Valostore Night Sprint, Raksilan valot 12.11.

Valostore Night Sprintin ensimmäisen kilpailun (Koskenniskan kuohut) jälkeen ratamestari tarjosi erinomaista analyysiä ja suosituksiaan eri rastiväleistä. Niitä reitinvalintojahan voi aina arvioida itsekin, mutta arvailu on harrastelijan taidoilla vähän katsojan silmästä kiinni ja usein tulee tehtyä näppituntumalta vääriäkin johtopäätöksiä. Itse ainakin katselen yleensä tuloksista väliaikojani vs. muut eri rastiväleillä ja muistelen, miten väli itsellä omasta mielestä meni. Analysoin myös rastit.fi -palvelusta sinne laitettuja reittejä oman suorituksen kehityskohtia miettiessäni. Nyt Koskenniskan kuohujen ratamestarin analyysissä yllätti hivenen rastivälien 3-4 ja 13-14 suositukset. Molemmissa valitsin siis hitaamman reitin ja en olisi ymmärtänyt sitä ilman tätä arvokasta lisätietoa, toki välin 13-14 valintaa epäilin jo itsekin, mutta en arvannut valintaani niin paljoa heikommaksi. 

Samoin VNS:n hyviä puolia on tarjota joidenkin huippumenijöiden reittejä meidän kaikkien nähtäväksi. Niistä voi oppia ensinnäkin, miten huiput suorittivat, mutta myös mm. sen, että samoja suunnistus”virheitä” ne hekin tekevät. Vaikka muu tekeminen on totta kai juoksuvauhti ja kartanluvun nopeus mukaan lukien ihan eri tasolla kuin harrastajalla. Sen voi havaita vaikka jo GPS-tallenteeseen vahingossa jääneestä Tero Linnainmaan alku- ja loppulämmittelystä :) Toivottavasti saamme muidenkin VNS kilpailujen jälkeen lisä-analyysiä jakoon. Arvioin kuitenkin tässä postauksessa omaa tekemistäni ihan omilla perinteisillä menetelmilläni.

Maaliin kiiruhtajia ja tulospalvelun auto. Taustalla Raksilan uimahalli varsin marraskuisessa maisemassa.

Raksilan valojen rata. Moottoritien itäpuoli oli mielestäni hivenen haastavampi, mutta myös länsipuolella riitti suunnistettavaa.

Jo alkulämmittelyssä jalkani tuntuivat olevan vähän tukossa ja oli olo, että tulos ei voi tulla olemaan yhtä hyvä kuin avauskisassa. Juoksuni kuitenkin sujui siihen nähden hyvin. Suunnistamiseeni taas olin maalissa erittäin tyytyväinen, en oikein keksinyt heti emitin purussa, missä olisin pummannut. Tiesin silti, että kun karttaa alkaa ajan kanssa katsella, niitä heikkoja valintoja alkaa löytymään. Heti maalin jälkeen Ahokoivun Hemmo mainitsi jo rastin 4 vieressä olleista portaista, joita en kerta kaikkiaan nähnyt kartalta, enkä edes niiden ohi juostessani. Liekö keskityin siinä kohden karttaan niin tarkasti. Laskisinkin, että suurin pummini tuli lopulta rastivälillä 4-5 näiden portaiden hyödyntämättä jättämisestä. Ja menetin siinäkin vain noin 8(?) sekuntia, muihin tasoisiini vertaillessani.

Muut mietintää herättäneet valintavälit näyttävät sujuneen väliaikojen perusteella varsin hyvin. Eli jos olen valinnut hitaamman reitin, olen silti ollut sijoittunut rastivälillä varsin hyvin sen nopean toteutuksen johdosta. Esimerkiksi rastivälillä 8-9 valitsin kyllä mielestäni pidemmän reitin (eteläkierto), mutta sen oltua etenemismielessä paljon selkeämpi ja sillä oli helpompi pitää vauhtia, luulen että reitti oli tasoisellani kartanlukijalla parempi valinta. Huippumenijällä olisi ehkä ollut toisin päin.

Esimerkkinä muutamia reitinvalintoja, oma sinisellä ja yksi vaihtoehto keltaisella. Rastivälillä 1-2 eteläisempi valintani oli takuulla parempi. Välillä 3-4 keltainen on mahdollisesti nopeampi. Keltainen näyttää lyhemmältä, mutta sininen toteutukseni oli muihin verrattuna ihan hyvä. Välillä 4-5 keltainen on varmuudella nopeampi, harmittaa kun missasin punaisella merkkaamani portaat kokonaan. Mm. rastivälien 6-7 ja 8-9 paremmuuksista en ole varma. Joka tapauksessa rastivälisijoituksina ja -aikoina ne onnistuivat minulla sinisiä reittejä varsin hyvin.

Tällä kertaa keskityin myös havainnoimaan, milloin pysähdyn kävelemään, vain karttaa tarkemmin katsoakseni ja rastivälin knopit tarkkaan nähdäkseni. Näillä hetkillä kartta on nähtävä todella nopeasti juuri oikeasta kohden, samalla on myös päätettävä valittava reitti. Mieluummin sen tekee kolmessa sekunnissa kuin kymmenessä, tämän kertautuessa matkan varrella se näkyy loppuajassa yllättävän paljon. Kun rastiväli on helpohko eikä sisällä pikkutarkkoja yksityiskohtia, pystyy päätökset tekemään jonkinlaisessa vauhdissakin. Huomasin, että kyllä niitä pysähdyksiä tuli ja nimenomaan radan alkupään vaikeimmissa valintakohdissa. Pysähtelen nykyään jo ennen edellisen rastin leimaamista (varmistaakseni ettei tule lähdettyä väärään suuntaan), mikä näkyy mm. helpon rastivälin 2-3 hitaana väliaikana vs. muut, siinä tuollainen kartan katselun 3 sekuntiakin pudottaa rastivälisijoitusta 15 pykälää. Vaikka olen tyytyväinen tekemisen tasooni niin juoksuvauhdin lisäksi juuri noissa pienissä kävelypätkissä (tai niiden minimoinnissa) on kehittymisen paikka. 

Joka tapauksessa tämän kerran kisa sujui lähes täydellisesti. Sija 26/90 (hylätyt mukaan laskettuna) on melkeinpä parasta mihin taidoillani olisi voinut kyetä. Sijaan 25 jäi vieläpä 21 sekuntia, mikä ei olisi yksittäisellä porrasvalinnalla ja muutamalla kartanluvun vähentämisellä muuttunut miksikään. Ohessa rastit.fi reittejä, jotka tosin vähän hämäävät gps-jäljen heitellessä pienten etäisyyksien rastiväleillä korkeiden rakennusten keskellä. Ja ilmeisesti joillakin gps-laite on myös vähän herkempi ja tarkempi kuin toisilla. Mutta kyllä niistä valtaosin näkee, minkä puolen kukin on milläkin reitillä valinnut.

Lopuksi sanoisin kisasta vielä, että kyllä osaavan ratamestarin jälki näkyi taas Koskenniskan tapaan. Vaikka meidän vasta-alkajienkin pitää opetella Oulurasteilla moisiin hommiin, niin kyllä esimerkiksi tämän kerran Sampo Rahkon laatima rata oli erinomainen. Maasto oli myös puitteiltaan sikäli hyvä, että radalla ei tainnut olla yhtään selkeää paikkaa, missä sääntöjen vastainen oikaisu olisi tuonut etua. Tuloslistallakin oli taas marraskuisesta kelistä huolimatta huikeat 172 suoritusta; toivottavasti keli suosii riittävästi myös viimeistä Hollihaka hill siden kilpailua.