Oulurastit, Saarinen 9.8.

Tällä kertaa suunnistimme Saarisessa Kiimingin suunnalla. Maasto oli varsin erilainen kuin muualla, eli todellakin kokemisen arvoinen. Alueella oli paljon isoja kiviä, niin isoja että ne merkittiin mustin valkoista sisältävin ympyröin tai viisikulmioin, tai niiden jyrkät reunat mustana viivana valkoisen/ ruskean sivulla. Lisäksi maasto omasi paljon suuria sammaloituneita kiviä, jotka oli merkitty ruskeina pisteinä tai ympyröinä tai jopa tuplaympyröinä (kahtena korkeuskäyränä). 24C ja todella tuulinen keli hienolla maastolla loivatkin upeat puitteet rastien etsimiselle.

A-radan rasti 18. Samalla esimerkki kumpareesta/kivestä, joka oli merkitty karttaan pienellä ruskealla ympyrällä/ korkeuskäyrällä.

A-radalla lähes koko reitti mentiin ilman polkuja. Loivienkin korkeuskäyrien luku, eri maastotyyppien tulkinta ja kompassisuunta olivat tällä kertaa tärkeässä roolissa. Yksittäisten rastien suurin vaikeus oli kuitenkin mielestäni tunnistaa ne jo mainitut oikeat kivet ja kumpareet, etenkin kun vasta noin rastilla 5 tai 6 älysin noiden itselleni uusien merkintöjen luonteen paremmin. Suurimmat kivet näkyivät kyllä selkeästi maastossa, harvoin sitä näkee tuollaisia 5 metriä korkeita jättimäisiä kiviä. Itse asiassa en muista nähneeni vastaavia missään.

Koko kartta. Kuvaa klikattuasi voit suurentaa karttaa.

Oma suunnistukseni sujui taas hyvin. Useammalla rastilla (4, 5, 6) menin vähän oikean rastin viereen toista kumparetta katsomaan ennen oikean löytämistä. Mutta oikein mukavasti ne oikeatkin löytyivät. Rastille 8 (ja sieltä pois) menin ehkä vähän liikaa metsäautoteitä hyödyntäen, mitä vertaan kanssakilpailijoihini rastit.fi:ssä. Toki metsäautotiet selkeyttivät sekä rastin löytymistä että juoksua, eli en koe valintani olleen kovin huono. Samoin hyödynsin mahdollisimman paljon metsäautoteitä rasteille 4 ja 12 mennessäni.

Oulurastien rastiväliaikavertailussa heikoiten minulta sujuivat rastien 3, 6 & 14 löytyminen, kaikissa kun tein pientä suuntakorjausta rastien lähellä muiden löytäessä ilmeisesti oikean reitin rastin optimaaliseen lähestymiseen helpommin. Mutta kyse oli kuitenkin vain kymmenistä sekunneista. Sanoisinkin, että pummeja tuli tällä kertaa yhteensä alle 2 minuutin edestä eikä kertaakaan yli puoli minuuttia.

Kuvassa mustalla nuolella merkittynä musta ympyrä eli jättimäinen kivi. Vaaleansinisellä nuolella merkitsin yhden suuren kiven suoran pystyreunan, joka oli merkitty karttaan mustalla viivalla. Keltaisella nuolella merkitsin vihreän ympyrän kelon, jonka perusteella oli hyvä suunnata kohti rastia 17. Rastin 17 kivi kun sijaitsi loivassa rinteessä parimetrisessä taimikossa. Kuvassa on myös rastin 18 kumpareen merkintä (ks. postauksen ensimmäinen kuva = sama luonnossa)

Nyt kun suunnistus tällä hetkellä sujuu lajiteknisesti varsin hyvin, yksi vaihtoehto voisi olla mennä jatkossa kesän mittaan enemmän riskillä eli mm. vähemmän karttaa katsellen ja vähemmän varmistellen. Koen kuitenkin, että opittavaa on vielä niin paljon, että nykyinen varman päälle ottava suunnistus sopii taitotasolleni ja homma on yleisen kehittymisen lisäksi todella mukavaa. Kun kartanluku ja erilaiset niksit alkavat tulla tutummiksi, varmistelu kadonnee tekemisestä automaattisesti.