Yö-cup, Pilpajärvi 14.10.

Kun Olhavat, Majavasaaret, Syötteet ja muut haastavat maastot oli jo koettu, oletin Pilpajärven olevan jo normaalimpaa ja vaihtelevaa oululaista suunnistusmaastoa. Kävin kesäkuussa Pilpajärvellä omatoimisuunnistamassa ja oletin, että nyt liikutaan samoilla alueilla. Jälleen kerran ennakkoarvailuni menivät pieleen, sillä radat suuntasivatkin Yli-Korkiakankaan (A-miesten rastien 12 & 13 kangas) yli Kummunkankaalle (keskusrastien alue). Matkalla yliteltiin Hirvisuota (heti rastin 1 jälkeen), Pilpasuota (se raskain) ja muitakin soita oikein huolella.

Miesten A2-rata.

Lähtö. Kilpailijoita kiihdytti tasaisena nauhana matkaan, noin kolme kerrallaan joka minuutti eri radoille. 

Tupsahdin ykkösrastille vähän vahingossa, kun samalla mietin miten tuo erittäin haastava matka kakkoselle kannattaisi taittaa. Koska tiekiertokaan ei näyttänyt kevyeltä ja se sisälsi myös suunnistuspätkiä, lähdin vaan rastia kohden suunnilleen suoraan. Ensimmäinen Hirvisuokaan ei ollut mikään kevein ylitettävä, eikä Yli-Korkiakangaskaan ollut mitään nopeinta juostavaa. Silti Pilpasuo oli kaikessa karuudessaan ja raskaudessaan myös se hienoin näky: jääkylmissä nilkkavesissä tarpoessa oli hieno näkymä kun suunnistajien otsalamppuja liikkui suoraan edessäni ja lisäksi miettimältäni eteläiseltä tiekierrolta kohti Kummunkangasta. Lamppuja näkyi myös Kummunkankaalla oikeammallakin, ratani rastin 8 suunnilla. Kummunkankaan "hahmo" erottui edessä ja mietin siinä jo maisemaa ihastellessani, missä kohden rastin 2 täytyy olla.

Suunnistukseni sujui ja uskalsin tehdä omia ratkaisuja. Maasto oli kuitenkin monilla suoalueilla varsin peitteistä, minkä johdosta pyrin tukeutumaan harvoihin uriin ja oululaiseksi maastoksi aika selkeisiin käyriin aina kun vain mahdollista. Kun suuntasin kumpuja ja soita rastit 2-11 kierreltyäni kohti rastia 12, meni edelläni Pilpasuolla ehkä 3-5 muuta suunnistajaa ja takanani näkyi lopulta vielä useampi otsalamppu helminauhana. Etenkin tämä nilkkavesissä tarpominen takaisinpäin oli erikoinen ja erityinen kokemus: suo tuntui välillä "hyllyvän" kiinteänä kantena allani ja välissä kuului puromaista solinaa. Tai sitten kuvittelin molemmat. Muutaman kiiruhtavan juoksuaskelen jälkeen totesin aina, että sama vaan tarpoa eteenpäin mättäitä etsien.

Rasti 12 olisi ollut ilman edellä meneviä valoja todella vaikea, ja oli se sitä nytkin. Edellä menevät ehtivät jo kadota näkyvistäni ennen kuin olin rannassa, kolmansien kivien välistä katsoessani tärppäsi. Tämä ja rasti 2 olivat kisan vaikeimmat (myös väliajoista ja rastit.fi pääteltynä), molemmat suoraan pitkien Pilpasuon ylitysten jälkeen. Tälle 12:lle täysin yksin pimeässä maastossa tuleminen olisi kyllä ollut mielestäni yksi haastavimmista paikoista, mitä tämän kauden yösuunnistuksissa on ollut. Sekin onneksi löytyi ja suoritin sitä kautta koko radan käytännössä pummeitta. (A2-miehet ja A1-miehet reittejä.)

On vähän outoa napata valokuva kesken kisan. Minulla ei ole koskaan edes puhelinta maastossa mukana (paitsi omatoimisuunnistaessa). Nyt kun unohdin pienen varalamppuni kotiin, otin turvallisuussyistä kännykän valoineen takin taskuun. Pilpasuota tasaiseen tahtiin tarpoessa ehdin napata kuvankin, vaikkakaan en kovin laadukasta :D Tässä olen matkalla kohti rastia 12, ehkä Pilpasuon ylityksen puolivälissä.

Maali. Tulospalvelun auto sekä kilpailijoita analysoimassa suorituksiaan Pilpajärven laavulla.

Tämä oli koko yö-cupin ehein suoritukseni ja yksi koko kesän parhaimmista. Olin hyvin kartalla ja lähes koko ajan oli itsevarma olo. Juoksukin sujui ihan hyvin. Sija 14/28 (keskeyttäneet/hylätyt mukaan luettuna 33 osallistujaa) onkin syksyn parhaani. Mukana oli taas kaikkiaan 114 kilpailijaa, taatusti monen muunkin kuin minun yllätyttyä radan työläydestä ja myös haasteellisuudesta. Esimerkiksi B-ratakin kävi haastavat suot ylittäen Kummunkankaan kierroksen ja C-radallakin vaadittiin Hirvisuon ylittämistä. Eipä ihme, että näistä 114:sta vain 10 kilpailijaa alitti tunnin, 5 heistä C-radalla.

Yö-cuppia on vielä 4 kisaa jäljellä. Melkoinen kavalkaadi alueen maastoja on nyt koettuna ihan laidasta laitaan. Ensi viikolla onkin mukava päästä ennakolta kevyempiin, mutta suunnistustaitoja yhtä isolla varmuudella mittaaviin maastoihin.