Oulurastit, Rantakylä 31.7. (Rastinotto)

Suomen kovan helleputken toivottavasti viimeinen yli 30 asteen ilta tuli vietettyä upealla Rantakylän virkistysalueella. SK Pohjantähti oli laatinut paikalle todellisen ratavalikoiman mukaan lukien erityispitkä 9,3km E-rata, taitorata, pyörärata sekä lasten TukiReitti & RastiReitti. Kun spesiaalia oli luvassa ja en omaa maastopyörää enkä kuntoa/intoa 31C kelissä erityispitkälle radalle, valitsin tällä kertaa testimielessä taitoradan, joka oli vaativuudeltaan/ pituudeltaan ymmärtääkseni esitietojen mukaan B-radan tasoa.

Rantakylän kaunista maisemaa Oulurastien lähdön ja taitoradan rastin 1 puolimatkasta valokuvattuna.

23 rastia sisältänyt taitorata olikin todella opettavainen. Kun kulutin keskimäärin 200 metrin rastiväleillä datan mukaan keskimäärin hitusen yli 2 minuuttia rastia kohden, oli selvää että nimenomaan suunnistuksen tarkkuus ja rastinoton tehokkuus olivat normaalia suuremmassa roolissa. Näin kiivaassa rytmissä ja osin aika haastavin rastipistein oli todella vaikeaa sekä havaita kartalta tulevaan rastiin liittyvät yksityiskohdat (mukaan lukien rastimääre) että samalla katsoa valmiiksi ensimmäiset askelmerkit kohden seuraavaa rastia. Kävikin niin, että prosessorini kapasiteetti ei vaan monessa kohden riittänyt.

Usein kävi siis niin, että joku maaston yksityiskohta yllätti tai jäi muuten huomaamatta rastin lähellä. Ja vaikka olin painanut tulevan rastin numeron jo mieleen, piti se silti vielä tarkistaa rastin jälkeenkin. Samoin rastilta lähtiessä nokkani kyllä osoitti yleensä oikeaan suuntaan, mutta normaalisti juoksussa jatkolinjojen katselemisen asemesta piti laittaa heti kävelyksi ja täsmentää rastivälin yksityiskohtia. Varmuuden vuoksi suuntakin katsoen, koska esimerkiksi hiihtolatupohjan polut risteilivät koukeroisesti niin paljon, että ilman suuntavarmistusta olisin saattanut lähteä hyvinkin myös väärään suuntaan.

Taitorata (B), koko kartta.

Samoin tällaisella radalla huipputasolla alkaisi jo korostua ihan leimaustekniikkakin, nopea leimaus kun on helposti sekunteja nopeampi kuin hidas varman päälle leimaaminen. Jos vaikkapa 3 sekuntia hitaamman leimaamisen kertoo 23 rastilla on se yhteensä jo yli minuutin. Tasollani tuo ei nyt vielä toki tarkoita hirvittävästi. Sanoisin kuitenkin, että kartanlukuosaaminen siten, että rastin jälkeen ei tarvitse pysähtyä kävelemään ja rastiväliä tutkimaan joka 200 metrin välein, teki jo minun tasollanikin tällä reitillä useamman minuutin.

Suunnistukseni sujui tällä kertaa silti mielestäni erinomaisesti. Itse laskisin tehneeni (tasollani) ehkäpä ainoastaan 3 pienehköä pummia. Rastilla 11 menin metsän puolelle latupohjalta aivan liian aikaisin ehkäpä 30 sekuntia kyseisellä metsäalueella menettäen. Rastilla 13 tulin erittäin pusikkoisesta montusta ylös väärään kohtaan, ehkäpä taas 30 sekunnin pummin verran. Ja rastilla 15 menin samaiseen pitkään pusikkomonttuun väärästä kohdasta, taas sen noin 30 sekuntia ryteiköissä liikaa kulkien. Pummit olivat siis aika pieniä, mutta kaikki toki toistensa päälle lisättynä tekevät jo vähän enemmän. Rastille 16 menin mielestäni varsin hyvin ja varsin optimaalista reittiä, mutta jostain syystä Oulurastien tulospalvelun väliaikojen mukaan jäin siinä myös noin 30 sekuntia vs keskimääräinen suoritukseni. Tämä jää vähän mysteeriksi, miksi näin. Toki siinä hapotti vähän enkä mennyt väliä mitenkään erityisen lujaa, ehkäpä muut menivät vaan nopeammin(?) Koko gps-jälkeni rastit.fi.

3/4 rastia, joissa jäin keskimääräisestä rastivälisijoituksestani. Rastien 13 & 15 koukut kuvassa, rastin 16 puolen minuutin muista jääminen vielä mietityttää.

Taitoradan valinta osoittautui mielestäni hyväksi, jatkossakin pyrin löytämään vaihtelua ratavalintoihini jos sellainen mahdollisuus eteen tulee. Esimerkiksi suunnistuksellisesti haastavat käyräkartta tai poluton kartta sekä myös fyysisempi E-rata kiinnostavat kyllä.