Yö-cup, Syöte 9.10.

Vaikka olenkin ollut viime aikoina suhteellisen aktiivinen yö-cupissa, en ole koskaan käynyt Syötteellä kisailemassa. Ellei toissa syksyn suunnistusharjoitustani Aurinkokallioiden kiintorasteilla lasketa. Tiesin siis jo etukäteen, että nyt jos koskaan voi keskeytys olla lähellä. Olen huomannut tänä kesänä Kalliosuolla ja Olhavassa, etten vielä osaa suunnistaa kallioiden ja suurten kivikoiden alueilla yhtä hyvin kuin oululaistyyppisissä maastoissa. Lisäksi nuo suuret korkeuserot ovat haasteellisia kuntopuolen lisäksi muutenkin, suunnan pitäminen ja matkan arvioiminen on niissä erilaista kuin tottumissani maastoissa.

Tavoitteeni olikin lähteä taas opiskelemaan suunnistusta. Sovin jo aiemmin, että menen Syötteen yö-cupin osakilpailun jälkeen siskoni Syötteen mökille yötä. Nyt siskon mies (Markku Räinä) pyysikin minua ja Hokkasen Mattia maastopyörien kanssa vierailulle koko viikonlopuksi, mikä kyllä sopi mainiosti.

Lähtövalmisteluja. Uusi otsalamppuni, Navigator 2, taisi oli jo neljättä kertaa käytössä ja lisäksi siskon mies pukkasi käsivarteeni ylimääräisen seurantalaitteen suunnistuksen ajaksi, näin hän näki mökiltä missä Matin kanssa mennään.

Miesten A-rata. Naiset ja Gubet liikkuivat samoilla alueilla, poislukien rastit 5-7 lähempänä Romevaaran lakea. B- ja C-radan liikuttua Riihikummun (kuvassa aika keskellä) itäpuolella.

Tämän vuoden Syötteen yö-cupin osakilpailu järjestettiin Romevaaran ja Rometölväksen itäpuolen maastossa, jälleen hienolla osallistujamäärällä 81 kisailijan voimin (Oulusta etäinen sijainti huomioiden). Rata oli mielestäni hyvin suunniteltu, ensimmäisen rastin oltua helpoin ja sen jälkeenkin rata jatkui oululaisille tutummilla haasteilla. Radan vaikeutuessa koko ajan Romevaaraa ja Rometölvästä kohden mentäessä. Fysiikka alkoi olla lujilla jo 75 metrin eli 15 käyrän nousussa rastivälillä 3-4.

Koin etenkin rastit 5, 7 ja 9 suunnistusteknisesti todella haastaviksi, vaikka kahdelle viimeksi mainittuun suoraan osuinkin. Sen sijaan vitosrastilla pummasin melkein vartin. Näissä kaikissa edellä mainituissa rasteissa oli haasteellisinta nimenomaan se, että pummin sattuessa oli minun (ja monen muunkin) rinne-kallio-kivikko-osaamisella todella vaikea saada yhtään mistään kiinni. Kaikkialla kun näytti olevan vain samanlaista mäkeä, kallioita, kiviä ja jyrkänteitä.

Mainitulle vitoselle mennessä hämäännyin vaikeakulkuisen maaston lisäksi suunnan ja etenkin etäisyyden arvioinnissa viistoon ylöspäin kiivetessä ja niin tuo koko vartti meni liian "lähellä" rastia etsiessä. On helppo olla jälkiviisas, mutten kertakaikkiaan keksinyt mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä, lukuisten muiden kilpakumppaneidenkin pyöriessä samalla alueella rastia hakien. Arvelen, että 2 samoilla suunnilla pyörinyttä jäi lopulta ilman tulosta ja näköjään moni muukin pummasi siinä. 

Vitosrastin jälkeen suunnistus sujui osin tuurilla (joka on urheilutermein myös ansaittava) ja kaverin avullakin, samaa vitosrastia lopulta kanssani etsinyt Kaukuan Jaakko menikin lopun matkaa suunnilleen vauhtisenani pitkälti samoja reittejä. Loppuun pummasin vielä helpompaa rastia 11 pari minuuttia, tosin sitäkin näytti pummanneen myös moni kärkipään menijä. Loppuyhteenvetona suunnistukseni sujui 15+2 minuutin pummeista huolimatta odottamaani paremmin. Vaikka tuo 15 minuutin pummi taisikin olla suunnistusurani ylivoimaisesti suurin ja sijoituskin oli maaliin tulleista 20/21, kaikista osallistuneista 20/25. (Eri suunnistajien reittejä rastit.fi.)

Kävimme Markun ja Matin kanssa maastopyöräilemässä lauantaina. Sunnuntaiaamuna poltteli niin kovasti käydä katsomassa, miltä nuo rastien paikat näyttää aamuisessa sumussa, että lopulta lähdin käymään Romevaaralla. Aloitin hölkkäämällä gubbejen radan rastit 1-3 eli miesten A-radan rastit 12, 11 ja 4 siinä järjestyksessä läpi. Tutkin sitten erittäin tarkasti, miten rastiväli 4-5 olisi kannattanut toteuttaa.

Otin sunnuntaiksi mukaan kuvan alueen kiintorasteista. Ratamme rastit 4, 5, 6, 7 ja 9 omasivat siis myös kiintorastien tolpat. Perjantain rastitkin olivat kuitenkin yhä vielä paikallaan.

Miesten A-radan rasti 4 (= gubbejen ja naisten rasti 3) aamuisessa sumussa.

Kuinka ollakaan, pyörin taas rastia 5 etsien, tällä kertaa oikealla etäisyydellä, mutta liian ylhäällä rinteessä. Maastokartat-sovelluksen avulla rastin löydettyäni :D aloin tutkimaan asiaa vielä kerran ja älysin, miten tämä rasti olisi pitänyt ottaa taidoillani. Ideaa siitä kuvassa alla. Muutenkin aamun kierros oli opettavainen. Taas kerran huomasin monet (yöllä niin hankalat) kohteet näppärästi löydettyäni, että haasteellisten maastojen lisäksi nimenomaan vauhti ja pimeys tekevät yösuunnistuksesta niin vaikeaa.

Pyörin perjantain yö-cupissa eniten vaaleansinisellä ympyröimälläni alueella ja kävin vielä sitä etelämpänäkin rastia 5 etsimässä. Sunnuntaiaamuna taas päädyin pyörimään keltaisella ympyröimälleni alueelle. Havaitsin keltaisella alueella kulkiessani, että pohjoisempana kivet ja kallio vähenee, mutta silti tuo oikean korkeuden rinteessä löytäminen oli vaikeaa.
Lopulta rastilla huomasin, että perjantainakin minun olisi kannattanut ehkä(?) pudottautua suoraan 2-3 käyrää rastia alemmas tasaisemmalle maaston kohdalle ja käyttää itselleni tuttuja isoja muurahaispesiä sijainnin kohdistamiseen. Syötteellä kun ne ovat 2-3 kertaa isompia kuin Oulussa.
Vihreällä merkitsemäni optimireitti rastivälillä 4-5 olisi taidoillani: ensin vaaleanpunaisella ympyröimälleni pienelle kallioalueelle (oli aika helppo perjantainakin), siitä käyrää pitkin mäen selkeää loivenemiskohtaa isolle muurahaispesälle (taas vaaleanpunainen ympyröinti). Siitä pienen jyrkänteen pohjoispuolelta isommalle jyrkänteelle, jonka pohjoispuolelta rastille. Tuolla alakautta koukkaavalla reitillä ei olisi tarvinnut ylittää muistaakseni ainoatakaan kiveä, kun taas suora reitti oli yhtä "louhosta". Toki sitä ei voinut täysin päätellä kartasta.

Rasti 5 "alhaalta"/idästä päin lähestyttäessä helppokulkuista kangasta pitkin.