Oulurastit, Kumpulammit 13.9.

Kumpulammit Kiimingissä Alakylän pohjoispuolella oli itselleni maastona jälleen täysin uusi tuttavuus. Käsittääkseni aika monelle muullekin. OYUS järjesti kesän ainoat Oulurastinsa samalla korkeakoulujen mestaruuskilpailuna. Alakylässä asuva ja metsästystä harrastava työkaverini kehui aluetta erinomaiseksi suunnistukselle ja odotinkin sateiden päätyttyä ja auringon tultua esiin upeaa metsän ihailua suunnistuksen ohella. Samoin ratamestarin ennakkokuvaus ”kumpuilevaa kangasta ja lyhyitä suoylityksiä” kuulosti tukevan ennakko-odotuksiani.

Kuinkas ollakaan, maasto olikin yksi kauden ”viheliäisimmistä” suunnistamistani. Pikaisesti laskin gps-jälkeni perusteella, että ehkäpä noin 17 minuuttia koko 79 minuutistani (rastit.fi: Petu) meni ihan kunnon suolla, eli yli viidennes koko suunnistuksesta. Jäljelle jäänyt matkakin sisälsi mukavasti vitikoita ja juoksullisesti haastavia hakkuualueita, tiheikköjä tai esim. 4 kertaa ylitetyn ja paikoin varsin leveän Kumpuojan. Etenkin rastivälin 7-8 vajaan 5 minuutin suotarpominen ja rastien 5 ja 14 haku suon keskellä olevilta kuivemmilta kangas-saarekkeilta vaati fysiikkaa. ”Lyhyt suoylitys” onkin toisaalta suhteellinen käsite ;)

Tällä kertaa kengät ja sukat pääsivät varmuudella pesuun joka taloudessa.

A-radan koko kartta. Kuvan kliikkaamisen jälkeen voit taas suurennella kartan eri kohtia :)

Päivän A-radan erikoisuuksia olivat väärässä kohden ollut rasti 11 ja ilman koodia ollut rasti 16, jonka rastimäärekin oli väärin rastin oltua kiven lounaispuolella rastimääreessä kuvatun koillispuolen asemesta. Rastilla 16 kulutin ehkäpä minuutin varmistellen, että rasti on oikea. Kun älysin, että kartassa on merkittynä vain 1 kivi lähimmän 80 metrin sisällä, varmistuin, että se ei voi olla minkään muun radan rasti.

Rastin 11 taas moni selvitti ongelmitta Oulurastien rastiväliaikojen perusteella. Noin 13/27 suunnistajaa kuitenkin pummasi siinä syystä tai toisesta. Avainasia olisi ollut mennä tiheikön reunaa, kunnes rasti tulee vastaan. Itse olin jo aiemmin hämääntynyt tiheikössä olleista merkitsemättömistä kivistä ja havaitsin sen jälkeen selkeän korkeuskäyrän, millä itsensä pystyi kohdistamaan 100% varmuudella. Nyt vaan kävi näin, että vaikka sen avulla löysin oikean kiven, rasti olikin vahingossa lännempänä.

Rasti 11 oli todennäköisesti vaaleansinisellä kuusikulmiolla merkitsemäni kumpareen vieressä. Rastia etsiessä kävin kohdistamassa itseni mustilla nuolilla merkitsemistäni korkeuskäyrästä ja metsätien vieressä olevasta kivestä, mutta turhaan. Vasta toisen suunnistajan juostua rastille, huomasin sen. Onnekseni miettiessä meni vain noin 3-4 minuuttia, joillakin oli näköjään mennyt kauemminkin.

Kaikkien ratojen aikoja katsellessa tulee mieleen, että radat olivat kokonaisuutena haastavat. C-lyhyen ja D-radan ajatkin kun painuivat keskimäärin 70 minuuttiin. Kartan maasto on vaan niin haastava, että tuonne olisi ollut aika mahdoton laatia C-helpon ja D:n ”normaalin tyylistä” rataa.

Itse pidän suuresti kovista haasteista ja niitä tämä rata todella tarjosi. Kisa olikin takuulla yksi kauden mieleenpainuvimmista juuri kaiken edellä kuvatun johdosta. A-radan kahdeksas sija tuntuukin loistavalta suoritukselta ja syystä. Kaikkia kisassa koettuja asioita talvella mietiskellessä muistaa varmuudella, miksi suunnistus on kaikkine elementteineen niin hieno laji.

Rastiväli 7-8, jolla lähes 5 minuuttia suorämpimistä. Jälkiviisaana olisin varmaankin kiertänyt pohjoisen metsätien kautta, mutta kuiva kesä ja kokemukset hyväjuoksuisista soista aiemmin kesällä hämäsivät pahasti. Reiteistä vihreä on minun. Karttaan merkitty moottorikelkkareitti ei tarkoita, että se olisi juoksukelpoinen. Nytkin sen havaittuani siirryin uran vierelle pieniä mätäskohtia ja kitukasvuisten puiden alustoja etsien.