Oulurastit, Sankivaara 6.6.

Sankivaara on ollut jo kauan Oulurastien ohjelmassa. Golf-kenttien ympäröimään ja Sankivaaran mäenkin omaavaan kauniiseen maastoon on aina mukava mennä. Etenkin nyt kun päivällä käytiin helteen puolella ja illallakin suunnistimme vielä noin 20 lämpöasteen poutakelissä. Toisaalta maaston suosio aiheuttaa ratamestarille omat ongelmansa, etenkin kokeneemmille suunnistajille kun kaikki ratavaihtoehdot ovat lie jo tuttuja. Eikä alue ole kuitenkaan niin iso, että rataa voisi tehdä kovin monelle eri kankaalle kovin monella erillä tapaa. Nämä taustatekijät huomioiden rata oli mielestäni hyvä ja Mikonmäentien itäpuolella käyminen mukavasti vaihtelua tuova lisä A- ja B-rataan.

Sankivaaran maastoa, kuvassa kauempana tulostenluku-alue ja juomapaikka.

Itse suunnistin kesän ensimmäistä kertaa A-radalla. Alkukesän hidasteeni on jo tullut käytyä moneen kertaan läpi ja viime aikoina etenkin perhekiireet ovat verottaneet suunnistajan aikaa rakasta lajia (kuten koko urheilua) kohtaan rankalla kädellä. Mutta mukava se on kun elämässä tapahtuu. Tällä kelillä ja tässä maastossa oli kaikenkaikkiaan mukava tehdä viimeinen suoritukseni kelloa vastaan ennen Jukolaa.

Radan mielenkiintoisimpia rastivälejä olivat reitinvalintamielessä lähtö-1, 4-5, 5-6, 8-9 ja 16-17. Kaikilla noista oli valittavana mäki vs ”käyrää pitkin” juokseminen, polku vs metsä/suo tai muu selkeämpi reitinvalinta. Muilla rastiväleillä kyse oli enempi suunnan pitämisestä, pienistä maaston mukaisista valinnoista ja maaston lukemisesta.

A-rata. Pitkät Sankivaaralle tyypilliset tiejuoksu-pätkät oli minimoitu rastivälille 5-6. 

Tällä kertaa kaikkiaan 400 suunnistajan kuljettua osin samoja rastivälejä havaitsin viimeisten joukossa paikalla olleena syyn, miksi kokeneimmat ovat yleensä paikalla heti Oulurastien alussa. Suunnalla mentävillä metsäpätkillä kun oli etenkin rastilta lähtiessä jo aika vahva polku esimerkiksi 200 muun lähdettyä jo ennen itseä samalta rastilta samaan suuntaan. En antanut tämän kuitenkaan häiritä, sen verran on tullut lyhyellä suunnistusurallani jo opittua, että aina kannattaa tehdä ”oma suunnistus” muista rinnalla suunnistavista ja muiden jäljistä huolimatta.

Omassa tekemisessäni jäi eniten harmittamaan rastiväli 5-6. Otin sen ”varman päälle” monia muita enemmän metsäautoteihin tukeutuen, mutta pummasin silti metsäautotietä helpossa kohden väärin luettuani. Onneksi kohdalle sattui rasti 10, josta kohdistin itseni nopeasti kartalle ja pummasin vain reilun minuutin. Muualla tekeminen oli tasalaatuisempaa. Toki ainahan kehitettävää on mm. kartan harvemmassa lukemisessa, mikä mahdollistaisi sujuvamman vauhdinpidon. Mutta kokonaisuutena suoritukseni oli hyvä. Sija 36/92 ja hyvä terveystilanne hymyilyttävät kesän koittaessa.

Oma tavoiteltu reittini violetilla, luin metsäautotietä väärin ja poikkesin jo punaista pitkin ensin rastille 10. Vihreällä kovimpien kilpakumppaneiden reittivalinta rastit.fi -palvelusta. Jälkiviisaana valitsisin nyt ehkäpä myös sen reitin.

Sama kohta oikealla kartalla. Hakkuita sisältävän suoalueen juostavuus mietitytti liikaa, minkä takia valitsin etenemismielessä helpomman reitin.