sujui. Viimeisellä rastilla 17 tein taas samanmoisen puolen minuutin virheen kuin rastilla 1: liika "hyökkääminen" pääsi vähän kostautumaan. Mutta hyvä sen on painaa joskus vähän riskilläkin. (Päivän tulokset Oulurastien sivuilla ja reittini rastit.fi.)
 |
| Reitinvalintavaihtoehdot välille 15-16. Mielestäni käyttämäni keltainen reitti oli selkeästi parempi. Violetti reitti vaihtoehtona, mutta sisältää pitkien juontoura- ja kangasmetsäpätkien lisäksi myös suota ja ojanylityksiä, lisäksi se vaatii keltaista reittiä enemmän myös kartanlukua (eli sisältää enemmän virhemahdollisuuksia). |
Syyskuun alun yöcupissa kävin A-lyhyellä 8 samaa rastia kuin nyt, mutta vain yksi rastiväli oli sama. Ja silläkin pummasin nyt, mutta yöllä en. Samoin valtaosaa noista 8 rastista lähestyin nyt eri suunnasta, minkä johdosta rastipisteet näyttivät osin erilaisilta kuin silloin. Oli sikälikin mielenkiintoista nähdä sama maasto (eri) valossa.
Kokonaisuutena kehun maastoa, karttaa ja ratasuunnittelua loistaviksi. Radalla oli rastiväliä joka lähtöön: vanhaa soramonttua, kangasmetsäpätkää tiheikkömaustein, reitinvalintaa, tarkkuutta vaativaa suunnistusta esimerkiksi todella kivisellä Kummunkankaalla... tällä kertaa matkalla oli siis oikeastaan kaikkea mitä hyvällä suunnistusradalla mielestäni pitää olla. Tästä ei aurinkoisen syyspäivän vietto enää helpolla parane.
Kommentit
Lähetä kommentti