Oulurastit, Kisakangas 27.9. (poluton kartta)

Tämä viikko on ollut kelejä lukuun ottamatta oulurasteilijan unelma: rastit 4 eri päivänä ja kaupan päälle yösuunnistustakin kolmena niistä. Itse pääsin paikalle nyt torstaina Oulunsalon Kisakankaalle. Vielä on siis lauantain Timosenkoski jäljellä, paikka jossa olen käynyt treenailemassa ja jonka ratoja seuraan nytkin mielenkiinnolla, vaikken paikalle pääsekään.

Kisakankaan hiihtomaja sijaitsee Oulunsalon lentokentän kiitoradan länsipäässä. Rastilla 1 koin Hollywood-filmien tunnelmaa koneen kohotessa suoraan ylitseni kiitoradan päässä. Tämä kuva on automatkalta kisapaikalle.

Oulurasti-tunnelmaa Kisakankaan hiihtomajalta.

Keli on siis ollut koko viikon todella nihkeä. Lämpömittari ei ole paljoa plussalla, nytkin auton mittari näytti +6C saapuessani Kisakankaan hiihtomajalle. Vettäkin on satanut joka päivä, onneksi tällä kertaa ei suunnistuksen aikana. Maasto oli joka tapauksessa märkä ja suot jälleen normaalissa kunnossaan (alkukesän kuivuuden jälkeen). Oletin tämän kerran rastien olevan kangasmaastopainotteiset, mutta ratamestari oli suunnitellut meille aika lailla suopainotteisen ja mielestäni varsin raskaan reitin.

Tämän kerran A-rata (poluilla). Kuva hivenen tumma, koska kuvasin sen maalissa hämärässä toiselta suunnistajalta.

Koska olen kiinnostunut normaalien ratojen lisäksi myös erikoisradoista, valitsin nyt (sen oltua mahdollista) poluttoman kartan A-radalle. Sanoisin, että tällä kertaa kartan poluttomuus ei vaikuttanut kovin paljoa suunnistukseen, mutta jälkikäteen reittiäni ja rastiväliaikoja analysoidessa huomasin, että ehkäpä poluttomasti suunnistaminen hidasti kuitenkin vähän matkantekoa tietyillä rastiväleillä. Millään rastivälillä kartan valinnalla ei ollut kuitenkaan ratkaisevasti merkitystä.

Valitsemani A-rata poluttomalla kartalla.

Suunnistukseni sujui kokonaisuutena varsin hyvin (ks. reittini rastit.fi). En laske isommin pummailleeni, mutta pientä ”suuntakorjausta” tuli matkalla poluttoman kartan johdosta pari kertaa: rastivälillä 3-4 sekä osin myös 16-17. Rastivälillä 8-9 taas meni vähän liikaa aikaa ojien risteyksiä varmistellessa (mikä saattoi tosin lopulta säästää aikaa). Lisäksi välillä 13-14 ohjauduin himpun liian oikealle, mikä oikeutti vähän keskimääräistä huonompaan rastiväliaikaan.

Rastivälillä 3-4 ajauduin liian oikealle, suunnilleen oikeaan suuntaan mennyttä polkua pitkin (keltaisella piirtämäni viiva). Polullisella kartalla olisin todennäköisesti osunut rastiväliviivan kohdalla kulkevalle polulle vasemmalla. Vaaleanpunaisella viivalla korjausliikkeeni kun huomasin sijaintini eri maastotyyppien perusteella.

Vaaleansinisellä ympyröimäni erikoiskohteen vieressä oli toisen radan rasti. En siinä kohden vielä hoksannut, missä koko erikoiskohde on kartalla, olin niin paljon olettamaani oikeampana. Onneksi hyvin pian sen jälkeen valkeni. Ei paha pummi, mutta pieni suuntakorjaus joka tapauksessa.

Tämän kerran radan erityispiirteenä oli suon ja ryteikköisen maaston lisäksi ojien risteyksien laskeminen. Tulkinnasta riippuen jopa kaikilla rasteilla 5-18 piti laskea ojia, minimissään rasteilla 6, 9, 10, 12 ja 16 piti olla ojien määrän kanssa tarkkana. Olinkin lähellä hankkia pummin jo rastilla 6 ojia väärin laskettuani, onneksi kanssakilpailijat johdattivat kulkureiteillään minut heti oikeaan suuntaan. Sen jälkeen noudatinkin jokaisen ojan laskemisessa erityistä tarkkuutta.

Jos olet isossa ”ojaruudukossa” väärässä risteyksessä, on todella vaikea lähteä hakemaan sitä oikeaa risteystä kun yhdenkin ojan väärin laskiessa vaihtoehtoisia suuntia on 4. Ja jos lasket 2 ojaa väärin, rastin löytämisen haaste on vielä eksponenttiin suurempi, mikäli näkyvissä ei ole selkeää kohdetta, josta voi paikallistaa itsensä. Esimerkiksi rastilla 6 kun suoksi merkityn alueen ero metsäksi merkittyyn alueeseen ei ollut ainakaan minun kartanlukutaidoillani havaittavissa, enkä nähnyt edes alueen läpi kulkevaa metsäautotietä poluttomassa kartassani.

Vaikka rastilla 17 puhallutti nähdä edessä oleva 600 metrin ja 7 minuutin suotarpomispätkä, oli juuri siinä kohden yksi suunnistuskesän 2018 mieleenpainuvimmista hetkistä: upea punertava taivas auringonlaskussa kilometrin mittaisen suon takana. Suunnalla vaan päin tuntematonta ja kaikki peliin.