Mini-flunssan ja kiireen johdosta pääsi tämä postaus hivenen venymään... saman mini-flunssan ja saman kiireilyn johdosta aprikoin pitkään ennen Timosenkosken Oulurasteja, menenkö sinne ja jos menen, ehdinkö päivällä vai illalla (yörasteille) ja mille radalle. Lopulta menin päivällä B:lle. Mikä tuntui ainakin silloin hyvältä valinnalta, jaksoin hyvin ja olo ei tuntunut heikkenevän urheilusta yhtään.
Mietin suunnistamaan lähtiessä, että tämä on sellainen "helpohko" suunnistus. Lujaa voi mennä ja isompien pummien riski on pieni, vaikka alueella joitain kiharaisia rastin paikkoja onkin. En ole koskaan ennen itse suunnistanut Timosenkosken Oulurasteilla, mutta alue on minulle erittäin tuttu mm. MOBO-rasteilla käyntini johdosta. Viime ja toissa syksynä olen käynyt myös yötreenaamassa juuri täällä, kun maasto on hyvä tuntuman saamiseen ja se on niin lähellä kotiani.
Kuinka ollakaan, kaikki ei sujunut niinkuin oletin. Jo ykkösrasti oli hukassa. Hetken pähkäiltyäni ja kierreltyäni totesin, että se todellakin on hukassa ja juoksin vauhdilla kertomaan siitä järjestäjille. Lähdin radalle ihan ensimmäisten joukossa klo 13.00 joten moni muu ei ollut vielä ehtinyt törmätä ongelmaan. Uusi rasti paikalleen Mikko Lukkarisen, Antero Mikkosen ja Lasse Qvistin pikatoimittamana, leimasin sen toisella kertaa lähtiessäni kun sitä oltiin vasta asentamassa :) Alkuperäinen löytyi tien varresta, ilmeisesti joku oli ilkityönä käynyt siirtämässä sen. Eräs kanssani maaliin tullut toinen suunnistaja kertoi jopa leimanneensa siellä väärässä paikassa, sen jälkeen kun oli kaarrellut olematonta rastia riittävän kauan ympäristöstä.
Sen jälkeen etenemiseni sujui mainiosti, mitä nyt rastille 6 oikaisin virheellisesti ryteikön läpi, ei olisi kannattanut... noin 20sek meni kauemmin kuin tietä pitkin kiertämällä olisi mennyt, lisäksi humpsahdin kertaalleen heinikosta näkymättömään ojaan. Sen jälkeen loppusuunnistus meni 100% täydellisesti, poislukien rastin 13 neljän(!) minuutin pummi. Juuri sen rastin paikkeilla on vähän kinkkisempi maastonkohta, hätäilin kartanluvussa ja menin toisen näkyvillä olleen rastin "ansaan". Väliaikojen perusteella todella moni muukin kävi ensin väärällä rastilla, mutta oli selkeästi nopeammin älynnyt minuutissa-parissa, missä oikea paikka on. Olin tuolla rastivälillä sijalla 39/39, muistaakseni ensimmäinen kerta ikinä minkään rastivälin peränpitäjänä, nytpä on tullut sekin koettua :)
Tuo pisti miettimään, miten pummatessa pitäisi toimia. Ehkäpä tärkeintä olisi pikaisen ympärille katselun jälkeen (30-60sek) rauhoittua ja katsoa tarkkaan, mistä on tullut ja miten ja millaisessa paikkaa rasti on suhteessa tulosuuntaan. Lisäksi myös, mikä on rastia lähin selkeä varma maaston merkki. Tässä tapauksessa läheinen polun risteys olisi auttanut rastille varsin nopeasti kuoppien ja käyrien oltua haastavampia lukea.
Toinen tällä kertaa erityisesti askarruttamaan jäänyt asia oli se, että milloin kaverille kannattaa kertoa missä rasti on. Tämä tuli mieleen, kun minua nopeampi mies pyyhkäisi vähän rastin ohi rastilla 11. Leimasin perässä ja aprikoin, että noin kova suunnistaja ei lie halua helpohkolle rastille vielä lisäapuja. Jälkikäteen jäin vielä miettimään, olinko epäkohtelias kun juoksin vaan karttaa katselevan miehen ohi leimaamiseni jälkeen. Haastava tilanne. Esimerkiksi yösuunnistuksessa jos etsitään rastia "yhdessä" kauan ja toinen löytää, on mielestäni selviö, että siitä kerrotaan toisellekin. Mutta kaikki muu onkin jo vähän haastavampaa, mikä on missäkin tilanteessa kenenkin mielestä mukavaa ja järkevää?
Mietin suunnistamaan lähtiessä, että tämä on sellainen "helpohko" suunnistus. Lujaa voi mennä ja isompien pummien riski on pieni, vaikka alueella joitain kiharaisia rastin paikkoja onkin. En ole koskaan ennen itse suunnistanut Timosenkosken Oulurasteilla, mutta alue on minulle erittäin tuttu mm. MOBO-rasteilla käyntini johdosta. Viime ja toissa syksynä olen käynyt myös yötreenaamassa juuri täällä, kun maasto on hyvä tuntuman saamiseen ja se on niin lähellä kotiani.
 |
| Timosenkosken suunnistustapahtumat ovat juuri tätä: äiti ja poika käsi kädessä menossa kohti B-radan rastia 2. Lisäksi nainen heidän vasemmalla puolellaan ohittamassa. Eli mukavaa, vähän normaalia helpompaa ja normaalia kauniimpaa maastoa kaikille. Samoin illalla täällä suunnistetaan "matalan kynnyksen" yö-Oulurastit. Ja sunnuntaina jatketaan vielä vähän eri radoin Luontosunnuntailla. Upea ja perinteikäs kokonaisuus kaiken kaikkiaan. |
Kuinka ollakaan, kaikki ei sujunut niinkuin oletin. Jo ykkösrasti oli hukassa. Hetken pähkäiltyäni ja kierreltyäni totesin, että se todellakin on hukassa ja juoksin vauhdilla kertomaan siitä järjestäjille. Lähdin radalle ihan ensimmäisten joukossa klo 13.00 joten moni muu ei ollut vielä ehtinyt törmätä ongelmaan. Uusi rasti paikalleen Mikko Lukkarisen, Antero Mikkosen ja Lasse Qvistin pikatoimittamana, leimasin sen toisella kertaa lähtiessäni kun sitä oltiin vasta asentamassa :) Alkuperäinen löytyi tien varresta, ilmeisesti joku oli ilkityönä käynyt siirtämässä sen. Eräs kanssani maaliin tullut toinen suunnistaja kertoi jopa leimanneensa siellä väärässä paikassa, sen jälkeen kun oli kaarrellut olematonta rastia riittävän kauan ympäristöstä.
 |
| B-rata. Rasti 1 oli siirretty aluksi ilmeisesti ilkivallan johdosta ~samaan kohtaan tien varteen. |
Sen jälkeen etenemiseni sujui mainiosti, mitä nyt rastille 6 oikaisin virheellisesti ryteikön läpi, ei olisi kannattanut... noin 20sek meni kauemmin kuin tietä pitkin kiertämällä olisi mennyt, lisäksi humpsahdin kertaalleen heinikosta näkymättömään ojaan. Sen jälkeen loppusuunnistus meni 100% täydellisesti, poislukien rastin 13 neljän(!) minuutin pummi. Juuri sen rastin paikkeilla on vähän kinkkisempi maastonkohta, hätäilin kartanluvussa ja menin toisen näkyvillä olleen rastin "ansaan". Väliaikojen perusteella todella moni muukin kävi ensin väärällä rastilla, mutta oli selkeästi nopeammin älynnyt minuutissa-parissa, missä oikea paikka on. Olin tuolla rastivälillä sijalla 39/39, muistaakseni ensimmäinen kerta ikinä minkään rastivälin peränpitäjänä, nytpä on tullut sekin koettua :)
Tuo pisti miettimään, miten pummatessa pitäisi toimia. Ehkäpä tärkeintä olisi pikaisen ympärille katselun jälkeen (30-60sek) rauhoittua ja katsoa tarkkaan, mistä on tullut ja miten ja millaisessa paikkaa rasti on suhteessa tulosuuntaan. Lisäksi myös, mikä on rastia lähin selkeä varma maaston merkki. Tässä tapauksessa läheinen polun risteys olisi auttanut rastille varsin nopeasti kuoppien ja käyrien oltua haastavampia lukea.
 |
| Sekoiluni tarkempi kuvaus. Näin punaisessa pisteessä ollessani rastin vihreällä pisteellä ja juoksin vaan punaista viivaa pitkin vauhdilla sille. Ihmettelin, miten rasti näkyy kun olin jo etukäteen katsonut sen olevan kuopassa. Rastipisteellä huomasin, että se ei ole kuoppa, eikä rastikoodikaan mätsää. Lähdin pyörimään ympäristössä ja se näytti aika samalta kuin oikeassa rastipisteessä olisi pitänyt näyttää. Luulin lähteneeni sinisestä pisteestä sinistä viivaa pitkin, mikä vaikeutti asiaa. Lisäksi tuo alue kartalla on erittäin pienipiirteinen, eli siinä on kuvattu vain suunnistuksen kannalta olennaisimmat asiat maaston sisältäessä muutakin. Liian kauan pyörittyäni ymmärsin lähteä polun risteyksestä uudelleen kohti rastia ja sieltähän se löytyi. |
Toinen tällä kertaa erityisesti askarruttamaan jäänyt asia oli se, että milloin kaverille kannattaa kertoa missä rasti on. Tämä tuli mieleen, kun minua nopeampi mies pyyhkäisi vähän rastin ohi rastilla 11. Leimasin perässä ja aprikoin, että noin kova suunnistaja ei lie halua helpohkolle rastille vielä lisäapuja. Jälkikäteen jäin vielä miettimään, olinko epäkohtelias kun juoksin vaan karttaa katselevan miehen ohi leimaamiseni jälkeen. Haastava tilanne. Esimerkiksi yösuunnistuksessa jos etsitään rastia "yhdessä" kauan ja toinen löytää, on mielestäni selviö, että siitä kerrotaan toisellekin. Mutta kaikki muu onkin jo vähän haastavampaa, mikä on missäkin tilanteessa kenenkin mielestä mukavaa ja järkevää?
Kommentit
Lähetä kommentti