Talvisuunnistus, Nuottasaari

Ensimmäistä kertaa blogin kirjoittamisen aloitettuani pääsin rasteilemaan. Tällä kertaa kyseessä oli erittäin harjoituksenomainen talvisuunnistus Nuottasaaressa, jalkapallomiehen sanoin Heinäpään pallokenttien ympäristössä. Paikalla ei ollut emit-leimasimia, koska ne olivat Kaukovainiolla iltapäivän talvicupin avauksessa. Jostakin syystä samalle päivää oli siis järjestetty 2 tapahtumaa. Mutta hyvä näin, koska iltapäivällä olin siskon viisikymppisiä juhlimassa.


Talvisuunnistushan on lyhyen kokemukseni perusteella usein "korttelisuunnistusta", jossa käydään maastossa, mutta iso osa reitistä kulkee katujakin pitkin. Näin oli Nuottasaaressa ja oli ollut myös iltapäivällä Kaukovainiolla. Erona normaaliin suunnistukseen on varmastikin kelin eli juoksualustan huomiointi. Onko kevyempi juosta kovaa tietä pitkä matka, vähän upottavaa polkua vähän lyhemmästi vai umpihankea lyhimmästi. Onko tie liukas jne.


Varustemielessä lämpimän pukeutumisen lisäksi sanoisin, että nastoista on etenkin katupätkillä hyötyä ja nilkoissa olisi hyvä olla jonkin sortin lisälämmitystä, mikäli haluaa suunnistaa mukavammin. Itse olen leikannut vanhoista futis-sukistani pätkät, jotka laitan sukanvarren vahvennukseksi housunlahkeen ja kengän päälle. Esimerkiksi säärystin voisi myös toimia tässä tarkoituksessa hyvin(?)

Klikkaa kartta halutessasi suuremmaksi :)

Tuoreehko lumi oli tällä kertaa nihkeä juosta poluilla ja latujen reunoilla, joten valitsin suunnistuksessani paljon teitä (ks. reittini linkin takaa). Keli ja valitsemani A-rata olivat mielestäni sellaiset, että tällä kertaa ajan ratkaisi suunnistustaitoa enemmän juoksukunto. Oma juoksuvireeni ei ollut kummoinen, joten uskoakseni en olisi ollut kovin vahvoilla, jos emit:it olisivat olleet paikalla. Vaikka reitinvalinnoistani en löytänyt jälkikäteen mitään isompaa paranettavaa. Joka tapauksessa oli mukava käydä pitkästä aikaa suunnistamassa.

Suora reitti ykköselle näyttäisi mäestä huolimatta kivalta, mutta nuo pari testikoukkua käytyäni huomasin, että hankea oli sen verran, että nopeinta on juosta pyörätietä pitkin.

Talvisuunnistuksessa käytetään sprinttisääntöjä, mikä käytännössä tarkoittaa tiettyjen kiellettyjen kohteiden kunnioittamista. Käytännössä yleisimmät virheet voivat olla:

• oliivinvihreällä kielletyllä alueella juokseminen (mm. asuntojen pihat)
• tummanvihreän alueen ylittäminen (mm. istutukset)
• 2 poikittaisviivaa aidan merkkinä. Usein tällaisten aitojen yli halutessaan pääsee, mutta sääntöjen mukaan ei siis saa mennä

Esimerkiksi rastilta 4 rastille 5 ei saa ylittää tummanvihreitä pensasaitoja ja istutuksia eikä 2 poikittaisviivalla merkittyä aitaa, vaan on mentävä sallitusta aidan portista. Omakotitaloalue on myös kierrettävä oikealta (pohjoispuolelta) tai vasemmalta (eteläpuolelta).

Näistä kielloista oli viime kesänä jonkin verran väittelyä Oulurastien nettisivuilla. Henkilökohtaisesti uskon, että kokemattomat ihmiset eivät vaan tunne sääntöjä, harva (jos kukaan) tulee Oulurasteille huijatakseen ja saadakseen nopeamman ajan. Esimerkiksi nämä 2 poikittaisviivalla merkityt aidat ovat joskus todella helppoja ylittää/ mennä läpi ja tuntuu jopa erikoiselta kiertää ne, mikäli ei tunne sääntöä. Mieleen hyvänä esimerkkinä tulee vaikkapa Lintulammen koulun aita.


Viime talvenakin aikoja vertaillessa oikaisun huomasi väliajoista joillakin rastiväleillä helposti. Ja kun oikaisijat ovat useimmiten keskikastin/häntäpään menijöitä, arvelen että niitä sääntöjä ei olla vaan viitsitty/maltettu/osattu lukea. Itsekin rikoin sääntöjä viime talvena ensimmäistä kertaa osallistuessani useammassakin kohtaa, kunnes fiksu kanssasuunnistaja neuvoi minua ja älysin alkaa oikeasti perehtymään, mistä saa mennä ja mistä ei.