Valostore Night Sprint, Koskenniskan kuohut 5.11.

Olen tässä loppukautta kohden kypsytellyt mielessäni, että jatkossa vähennän bloggaamistani. Eli en kirjoittele joka tapahtumasta vaan harvennan postausten väliä ja postailen vain silloin, kun on enemmän tarinoitavaa. Nytkin ajattelin, että laadin vain 1 koostetun tekstin kolmesta  Valostore Night Sprintin osakilpailusta kerralla, mutta kun tämän kaupunkimaastossa pimeällä suunnistettavan uuden sprintti-sarjan avaustapahtuma yllätti todella positiivisesti, niin en malttanut odotella liikoja.

Positiivista tapahtumassa oli jo se, että mukana oli huikeat 154 tuloksen kirjauttanutta osallistujaa. Lisäksi paikalla oli ainakin kävellen rasteja kiertäneitä perheitä, eli todellisuudessa pimeästä kaupunkisuunnistuksesta nautti paljon useampikin. Lisäksi rata oli tällä kertaa sprintiksi mielestäni hyvinkin laadukas, eli karttaa piti lukea tosi tiiviisti eikä voinut oikein missään kohdassa keskittyä pelkästään juoksemaan. Ja vaikka karttaa olikin hetkittäin jopa haasteellinen lukea - esimerkiksi alkupään rastit kartalta löytääkseen piti sihtailla hämärässä oikein tosissaan - niin sekin lisäsi vain tasapuolisesti haastetta tekemiseen.

Tykkäsin myös siitä, että rasteilla 2 & 3 oli valvonta aitojen kielletyissä ylityskohdissa. Tai ainakin oletan näin. Vaikeissa sprinttihaasteissa kun niitä oikomisia on tapana sattua joko vahingossa tai ehkä joskus myös sääntöjen heikomman tuntemisen johdosta, ja kyseisessä kohden niistä oikomisista olisi hyötynyt kaikkein eniten. Toki yhä jäi oikomisen paikkoja mm. autoteille, suojatie-valinnan ollessa joissakin kohden pidempi kuin kielletyn autotien yli meno. Ja rastilla 9 taisi sattua matalan ja harvan pensasaidan läpi menemistä, toki siinä nyt ei ollut monesta sekunnista kyse.

Bloggari saa lähdössä emitiä nollatessa kartan käteen. Kuvaajana perheensä huoltajana samalla toiminut Matti Hokkanen. 

Koskenniskan kuohujen kisakartta. Tässä kun saa kartan käteen vähän ennen lähtökolmiota, ei ole ihan helppoa kohdistaa itseään kuten kuvastakin näkyy. Vauhti ja pimeys huomioiden.

Kaikkein teknisimmät rastivälit 1-3. Kuvassa vielä tarkemmin myös lähtöpaikka ja lähtökolmio.

Radalla korostui moniin muihin sprintteihin verrattuna kartanluvun nopeus. Mitä nopemmin keksi reitin seuraavalle rastille, sitä parempi. Usein ei ehtinyt katsella seuraavaa rastiväliä ollenkaan (paitsi lähtösuunnan) ennen leimaamista, koska lyhyen rastivälin matkanteko oli niin hektistä. On siis tosi vaikea sanoa, kuinka paljon aikaa kului juoksua hidastavaan kartanlukuun. Takuulla ainakin kymmeniä sekunteja, koko rata yhteenlaskettuna.

Varsinaisia virheitä tein parin 3-5 sekuntia vieneen epäröinnin/suunnanmuutoksen lisäksi pari selkeämpää noin 15-20 sekunnin pummia, "helpolle" rastille 5 painelin epähuomiossa Ainolan puistossa viereistä vähän enemmän itään vievää soratietä. Ja rastin 19 rastimääritteen luettuani menin varmaankin juuri siksi väärälle puolen aitaa. Koska olen onnekseni yhä varsin tarkkanäköinen (juuri optikollakin mitattuna :), tuossa olisi vaan pitänyt luottaa siihen, että rastiympyrä on aina hivenen rastin puolella aitaa. Ja jatkossa muistan moisen rastimääritteen (rakennuksen ulkopuolen kaakkoiskulma) lukutavan paremmin. Aidan sisäpuolella ollessaan rastimäärite olisi ollut rakennuksen+aidan sisäkulma. Tällä kertaa olisi myös ollut hyötyä erillisistä rastimääritteistä rastimääritekotelossa ranteessa. Milloinhan sitä olisi niin pro, että hankkisi moisen kotelon(?)

Vähän jäi kaivelemaan näin jälkikäteen analysoituna myös rastivälien 9-10 ja 12-13 väärien puolten valinnat, vaikkei niissä monista sekunneista ollutkaan kyse. Mutta aina sitä mieluusti valitsee lyhemmän reitin. (Reitinvalintoja rastit.fi.)  Lopulta sija 29/83 on kuitenkin nimilistaakin tarkkailtuna parempi sijoitus kuin minulla keskimäärin. Aika hyvät alkulämmittelyt parine spurtteineen takasivat hyvän juoksuvireen läpi kisan kropan oltua jo lähdössä hereillä. Lisäksi tällä kertaa (kaikista edellä listatuista virheistä huolimatta) suunnistus toimi kokonaisuutena hyvin.

Vaikka Rokualta yö-cupin finaalista kotiin tultuani ajattelin jo vähän toisin, niin suunnistuskausi ei ole vielä likimainkaan ohi. Näiden todistetusti tarpeeseen tulleiden Valostore Night Sprint -kisojen lisäksi on vielä heijastimellisia omatoimiratojakin jäljellä, mm. itselleni uusi Peuhu.

Loppuun vielä reitinvalintaa, 2 vaihtoehtoa kinkkiselle välille 16-17. Yritin tuota vaaleansinistä, mikä oli mielestäni hyvä valinta. Kuvassa myös oleva rastiväli 9-10 olisi lie ollut nopeampi rakennuksen pohjoiskautta ja väli 12-13 pensaikon eteläkautta, ne siis menin vähän pidemmiltä puolilta. Kuvassa näkyy myös rastin 9 hivenen kinkkinen sijainti vihreän ylityskieltoisen pensasaidan takana nurkassa.