Kylmä kesäkuu jatkui yhä Auran majan Oulurasteilla. Rasteille mennessä oli vielä pieni vesisade, mutta onneksi aurinko paistoi kartan oston jälkeen koko suunnistukseni ajan. Meidän hiihtäjien suosima Auran maja oli suunnistusmielessä itselleni vielä täysin uusi ja pääsimme kaikki lisäksi harrastamaan juuri uusitulla kartalla.
Jostakin syystä rasteille meno jännitti tällä kertaa normaalia enemmän ja tuntemuksetkin olivat läpi suunnistuksen normaalia epävarmempia. Vaikea sanoa mistä se johtui. Asiaa ei auttanut varmaankaan rastien 2, 5 ja 7 minipummit (oma ratani vihreä), eikä osin niistä johtunut rastilla 10 liiallinen varmistelu. Menin aika poikkeuksellisesti koko A-radan tällä kertaa siten, että näin muita suunnistajia edelläni vain yhdellä rastilla. Moni rasti vaati myös tarkkuutta, ehkäpä pieni hermostuneisuus johtui siitäkin.
Auran majan rata oli siis mielestäni kokonaisuutena erittäin hyvä. Vaikka rastiväleillä pystyi juoksemaan lujaa metsäteitäkin pitkin, yhtään rastia ei voinut lähestyä täysillä kaahaten. Samoin kun metsätie-juoksupätkiäkin oli, ne olivat monesti vaihtoehtoja omaavia (kumpi tie vai jopa suon läpi). Kartalle, jonka pinta-alasta 90% on suota tai jonkin sortin huonokulkuista vihreää ja loputkin alueet sisälsivät reilusti metsäteitä, rata oli taidolla laadittu ja optimaalinen.
Omassa suunnistuksessa jäi mietityttämään jotkut yksityiskohdat. Pään pitäisi pyöriä rastin ollessa lähellä. Todennäköisesti seisoin rastin 7 vieressä samalla puolen kiveä ennen reilun minuutin lisälenkkiäni. Ehkä olisin havainnut myös rastin 5 pari minuuttia aiemmin sen jo kertaalleen läheltä ohittaessani?
Toinen asia on karttamerkkien parempi lukeminen. Minun pitäisi oppia näkemään olennaiset asiat paremmin maastossa vauhdissa (ja joskus olemaan näkemättä epäolennaiset, esimerkiksi vaikkapa kartalle merkitsemätön muurahaispesä). Tänäänkin pidemmittä selityksittä omasin karttamerkkien tulkinnassa/hyödyntämisessä ongelmia rasteilla 2 ja 5.
Samalla vielä kiteyttäisin alkukaudestani Oulurasteilla, että tasoni näyttää olevan A-radalla aika tarkalleen puolen välin tuntumassa. Viime kaudella ja tälläkin kaudella virheet ovat sattuneet yleensä radan alkupuolella. Lähes poikkeuksetta vähän pummailua tulee, mutta yleensä "vain" 2-6 minuutin verran, harvoin vähempää tai enempää. Eli vaikka tekemisessä on kehitettävää rutkasti joka osa-alueella, tulokset ovat olleet varsin tasalaatuisia. Loppukauden tavoite on ehdottomasti saada erilaisia ratoja jatkossakin kokemalla lisää varmuutta ja "helppoutta" yleiseen tekemiseen.
Jostakin syystä rasteille meno jännitti tällä kertaa normaalia enemmän ja tuntemuksetkin olivat läpi suunnistuksen normaalia epävarmempia. Vaikea sanoa mistä se johtui. Asiaa ei auttanut varmaankaan rastien 2, 5 ja 7 minipummit (oma ratani vihreä), eikä osin niistä johtunut rastilla 10 liiallinen varmistelu. Menin aika poikkeuksellisesti koko A-radan tällä kertaa siten, että näin muita suunnistajia edelläni vain yhdellä rastilla. Moni rasti vaati myös tarkkuutta, ehkäpä pieni hermostuneisuus johtui siitäkin.
 |
| Oma reittini vihreällä. Myös violetti teki aika identtisen pummin sinisen mennessä kompassisuoraan rastille. Luin sekä metsäkoneen uria että muurahaispesiä kartalta väärin. Kävin linjan puolella hakemassa vauhtia itseni paremmin kohdistaakseni. |
Auran majan rata oli siis mielestäni kokonaisuutena erittäin hyvä. Vaikka rastiväleillä pystyi juoksemaan lujaa metsäteitäkin pitkin, yhtään rastia ei voinut lähestyä täysillä kaahaten. Samoin kun metsätie-juoksupätkiäkin oli, ne olivat monesti vaihtoehtoja omaavia (kumpi tie vai jopa suon läpi). Kartalle, jonka pinta-alasta 90% on suota tai jonkin sortin huonokulkuista vihreää ja loputkin alueet sisälsivät reilusti metsäteitä, rata oli taidolla laadittu ja optimaalinen.
 |
| Rastivälit 3-4 sekä 6-7 sisälsivät mielestäni mukavasti reitinvalintaa että tarkkaa rastinhakua. Sekä rasti 4 että rasti 7 eivät löytyneet kaikilla suoriltaan helposti. |
Omassa suunnistuksessa jäi mietityttämään jotkut yksityiskohdat. Pään pitäisi pyöriä rastin ollessa lähellä. Todennäköisesti seisoin rastin 7 vieressä samalla puolen kiveä ennen reilun minuutin lisälenkkiäni. Ehkä olisin havainnut myös rastin 5 pari minuuttia aiemmin sen jo kertaalleen läheltä ohittaessani?
Toinen asia on karttamerkkien parempi lukeminen. Minun pitäisi oppia näkemään olennaiset asiat paremmin maastossa vauhdissa (ja joskus olemaan näkemättä epäolennaiset, esimerkiksi vaikkapa kartalle merkitsemätön muurahaispesä). Tänäänkin pidemmittä selityksittä omasin karttamerkkien tulkinnassa/hyödyntämisessä ongelmia rasteilla 2 ja 5.
Samalla vielä kiteyttäisin alkukaudestani Oulurasteilla, että tasoni näyttää olevan A-radalla aika tarkalleen puolen välin tuntumassa. Viime kaudella ja tälläkin kaudella virheet ovat sattuneet yleensä radan alkupuolella. Lähes poikkeuksetta vähän pummailua tulee, mutta yleensä "vain" 2-6 minuutin verran, harvoin vähempää tai enempää. Eli vaikka tekemisessä on kehitettävää rutkasti joka osa-alueella, tulokset ovat olleet varsin tasalaatuisia. Loppukauden tavoite on ehdottomasti saada erilaisia ratoja jatkossakin kokemalla lisää varmuutta ja "helppoutta" yleiseen tekemiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti