Otin tänä syksynä tavoitteekseni osallistua mahdollisimman moneen yö-cupin osakilpailuun. Onnekseni pysyin terveenä ja lastenhoitajiakin löytyi tarvittaessa, näin juoksin tällä viikolla otsalampun kanssa koko sarjan täyteen eli syksyn 10. ja 11. ratani: perjantaina vähän keskimääräistä lyhemmän ja teknisemmän radan Pikkaralassa ja perjantaina kauden pisimmän kisani Rokualla.
 |
| Naiset valmiina lähtöruudukossa Rokualla. Koronan johdosta ohjeet olivat paikan päällä erittäin tarkat, lähtöruudukkokin taisi olla normaalia väljempi. |
 |
| Pikkaralan A-miesten rata. |
Kävin vuosi sitten ensimmäistä kertaa Pikkaralan mainioissa ja suunnistukseen mielestäni erittäin hyvin soveltuvissa kangas- ja hiekkamonttumaastoissa. Nyt vuotta myöhemmin oli kyseessä jo kesän viides suunnistukseni alueella. Elokuun Oulurastien oltua tasan samalla kartalla ja viime viikon roganinginkin sijoituttua osin samaan maastoon. Maasto oli siis minulle aika tuttu, mutta samalla tiesin jo etukäteen, että alue sisältää monia näkyvyydeltään huonoja ja monenlaisia haasteita tarjoavia kohtia, nimenomaan kartan alueen reunamilla. Eli aika lailla täsmälleen siellä, missä kaikki tämän kerran rastit sijaitsivat.
Lähdin kolmen erittäin hyvin sujuneen kisan jälkeen vähän liian rennolla otteella matkaan. Esimerkiksi heti alussa piti ihmetellä, missä se lähtökolmio sijaitseekaan. Vaikka sen merkkinä oli maassa heijastin, en uskaltanut lähteä suoraan kohti rastia vaan varmistin sijaintini seuraavasta tien risteyksestä. Otin siihen samaan vielä ykköselle kisan ainoan pummini, vajaat 2 minuuttia meni pyöriessä ykkösrastin tiheikössä. Kerran juoksin rastin ohi ja toisella kertaakin vauhtia otettuani tuli vielä mutkiteltua hivenen. Kotona asiaa pohdittuani havaitsin, että luin rastin käyrän väärin päin, vaikka siinä oli vesiviivakin. Tämä lukuvirhe osaltaan hämäsi heikon näkyvyyden kohdassa. Jos etsii pientä ylöspäin menevää käyrän kohtaa ja se onkin alaspäin viettävä käyrä.
Tämän jälkeen juoksin lopun omilla kriteereilläni pummeitta. Rastivälillä 5-6 olin liki minuutin normaalia suoritustani hitaampi, liekö ihmettelin karttaa ja polkuja alkumatkasta liikaa vai eikö tossut vaan liikkuneet yhtä vikkelästi kuin muilla tasoisillani. Tämä kun oli pitkä ja ylämäkeäkin sisältävä väli. Lisäksi lopun haasteet aloittava vaikea rastiväli 8-9 olisi voinut mennä näppärämminkin, vaikka siinä kohden ohitinkin (tuloslistalla) monta kilpailijaa. [Eri kilpailijoiden reittejä rastit.fi.]
Lopputuloksissa sija 23/39 oli taas jatkumoa hyville tuloksilleni lähellä A-miesten tuloslistan puoliväliä. Itselleni tutut maastotyypit, jotka sisältävät paljon kartanlukua, näyttävät soveltuvan minulle.
 |
| Pikkaralan kartan lopun haasteellinen osuus, nostin sijoitustani 29 -> 23 tällä rastien 8-12 välillä. Mietin hetken jopa koko alueen kiertämistä polkuja pitkin rastivälillä 8-9; uskoisin että se olisi ollut noin yhtä nopea kuin valitsemani suora reitti, koska ihmettelin karttaa suoralla reitillä sen verran reilusti. Alueeseen tuntumaa saatuani välit 9-12 taas sujuivat käytännössä täydellisesti, niiden oltua kisan parhaat rastivälini muihin verrattuna. |
Perjantaina matkasimme täydellä autokunnalla Rokualle yö-cupin finaaliin. Harmi kyllä, normaaleista kyytikavereista Kaukuan Jaakko joutui jättämään kisan väliin polvivaivan takia. Sen sijaan Aleksi Lammi lähti hiuksenhienosta pistejohdosta yrittämään yö-cupin voittonsa uusimista ja samaan pyrki jo varsin hyvällä etumatkalla kisaan lähtenyt junnujen Ilona Jaatinen. Ilonan äitin Marjon lisäksi saimme yhden gubbe-sarjalaisen eli Jarmo Kujalan retkueen täydentäjäksi.
Tähän mennessä koko syksyn olen ollut kisapaikalla käytännössä noin 20-25min ennen lähtöäni. Olen ehtinyt vaihtaa kengät ja asennella lampun ja pikku alkulämmittelyn jälkeen olen suunnannut suoraan lähtöön. Nyt olin kerrankin paikalla lähes tunti ennen lähtöä. Olikin ihan mukava katsella naisten, junnujen ja gubbejen lähdöt ennen lämmittelyni aloittamista. Olin myös supertyytyväinen kun kaikkiaan 105 kilpailijasta jopa 32 lähti miesten todella haastavan pitkään 12,1km finaaliin. Oletin, että vauhtisiani menijöitä löytyy varmuudella ja päästään tekemään hyvää yhteistyötä kärkipään hyväkuntoisempien letkojen tapaan.
 |
| A1-hajonnan kartta. |
Oletin väärin. Jo ykkösrastilla huomasin, että 30 miestä painaa selvästi minua lujempaa. Vain Timo Kokkosen jäätyä rennommalla vauhdilla taakseni. Tavoitteeni oli mennä suunnistustermein "kartta takataskussa rullalla" niin pitkään kuin pystyn, mutta se taktiikka ei toiminut. Sen ansiota juoksin liian lujaa vauhtia ensimmäiset pari kilometriä ja olin vetänyt itseni jo aivan piippuun. Vaikka muiden suunnistajien valot näkyivät lähes joka paikassa todella kauas, ei niitä ollut mitään järkeä seurata. Jälkiviisaana olisin lähtenyt samalla taktiikalla kuin Timo. Nyt yksinäinen työntekoni alkoi vähän rastin 2 jälkeen. Juha Vornanen osui radan alkupäässä pari kertaa samalle reitille jätättäen minut lopulta. Ja ensimäisellä perhoslenkillä oli ajoittain ohittajia, jotka olivat jo itselleen toisella perhoslenkillä. Sen jälkeen toinen perhoslenkkini ja loppumatka olivatkin varsin mukavaa, vaikkakin väsynyttä, suunnistamista.
 |
| Harmaalla reittini Liveloxissa, keltaisella vertailuksi kärkiryhmän reitti (Aleksi Lammin viiva) pitkällä 2,3km rastivälillä 2-3. Virheet eivät näytä karkeasti katsottuna suurilta, mutta kyllä noita harmaita pitkin juostessa hävisi kunnollani minuutin-pari. Karttaa paremmin ja taidokkaammin lukemalla nuo koukerot olisi välttänyt. Rastivälillä 4-5 reittini oli myös hivenen eri, valitsin siinä tuon hitusen enempikäyräisen reitin tietoisesti varmistellakseni. |
Arvioin etukäteen, että hyvällä suorituksella kykenen ilman isompia pummeja noin 1.45-2.00 aikaan. Nyt pienen yleisvirheilyn johdosta rastivälillä 2-3 ja pikku pummilla rastille 12 taisin kerätä yhteensä noin 3-4 pummi-minuuttia kokonaisajan oltua noin 1.46. Rata oli siis ehkä vähän odottamaani nopeampi ja juoksuvauhtini lopulta aivan ok. Silti sijoitus 29/32 kertoo karun totuuden juoksuvauhdistani vs. muu miesten A-sarja. Tällä kunnolla asiaa ei ole tämän tyyppisissa kilpailuissa ylemmäs, esimerkiksi sijan 27 oltua jo noin 11 minuutin päässä. (Eri kilpailijoiden reittejä Liveloxissa.)
Kisasta jäi silti hyvä fiilis. "Kartan takataskusta pois ottamisen" jälkeen aloin päästä hyvään tuntumaan maaston kanssa ja oli kivaa suunnistaa selkeiden rastipisteiden käyrämaastossa. Maisemat olivat komeat: oululaisena ryteikköjen, hidastavien maapohjien, ojien ja soiden suunnistajana tästä radasta pystyi nauttimaan ihan eri tavalla. Rantasaunassa oli kiva istua kisan jälkeen lämmittelemässä, viimeisten joukossa saunalle tullessa 5 henkilön korona-rajoituskin pidettiin helposti. Kotimatkalla kertasimme varsin vaihtelevalla tavalla sujuneita kisoja Ilonan pakatessa pokaalin autoon ja Aleksin jäätyä lopulta Sampo Rahkon taakse miesten kokonaiskisassa. Jarmo taas ylsi gubbe-sarjassa illan kolmanneksi vahvalla suorituksella.
Yö-cup -kaudesta jäi mieleen erittäin vaihtelevat ja alueen haasteellisimmat maastot. Olhavassa ja Syötteellä kallioisimmilla paikoilla taitoni loppuivat. Sen sijaan "oululaistyyppisissä" maastoissa pärjäsin suhteellisen hyvin. Pilpajärven soiden tuotua ehkä kaikista parhaan onnistumisen näiden Sallisenperän ja Pikkaralan kangas- & hiekkamonttumaastojen ohella. Onnistuin erinomaisesti myös kauden aloittaneessa AM-yössä, joka kisailtiin samaan tapaan oululaisessa tyyppimaastossa.
Olikin kauden mittaan mahtava nähdä mm. rastit.fi:stä omia heikkouksia vs muut, mukaanlukien alueen kovimpia suunnistajia. Esimerkiksi Aleksia kisojen jälkeen usein automatkalla jututettuani kuulin myös vinkkejä siitä, miten eri tilanteissa olisi saattanut toimia ja miten kärkipään menijät ne suorittivat. Oppia tuli siis koko syksyn lähes maksimaalisella tavalla.
Kyllähän yö-cup oli tämän kauden ehdoton huipennus osaltani. Vielä jatkamme Valostore night sprintin parissa ennen talven suunnistuksia, toivotaan koronan hellittävän otettaan sen verran että järjestelyt voivat jatkua talvellakin mahdollisimman normaaliin tapaan. Loppuun vielä henkilökohtaiset kiitokset Panu Hyvöselle ja muille yö-cupin organisoijille, loistavaa tekemistä alusta loppuun, mistä kertoo myös nämä käsittääkseni ennätykselliset osallistujamäärät :)
Kommentit
Lähetä kommentti