Yö-cup 10.10., Lummelampi

Kaiken piti olla kohdillaan Lummelammen yö-cupiin. Vaikka huomasinkin menomatkalla Pikkaralan paikkeilla, että vaimon otsalampun ”jatkojohto” unohtui kotiin ja jouduin virittelemään akun erikoisesti selkääni. Ja vaikka en huomannut paikalle vieviä opasteita ollenkaan (jos sellaiset oli)  ja menin paikalle vähän pidemmän kaavan kautta. Ja vaikka olin viime viikon tiistain kuumepiikin ja viikonlopuksi yltyneen flunssan jäljiltä vielä himpun toipilas. Olin kuitenkin onnistunut loistavasti, ellen jopa lähes täydellisesti, Lummelammen upeissa meandereissa aiemmin kesällä (lue linkin takaa maastosta enemmän). Viime syksynäkin yö-cup meni itselleni silloin täysin uudessa maastossa hyvin. Nyt keli oli lisäksi kohdillaan, toki lämpömittari illasta enää jokusen asteen plussalla aurinkoisen syyspäivän jäljiltä.

Muhosjoen varren kangasmaastoa sekä yksinäinen yösuunnistaja.

A-lyhyen kartta Muhosjoen pohjoispuolelta. Rastivälit 4-5 sekä 6-7 varmastikin pisimmät ja haasteellisimmat. Ainakin rastipisteet 1 ja 4 myös haastavia.

Lähdinkin liikkeelle vahvalla itseluottamuksella. Meni 3 minuuttia ja tein heti helpossa kohdassa polkujen kanssa samaistusvirheen "kompassin näytettyä mielestäni koko ajan pieleen". Harhailin itsellenikin erittäin helpon pummin johdosta sijaintiani tuntematta noin 6 minuuttia ylimääräistä kun en saanut karttaa, maastoa ja kompassia mätsäämään millään.

Sen jälkeen rastinottokin rastille 1 oli melkoista tervanjuontia ja laskisin 3min pummia siitä kaupan päälle, kompassia tuli katseltua epäuskoisena kuten aiemmassa polkujen kanssa sekoilussakin. Näin jälkikäteen mietittynä taisi käydä itselleni ennenkin tapahtuneen helpohkon samaistusvirheen lisäksi juuri samalla lailla kuin 5.6. Sarvikankaan Oulurasteilla. Silloinkin pummailin suunnistuksen alussa kun "kompassi ei vaan millään tuntunut näyttävän oikein". Toisella kertaa elokuussa samaisella Sarvikankaalla sujui loistavasti, juuri samoissa kohdissakin. Vaatiikin miettimistä, miksi näin on käynyt silloin tällöin. Uskoisin että kokemattomuus ja huolimattomuus lienee pääsyyt. Kun nytkään maaston kohta ensimmäisissä virheissä ei ollut missään nimessä vaikea vaan päinvastoin.

Lähdön jälkeen kuljin helppojuoksuisessa kangasmaastossa polkun vierustaa pitkin ja poikittaiselle tielle saapuessani (keltainen ympyrä) meni heti pään hieromiseksi. Luulin olevani vaaleansinisessä ympyrässä ja ihmettelin, miksei aukea näy ja lähdin polkua itään päästäkseni sille. Kuten kuvasta näkyy, virhe on avoimessa ja tasaisessa kangasmetsässä erittäin helppo. Ympyröin kuvaan punaisella myös (mahdollisen) kielletyllä alueella liikkumiseni, muun sekoilun ohessa. Kuvassa mukana myös gps-jälkeni rastilta 3 rastille 4 (vasemmalta oikealle).
[Päivitys 16.10.: Kuvan värimerkintöjä ja kuvatekstiä päivitetty.]

Tämän jälkeen rastit 2 & 3 olivat helpompia ja pääsin taas normaaliin rytmiin, mutta haastavammalla rastilla 4 tuli noin 6 minuutin kaartelu rastia hakiessa. Samalla rastilla toki pyöri ”lohdukseni” tosi moni muukin, tämä oli mielestäni varsin haastava-alustaisessa maastonkohdassa aika normaali pummi harrastelija-tasollani, eikä edes jälkikäteen mietittynä harmita niin paljoa. Vaikka tottakai 6 minuuttia on liian paljon, paljon enemmän kuin vaikkapa hyväksyttävämpi 2-3 minuuttia.

Vaikka loppumatka sujuikin loistavasti, niin kiitos siitä menee paljolti myös muille suunnistajille. Niin pitkiä letkoja meni etenkin rastilta 6 maaliin saakka ainakin omalla kohdallani. Tämä oli vähän kinkkinen tilanne: olisin mieluusti mennyt ”yksin” tai ainakin vähempien kanssakilpailijoiden valojen kera, mutta oman vauhtisiani meni vaan niin paljon samalla alueella juuri optimaalisinta reittiä. Vaatisi melkoista pokkaa alun harhailuiden jälkeen joko valita haastavampi reitti tai jopa jäädä odottelemaan, että metsässä tulee pimeää ja lähteä parin minuutin päästä perään. Niinpä etenkin nuo viimeiset rastit eivät tuloksellisesta sujuvuudestaan huolimatta kerro illan suorituksestani isommin. (Ks. koko reittini rastit.fi tästä linkistä.)

2 suunnistajaa saapumassa Lummelammella maaliin.

On väärin tuomita omaa tekemistä tuon kiistatta kauden huonoimman rastivälini perusteella, mutta se paljasti silti selkeästi, että en omaa riittävää taitoa ja varmuutta ehyeen suunnistukseen päivänä kuin päivänä. Kompassia pitää lukea etenkin yöllä jatkuvasti oikein ja helppoja kartanlukuvirheitä ei saisi sattua, kun niitä vaativampien kohtien virheitäkin tulee.

Lummelammen (vieläpä pimeä) maasto on yksi Oulun alueen vaikeimmista suunnistaa. Sanoisin siitä huolimatta, että tämä oli kokonaisuutena ehkäpä kesän heikoin suoritukseni. Vaikka lopputulos onkin tuloslistaa katsellessa hyvä, niin edellä mainituista syistä kokonaisuudesta jäi pahasti hampaankoloon. Koko matkan kotiin ja vielä aamullakin harmitti, toki nyt kirjoitellessa ei enää niinkään. Aamupuurolla vaimo totesi, että sehän oli tavallaan loistosuoritus: oppimis-motivaatio säilyy hyvänä jatkossakin. Viisaasti sanottu.