Kesän 2021 kohokohtia

Pitkästä aikaa blogitekstiä kesäkauden 2021 koosteen muodossa. Näyttää kyllä uhkaavasti siltä, että blogin aktiivisin ylläpitovaihe jäi vuosiin 2018-2020, mutta ei nyt lopeteta tätä kirjoittelua aivan kokonaan :)

Kesältä jäi taas paljon hyviä muistoja, tämä Pilpaojan omatoimirasteilta.

Tässä postauksessa joitakin ajatuksia tämän kesän opeista ja uusista asioista. Ratamestaroin taas vaihteeksi vuoden tauon jälkeen, nyt Isokankaalla. Lupauduin ratamestaroimaan alun perin keväällä, mutta otettuamme koiranpennun huhtikuun puolivälissä, aikani oli niin kortilla että siirsin vuoroni lopulta syyskaudelle, mielestäni ehkä jopa alueen miellyttävimpään suunnistusmaastoon eli Isokankaalle. Lopulta kävi vielä niin, että koska olin lupautunut syyskussa torstain Oulurasteille ratamestariksi, minua pyydettiin myös saman keskiviikon yöcupiin ratamestariksi. Tiesin tehtävän olevan haastavin tähän mennessä suunnistuksen parissa tekemistäni, mutta suostuin kun pidin sitä ihan kunnia-asiana.

Kiertelinkin heinäkuussa lomalla nuoren koiramme Manun kanssa Isokankaan metsiä ihan vaan fiilistellen, nimenomaan alueita, missä en ole suunnistanut. Kun elokuun Isokankaan Oulurastien ratamestari Aikion Outi ehdotti alueen jakamista länsi- ja itäosaan niin otin mieluummin itäosan, koska se on ehkäpä muinaisine merenranta-dyyneineen se perinteikkäämpi ja syksyisen märkään suunnistukseen paremmin sopiva maasto. Perehdyin taas etukäteen alueella järjestettyihin aiempiin Oulurasteihin ja tapahtumiin sen verran kun Oulurastien nettisivuilta ja rastit.fi palvelusta nyt voi perehtyä. Ja mietin myös millaisia hajontoja yöcupissa oli aiempina vuosina ollut, etenkin jos joku tapahtuma tuntui erityisen hyvältä. Päätin näiden perusteella lähdön ja maalin (Oulurastikärryn pesäpaikaksi 2 vuorokaudeksi) ja suunnittelin karkeasti, missä ja miten sekä Oulurastien että yöcupin radat kulkisivat.

Isokankaalla Manun kanssa

Kun osallistuin syksyn ensimmäiseen yöcupin osakilpailuun Rekikylässä, Panu Hyvösen tekemät radat tuntui niin loistavilta, että päätin kokeilla hajonnoissa samaa konseptia. Muutkin totesivat selvästi saman, sillä etenkin kartan käännöstä muodostui melkein koko yöcupin 2021 teema. Koska ihan kaikkea ei pystynyt minun taidoillani puljaamaan ratasuunnittelussa, niin yöcupissa esimerkiksi runsaan osanoton gubbejen rataan en saanut järkevästi 4 hajontaa siten, että lähtö ja maali ovat samassa paikassa kuin muilla ja että rata käy myös Isokankaan ”dyynialueella”. Tämä tarkoitti myös sitä, että rata ei mahdu 1:7500 kartalle, jos kartta on kokoa A4. Lisäksi tapahtuman kokonaisuutta muuteltiin moneen kertaan valmistautuduttuani välillä jo yhteislähtöön ilman heijastimia, mutta lopulta päädyimme Panun kanssa takaa-ajolähtöön heijastimien kanssa, ihan vaan vaihtelua muihin osakilpailuihin saadaksemme.

Keskiviikon yöcupin järjestelyt olivat kyllä turhankin hektiset tällaiselle varman päälle hitaammin tekevälle, sitä ei aina tule ajateltua että samat rastipukit voivat olla vaikkapa tiistai-iltana käytössä Oulurasteilla Alakylässä ja keskiviikon ratamestarilla on töitäkin päivällä, esimerkiksi luentoja pidettävänä klo 16 saakka. Niinpä nytkin meillä tuli kaverini Matti Hokkasen kanssa kiire rastipukkeja, rastilippuja ja heijastimia maastoon asetellessamme, vaikka olin merkannut rastipisteet koodeineen jo valmiiksi puolitoista viikkoa aikaisemmin. Jotkin rastit eivät ehkä lopulta olleet aivan optimaalisesti maastossa osin oman kokemattomuutenikin johdosta (oikeassa kohdassa kyllä, mutta esim. näkyvyyden optimointi ei aina paras tähän Oulun ~parhaan näkyvyyden omaavaan maastoon), mutta Panunkin siirrettyä testijuoksussa jotain heijastimia, radat taisi olla lopulta mukiinmenevät.

Yöcupin jälkeen oli yllättävän mukavaa vaan olla hetki yksin Isokankaalla ja fiilistellä.

Torstaiaamuna lähdin taas Isokankaalle siirtelemään osaa rastipisteistä Oulurasteja varten, etenkin Oulurastien pisimmät ja lyhimmät radat kun eivät olisi olleet kovin helppoja toteuttaa yöcupin rastipisteillä. Aamupäivän lenkkeilyn jälkeen reidet oli jo aika tukossa ja ajelin kotiin kiireellä työpalaveriin… sieltä taas illaksi talkoilemaan Oulurastien pariin. Päämestari Panun (yöcup) ja Mervi Holster-Hemmin (Oulurastit) suuresta avusta huolimatta olin kyllä tuosta 2 päivän kokonaisuudesta varsin väsynyt, en kertakaikkiaan jaksanut lähteä seuraavan viikon keskiviikkonakaan yöcupiin kun olin vieläkin henkisesti niin hapoilla. Tällainen tuplatapahtuma reilut 10 eri rataa ja noin 35 rastipistettä hanskaten ei ollut tällä vähäisellä kokemuksella (3. ja 4. ratamestarointini) ja omalla pikkutarkkuudellani kovin hyvä veto, josko ensi vuonna älyäisi omat rajat paremmin :) 

Omassa suunnistamisessa hommat sujui tänä kesänä muuten, mutta koin minulle harvinaisia keskeytyksiä yllättävän usein. Muistelen jopa, etten ole koskaan aiemmin keskeyttänyt suunnistusta. Kun kevättalvella pohje kertoi revähtäessään monesta asiasta huonoon valmistautumiseen liittyen, niin alkukesästä takareisi teki samanmoisen ilmoituksen. Tuolloin jäi vain pari tapahtumaa väliin ja muistin taas lämmittelyn, lihaskunnon, painonhallinnan ja muun valmistautumisen merkityksen itselleni kovavauhtisessa suunnistuksessa. Lisäksi 2 yöcupin keskeytystä tuli jälleen uusista syistä: ensin polven kolautus kiveen ja yöllä päivystykseen tikattavaksi. Toisella kerralla kenkä taas hajosi niin pahasti, että oli pakko keskeyttää. Näin sitä oppii, että kenkiä ei kannata käyttää ihan loppuun saakka ennen uusien hankintaa. Peuhun omatoimiradalla sen sijaan keskeytin 27 asteen porottavassa auringonpaisteessa vajaan tunnin avoimessa maastossa täysillä paineltuani. Päätin, että jäljelle jäänyt reilu puoli tuntia ei olisi ollut moisen sippauksen väärti, tällä iällä pitää osata jo kuunnella kehoaankin.

Rekikylän yöcupin jälkeen OYS:sissa klo 03.

Ja Hirsikankaan keskeytyksen syy.

Tykkäsin tälläkin kaudella monista maastoista. Erityisesti itselleni uudet Olhavan Oulurastien kalliomaasto, AM-yö Aaltokankaalla ja AM-viesti Rukavaaralla plus yöcup samassa paikassa sykähdyttivät. Viime kauden loppuyhteenvedossa pohdin kalliomaastoissa suunnistamisen opettelua ja tällä kaudella edellä mainittujen lisäksi Pajukallioilla omatoimisuunnistettuani taisin saada viimeinkin otetta niistäkin kartoista. Yksi kauden parhaista suorituksistani olikin yöcupin liki täydellinen suunnistus sarjan vaikeimmaksi kuvatussa Rukavaaran maastossa.

Rukavaaran AM-viestin maasto, H120 eli ~yli nelikymppisten rata ja joukkueemme mitali.

Aaltokankaalla taas kompassi haki järjestäjänkin jälkikäteen tiedottamalla tavalla suunnistajia useissa kohdin liiaksi vasemmalle. Jälkikäteen katselin rastit.fi:stä, että itsellänikin noin 6 rastiväliä meni rankasti vasemmalle, mitä toki tapahtuu tasollani helposti ilman maaston erityistä magneettisuuttakin :) Joka tapauksessa sain suuntailtua siellä itseni maaston perusteella aina aika hyvin kohdilleen, vaikka maasto oli hetkittäin vaikealukuinen. Tämäkin suoritus jää siis itsellä mieleen vahvana onnistumisena. Mainittakoot lisäksi mieleen jääneistä suosikkimaastoista, että olen tykännyt näistä laadukkaasti järjestetyistä sprinteistä kuten kevään sprintticup ja alkutalven Valostore night sprint. Niissä laitetaan prosessori kuumemmaksi kuin maastossa mennessä, tykkään.

Kauden pahimpia floppauksia tein mm. Hanhiperällä päivää ennen omia ratamestarointejani. Maalissa vaan nauratti kun sain ajatukset pois ratamestaroinnista, mutta tein tuossa osin haastavassa maastossa silti pari harvinaisen pahaa kartanlukuvirhettä, jälleen kerran Ruotsalaisen Keijon kartan kartoittamattomallakin alueella pyörähtäen. Näitäpä sattuu ja näistä sitä oppii eniten. Ja nämä pitää oppimismotivaation korkealla. Esimerkiksi Vitsakankaan yöcupin loppupuolen itseluottamuksen syöneet pätkät kävin suunnistamassa uusiksi seuraavalla viikolla hitaasti maastoa samalla tutkien. Kyllä se vaan on niin, että liika vauhti suhteessa kuntoon ja taitoihin tuottaa virheitä ja samalla syö myös itseluottamusta pala palalta. Ja kun itseluottamus menee, alkaa mm. muiden suunnistajien kulkusuunnat kiinnostaa liikaa.

Tämän talven talvisarjan osakilpailut on jo julkaistu, on mukava nähdä että tapahtumia on enemmän kuin yleensä. Ja mukana on myös kotini alue eli Talvikangas, toivottavasti kartalle on mahtunut mahdollisimman paljon koiramme päivittäisiä lenkityspaikkoja :) Tarkoitus olisi lähteä huomenna testaamaan myös tänä vuonna Oulun alueellakin aloittanut Street-O (osakilpailu 4/4) ja lauantaina avaan Talvisarjan, tästäpä se uusi kausi uusine oppeineen taas lähtee :)