Oulurastit, Runteli 30.8. (ohjaus)

Kävin Runtelissa ensimmäisen kerran viime vuonna. Pidin kuivaa kangasmetsää, isoja mäkiä ja suuria hiekkamonttuja sisältävästä maastosta silloin paljon. Nytkin lähdin mielenkiinnolla Runteliin. Tällä kertaa lähdin normaalin A-radan asemesta teini-ikäisen tyttöni Iinan kanssa B:lle. Iina on yleensä C-radalla, mutta nyt kun viikko sitten koko kesän avaus meni hänellä pitkän tauon jälkeen osin penkin alle, lähdettiin yhdessä harjoittelumielessä B:lle.

Ohjattavani rastilla 3.

B-radan kartta. (Klikkaa kuvaa päästäksesi suurentamaan.)

Olikin varsin mukava suunnistaa myös yhdessä ja eri rataa kuin normaalisti. Nyt oli vähän enemmän aikaa tarkkailla maastoa ja karttamerkkejä, sekä katsoa miten ennen lähtöä läpi käyty reittisuunnitelma piti ja miten sitä kannatti maaston perusteella muokata (esimerkkinä rastiväli 11-12, jossa Iina päätti valita reitin sen hetken fiiliksen ja maastotuntuman mukaan).

Huomasin matkan edetessä entistä vahvemmin, että kokemattoman ja nuoren C-ratalaisen reittivalinnat menevät usein jopa liian varman päälle omaan taitotasoonsakin nähden. Tuplamatkaa ei siis kannata juosta teitä pitkin, etenkään jos suunnalla metsän läpi mennessä matkalla on hyviä maamerkkejä (polut, selkeämmät korkeuskäyrät, maastotyyppien vaihtumiset...) ja rastin takana hyvä pysäyttäjä (kuvioraja, suo, tie...)

Alueen tyypillinen hiekkatie. Näitä oli B-radallakin paljon ja nämä helpottavat hyvin suunnalla menon harjoittelua.

B-radan rasti 6 suon reunalla haastavampikulkuisessa maastossa. Rasteja oli useampi haastavammissakin maastonkohdissa, mutta niitä haastavampia maastoja ei pitänyt yleensä edetä kovin montaa kymmentä metriä rastille optimaalisesti päästäkseen.

Etenimmekin rauhallisesti Iinan valinnoin, muutaman kerran pysäytin suunnan ollessa aika "epäedullinen" ja katsottiin kartalta paikkamme huolella. Samoin juttelimme juostessa näkemistämme maaston eri kohdista ja kuinka ne vaikuttavat tulevaan reitinvalintaan.

Tärkeimmät opit sekä itselle että ohjattavalle olivat mielestäni maltin pitäminen joka tilanteessa (eli hötkyilyn välttäminen), suunnan tarkka ottaminen ja suunnan tarkistaminen aina pientenkin tiheiköiden ja vastaavien kierrettävien kohteiden jälkeen. Kokemuksen kertyessä myös suunnistus-rohkeus on tärkeää.

Haasteellisimmaksi ohjauksessa koin hiljaa olemisen. Samaan reitin kohtaan kanssani sattuneet Oulurasteilijat ovat myös todennäköisesti huomanneet tämän :)

Tuleva mestari lähdössä rastilta 15.

Tällä kertaa B-rata suunnistettiin hyvin samantyyppisessä maastossa kuin mitä alueella muuallakin on, mutta A-radalle ratamestari oli suunnitellut vielä isompia haasteita vaativampaan maastoon rastiväleille 9-17. Melkein harmitti, kun ne jäivät kokematta. Onneksi uusia maastoja ja mahdollisuuksia tulee joka viikko.

A-radan ehkäpä mielenkiintoisin ja haastavin osa, eli rastivälit 9-17. Paljon tummanvihreää ja vähemmän polkuja.