Kerrottuani lyhyesti mitä itse suunnistuksessa tarvitaan alkuun päästäkseen, ajattelin käydä läpi lajin muita puolia. Monet harrastavat suunnistusta nauttiakseen Suomen luonnosta. Itsellänikin se on yksi pääsyistä suunnistaa. Toinen on tottakai kunnon kasvu ja liikunnan yleinen harrastaminen, minkä tärkeyttä ei voi koskaan väheksyä.
Näiden puolien lisäksi itseäni kiinnostaa suunnistuksessa laji itsessään. Suunnistustaito on jo nyt oppimani perusteella taito, mitä voi kehittää vuosia aina uusia elämyksiä saaden. Esimerkiksi itse suunnistin alkuun lähinnä polkujen ja ojien ja muiden selvien karttamerkkien perusteella, enkä edes tiennyt mitä vaikkapa tummanvihreä (vaikeakulkuinen maasto) ja vihreä raidoitus valkoisella pohjalla (hidastava maapohja, esim. puita kaadettu maahan) tarkoittaa. Mutta etenkin Kalliomäen 24.5. Oulurastien jälkeen piti päivittää lajitaitoani niiltäkin osin. Itse asiassa juuri äsken karttamerkkejä suunnistusliiton sivuilta katsottuani koin jälleen uusia ahaa-elämyksiä. Helpointa ehkä onkin, kun kertaa noita merkkejä aina silloin tälllöin, kaikkea on mahdoton muistaa suoriltaan lukemalla.
Samoin tulosten analysointi on suunnistuksessa varsin mukavaa puuhaa. Vaikka tottakai vertaan tuloksiani muihin suunnistajiin, tärkeintä itselleni on oma suoritus. Sen tason ja kehittymisen tietääkseni vertailu muihin on vaan tehtävä. Sitäkään ei saa ottaa liian tosissaan. Oulurastien tuloksissa on aina automaattisesti sarjoittain jokaisen rastivälin aika ja jokaisen suunnistajan sen hetkinen sijoitus kokonaiskisassa ja sijoitus kyseisellä rastivälillä. Näistä voi päätellä jo itsessään paljon, jos on omasta mielestään hyvällä rastivälillä ollut muita selvästi heikompi tai päinvastoin.
Tämän vertailun lisäksi oman reitin vertailu kavereiden kesken tai yleisesti esimerkiksi rastit.fi -palvelussa on mukavaa. Lähes kaikki me omistamme kännykän, johon saa gps-seurannan (esim. SportsTracker). Monia muita laitteitakin on, kuten itse käyttämäni edullinen Polarin M200 sykemittari gps:llä varustettuna. Laite kerää "jäljen" reitistäsi ja sitä voi verrata muihin sen jälkeen haluamallaan tavalla. Suomessa muualla on käsittääkseni enemmän tai vähemmän käytössä reittihärveli-sovellus, mutta Oulun alueella käytetään eniten rastit.fi -palvelua. Yleensä jos jollakin Oulurastien radalla on vaikkapa 30 suoritusta, niistä 3-6 päätyy rastit.fi -palveluun. Mutta sekin on riittävästi, enempää ei oikeastaan tarvikaan hauskaa analyysiä tehdäkseen.
Usein kiinnostaa nähdä erityisesti nopeimpien ja kokeneimpien suunnistajien reitit ja kuinka rohkeasti menevätkään suon keskeltä ja taas toistaalta myös kokemattomampien kiertoratkaisut ja harhailutkin, samalla miettien miksi niin pääsi käymään. Kun sama käy ehkäpä toisella kertaa myös itselle. Ja kun tämän analyysin ottaa riittävän hyvällä huumorilla, ei pahatkaan "pummit" ahdista (ainakaan kauaa) vaan niistä oppii.
Monet sanovat, että suunnistamaan oppii suunnistamalla, mikä pitää paikkansa. Kartanluku, ympäristön havainnointi ja muun muassa kompassin käyttö kehittyvät kokemuksen kautta. Omaa suoritusta analysoimalla oppii varmastikin vielä sen hivenen lisää. Ja jos se on mukavaa niin entistä parempi.
Näiden puolien lisäksi itseäni kiinnostaa suunnistuksessa laji itsessään. Suunnistustaito on jo nyt oppimani perusteella taito, mitä voi kehittää vuosia aina uusia elämyksiä saaden. Esimerkiksi itse suunnistin alkuun lähinnä polkujen ja ojien ja muiden selvien karttamerkkien perusteella, enkä edes tiennyt mitä vaikkapa tummanvihreä (vaikeakulkuinen maasto) ja vihreä raidoitus valkoisella pohjalla (hidastava maapohja, esim. puita kaadettu maahan) tarkoittaa. Mutta etenkin Kalliomäen 24.5. Oulurastien jälkeen piti päivittää lajitaitoani niiltäkin osin. Itse asiassa juuri äsken karttamerkkejä suunnistusliiton sivuilta katsottuani koin jälleen uusia ahaa-elämyksiä. Helpointa ehkä onkin, kun kertaa noita merkkejä aina silloin tälllöin, kaikkea on mahdoton muistaa suoriltaan lukemalla.
 |
Ote Kalliomäen kartasta. Maastotyyppejä tuntematta juoksin esimerkiksi rastivälin 9-10 aika lailla tummanvihreää ( vaikeakulkuista maastoa) pitkin parit haavat muistoksi saaden. (Kartan voi klikata suuremmaksi.)
|
Samoin tulosten analysointi on suunnistuksessa varsin mukavaa puuhaa. Vaikka tottakai vertaan tuloksiani muihin suunnistajiin, tärkeintä itselleni on oma suoritus. Sen tason ja kehittymisen tietääkseni vertailu muihin on vaan tehtävä. Sitäkään ei saa ottaa liian tosissaan. Oulurastien tuloksissa on aina automaattisesti sarjoittain jokaisen rastivälin aika ja jokaisen suunnistajan sen hetkinen sijoitus kokonaiskisassa ja sijoitus kyseisellä rastivälillä. Näistä voi päätellä jo itsessään paljon, jos on omasta mielestään hyvällä rastivälillä ollut muita selvästi heikompi tai päinvastoin.
 |
Otanta 29.6.2017 Koppanan tuloksista, loppupään rastiväliaikoja kuvankaappauksella tähän liitettynä. Esimerkiksi viimeiseltä rastilta maaliin minulla kesti 29sek ja loppuajallani 63:57 olin 48:s.
|
Tämän vertailun lisäksi oman reitin vertailu kavereiden kesken tai yleisesti esimerkiksi rastit.fi -palvelussa on mukavaa. Lähes kaikki me omistamme kännykän, johon saa gps-seurannan (esim. SportsTracker). Monia muita laitteitakin on, kuten itse käyttämäni edullinen Polarin M200 sykemittari gps:llä varustettuna. Laite kerää "jäljen" reitistäsi ja sitä voi verrata muihin sen jälkeen haluamallaan tavalla. Suomessa muualla on käsittääkseni enemmän tai vähemmän käytössä reittihärveli-sovellus, mutta Oulun alueella käytetään eniten rastit.fi -palvelua. Yleensä jos jollakin Oulurastien radalla on vaikkapa 30 suoritusta, niistä 3-6 päätyy rastit.fi -palveluun. Mutta sekin on riittävästi, enempää ei oikeastaan tarvikaan hauskaa analyysiä tehdäkseen.
 |
| Kuvankaappaus rastit.fi -palvelusta. 31.8. Sankivaara. Oma reittini mustalla, pikku "pummi" rastia 8 hakiessa. |
Usein kiinnostaa nähdä erityisesti nopeimpien ja kokeneimpien suunnistajien reitit ja kuinka rohkeasti menevätkään suon keskeltä ja taas toistaalta myös kokemattomampien kiertoratkaisut ja harhailutkin, samalla miettien miksi niin pääsi käymään. Kun sama käy ehkäpä toisella kertaa myös itselle. Ja kun tämän analyysin ottaa riittävän hyvällä huumorilla, ei pahatkaan "pummit" ahdista (ainakaan kauaa) vaan niistä oppii.
Monet sanovat, että suunnistamaan oppii suunnistamalla, mikä pitää paikkansa. Kartanluku, ympäristön havainnointi ja muun muassa kompassin käyttö kehittyvät kokemuksen kautta. Omaa suoritusta analysoimalla oppii varmastikin vielä sen hivenen lisää. Ja jos se on mukavaa niin entistä parempi.
Kommentit
Lähetä kommentti