Talvisarjan Peltolan osakilpailu lähti samasta paikkaa kuin Kasarminrannan kisa 4 viikkoa aikaisemmin. Keliolosuhteet olivat tällä kertaa varsin erit kovien pakkasten vaihduttua plussakeliin. Hyvät nastalenkkarit olivat todellakin tarpeen.
Rata oli tällä kertaa poikkeuksellisen mielenkiintoinen ratamestarin suunniteltua sekä A- että B-radoille muistisuunnistuksen: kaikilla rasteilla 3-8 oli nähtävillä kartta, jota sai katsoa rastivälit muistin varassa 3-9 edetäkseen. Rastivälin 3-9 aluetta (Oulunsuuntien itäpuoli) ei siis ollut lähdöstä ostetussa kartassa ollenkaan. Radat olivat myös varsin pitkät, minkä johdosta valitsin tämän hetken juoksukunnolleni A-rataa paremmin sopivan B-radan.
Tällä kertaa myös Polarini yllätti vähän, sen gps ei löytänyt itseään lähdössä hetkeen ja matkan aikanakin oli näköjään hukkaillut signaalia vähän väliä. Kokenut kanssakilpailija neuvoi synkronisoimaan laitteen vähän ennen kisaa, jotta se osaa kohdistaa itsensä paremmin sen hetken satelliittien sijanteihin nähden. Harmikseni en siis pystynyt tällä kertaa laittamaan gepsi-jälkeäni rastit.fi -palveluun, joten piirtelin kulkureittini tässä postauksessa oleviin karttakuviin.
Oma suunnistukseni sujui mielestäni loistavasti. Muistisuunnistus-osuudella otin etenemisen varsin varman päälle ja olinkin siinä ehkä jopa keskimäärin muita rastivälejäni hiukan hitaampi. Ehkä osin myös siksi, että ne välit olivat varsin juoksuvoima-painotteisia, koska muistisuunnistuksessa liian vaikeat rastivälit voisivat laittaa huumorin liian lujille.
B-radan sija 4/23 on paras, mitä muistelen koskaan talvisarjassa juosseeni, vaikka yleensä A-rataa suunnistankin. Juoksukuntoni ei silti ollut mielestäni erityisen hyvällä tasolla, kartanluvun ja reitinvalintojen sen sijaan sanoisin menneen paremmin kuin yleensä. Esimerkiksi rastiväleillä lähtö-1 sekä 14-15 olin jopa 2. paras. Keskimäärin silti olin kullakin rastivälillä noin 8:s.
Loppuun vielä kehun, että on aina erityisen hienoa, kun osaavat ratamestarit keksivät jotain normaalista poikkeavaa. Vaikka "normaali" suunnistuskin on aina mukavaa, jäävät tällaiset spesiaalikerrat erityisen hyvin mieleen. Ja tulihan tässä taas uutta oppiakin: karttaa ei kannattaisi katsella muulloinkaan liian usein.
 |
| Lähtö. Jäätä ja kovaa hangen pintaa löytyi jo. |
Rata oli tällä kertaa poikkeuksellisen mielenkiintoinen ratamestarin suunniteltua sekä A- että B-radoille muistisuunnistuksen: kaikilla rasteilla 3-8 oli nähtävillä kartta, jota sai katsoa rastivälit muistin varassa 3-9 edetäkseen. Rastivälin 3-9 aluetta (Oulunsuuntien itäpuoli) ei siis ollut lähdöstä ostetussa kartassa ollenkaan. Radat olivat myös varsin pitkät, minkä johdosta valitsin tämän hetken juoksukunnolleni A-rataa paremmin sopivan B-radan.
Tällä kertaa myös Polarini yllätti vähän, sen gps ei löytänyt itseään lähdössä hetkeen ja matkan aikanakin oli näköjään hukkaillut signaalia vähän väliä. Kokenut kanssakilpailija neuvoi synkronisoimaan laitteen vähän ennen kisaa, jotta se osaa kohdistaa itsensä paremmin sen hetken satelliittien sijanteihin nähden. Harmikseni en siis pystynyt tällä kertaa laittamaan gepsi-jälkeäni rastit.fi -palveluun, joten piirtelin kulkureittini tässä postauksessa oleviin karttakuviin.
 |
| "Pääkartta", jolla välit lähtö - rasti 3 sekä rasti 9 - maali. Piirsin karttaan keltaisella juoksemani reitin. Joitain miettimiäni vaihtoehtoja sinisellä. |
 |
| Muistisuunnistuksen kartta, joka oli siis nähtävillä joka rastilla. Pullautuskartalle laadittu reitti oli varsin helppo, mutta muistisuunnistuksena silti mielestäni sopivan haastava. Oma reittini keltaisella, joitakin vaihtoehtoja sinisellä. |
Oma suunnistukseni sujui mielestäni loistavasti. Muistisuunnistus-osuudella otin etenemisen varsin varman päälle ja olinkin siinä ehkä jopa keskimäärin muita rastivälejäni hiukan hitaampi. Ehkä osin myös siksi, että ne välit olivat varsin juoksuvoima-painotteisia, koska muistisuunnistuksessa liian vaikeat rastivälit voisivat laittaa huumorin liian lujille.
B-radan sija 4/23 on paras, mitä muistelen koskaan talvisarjassa juosseeni, vaikka yleensä A-rataa suunnistankin. Juoksukuntoni ei silti ollut mielestäni erityisen hyvällä tasolla, kartanluvun ja reitinvalintojen sen sijaan sanoisin menneen paremmin kuin yleensä. Esimerkiksi rastiväleillä lähtö-1 sekä 14-15 olin jopa 2. paras. Keskimäärin silti olin kullakin rastivälillä noin 8:s.
Loppuun vielä kehun, että on aina erityisen hienoa, kun osaavat ratamestarit keksivät jotain normaalista poikkeavaa. Vaikka "normaali" suunnistuskin on aina mukavaa, jäävät tällaiset spesiaalikerrat erityisen hyvin mieleen. Ja tulihan tässä taas uutta oppiakin: karttaa ei kannattaisi katsella muulloinkaan liian usein.
Kommentit
Lähetä kommentti