Tällä viikolla kisailtiin ehkäpä 2 mielenkiintoisinta ja eniten odottamaani yö-cupin osakilpailua: keskiviikkona Sallisenperän maastosprintti ja perjantaina Pikkaralan rogaining. Maastosprintissä A-miesten matka oli vain 3,3km ja kartta mittakaavaltaan 1:5000, mikä tekee suunnistamisesta todella sprinttimäisen hektistä. Kartanluvun nopeutta vaaditaan ihan eri tavalla kuin normaaleissa suunnistuksissa. Roganingissa taas suunnitellaan eri pistemääriä antavien rastien haku itse, reitti on tarkoitus optimoida pisteiden perusteella siten, että niitä keräisi annetussa ajassa mahdollisimman paljon.
Viime viikonloppuna saimme osin yllättäen ensilumet. Ne sulivat lähes kokonaan keskiviikoksi, mutta illalla oli taas lämpömittari asteen pakkasella ja lunta sateli tuiskuten. Olosuhteet olivat siis varsin talviset ja lumisade toi myös Sallisenperän yösuunnistukseen omat haasteensa, koska lumihiutaleet hämäävät myös näkyvyyttä kuten pimeällä lumisateessa autoillessakin huomaa. Tämä ei silti häirinnyt lähdön tunnelmaa; oli mukava lähteä matkaan hektiseen maastosprintti-puristukseen, jossa ei paljon ehdi muuta mietiskelemään.
 |
| Lähdön odottelijoita Sallisenperällä. Oikealla takana näkyy lähtijöitä laittamassa karttoja muoveihin ennen ajanoton aloittavaa emitin nollausta. Kuvan ottamisen hetkellä ei juuri satanut. |
 |
| Sallisenperän miesten A1-hajonnan rata. |
Monella rastivälillä oli valittavissa polkukierto ja suorempi reitti. Lähes harmitti valita usein se polku/tiekierto, mutta toisaalta jälkikäteen uskon niiden olleen nopeampia taidoillani. Soramonttualueella kun mäkien ja tiheiköiden ylittely sisältää riskinsä pummin ollessa äkkiä pari minuuttia, mikä on tässä lajissa paljon. Esimerkiksi rasteille 5, 6, 8 ja 11 (A1-hajonnallani) menin polkupainotteisemmin kuin jotkut muut. Jälkikäteen koen nuo valinnat hyviksi, kun tas esimerkiksi rastille 14 valitsemani vähän oikaiseva reitti ei kannattanut. (Reittejä rastit.fi A1-miehet ja A2-miehet.)
Pummasin vain rastia 3, mutta yli 2 minuuttia ja ihmeellisen helposti. En edelleenkään ymmärrä, miten onnistuin siinä. Sinänsä tuo pummi ei edes harmita kun en keksi mitään kehitettävää tekemiseeni siinä, nyt ei vaan natsannut taidoillani. Lopulta yhteissija 13/22 ja hyvä suoritus tyydyttivät. Pummillanikin tipahdin vain 1 pykälän tuloslistalla. Mainittakoot, että kisassa oli mukana myös 3-kertainen Jukola-voittaja ja 5-kertainen MM-mitalisti Jarkko Huovila, joka oli seitsemäs. Reilu 10 vuotta sitten huippu-uransa lopettanut Jarkko piti jopa voittoon riittävää vauhtia, mutta pummit rasteille 2 ja etenkin rastille 14 pudottivat sijoitusta.
 |
| Käsittämättömän helppo pummi. Hiekkajyrkänteen ja pellon välissä on rastin kohdalla vain 20 metriä, eikä kuoppa ollut edes mitenkään piilossa vaan varsin näkyvä. Silti onnistuin juoksemaan sinistä jälkeä ensin itään aitaukselle asti, sitten länteen rakennukselle asti ja lopulta kolmannella kerralla kohdan ohittaessani näin rastin toisen kilpailijankin ansiosta. Todennäköisimmin juoksin rastin ja jyrkänteen välistä liian etelästä 2 kertaa, rastin heijastimineen satuttua puiden tms. johdosta näkökentän ulkopuolelle. |
Viikon toinen yö-cupin osakilpailu taas tarjosi tekemistä pidemmäksikin aikaa. Kartat jaettiin klo 17.30, mistä alkoi reittien suunnittelu. Matkaan sai lähteä 18.00-18.15 välillä omaan tahtiin. Suunnittelin reittiäni päälleviivaustussin ja viivottimen (matkan mittaamiseksi) kanssa noin puoli tuntia ja silti voin todeta näin jälkikäteen, että suunnitteluni jäi ontumaan. Pyrin piirtelemään linnuntietä noin 8-9km radan, koska arvelin aiempien yösuunnistusteni ja maaston lumisuuden (noin 5-10cm lunta) johdosta eteneväni Pikkaralan muuten nopeassa kangasmaastossa sen verran.
Piirtelin lopulta myös aina rastille 55 saakka kulkemani reitin, mistä minun piti jatkaa rastin 43 kautta maalin länsipuolella sijaitseville lähirasteille, jos aikaa jää. Kuinka ollakaan, olin koko ajan paljon nopeammassa rytmissä, liekö osuin niin hyviin porukoihin ja liekö käytetyimmät polut/tiet olivatkin yllättävän juostavia, matkanteon hidastuessa selvemmin vasta metsäoikaisuissa. Päätinkin jatkaa rastilta 55 suoraan koko frisbee-golf-alueen kiertäen, oli kuitenkin selvää etten ehdi kovin kauas. Silti yllätyin kun olin maalissa jo noin tunnin ja reilun 20min kohdilla. Hain vielä vähemmän tehokkaasti viimeisen siinä ajassa ehdittävän rastin 43 (samalla koko menomatkan kelloa vilkuillen), loppuaikani oltua alle 1h 27min. Puolitoista tunnin alle kun oli "pakko" päästä sakon oltua todella kova 10p/ ylitetty minuutti.
 |
| Rogaining-kartta. Rastikoodin viimeinen numero kertoo rastin pistemäärän, 0 = 10p. Vaaleansinisellä reittini (linnuntietä), lopussa punaisella viimeinen "ylimääräinen" pistolenkkini. Vihreällä pohjoisessa koukku rastille 137, jota en uskaltanut alkumatkasta tehdä kun pelkäsin ajan loppuvan tällä itäisellä kierroksella. Vihreällä myös koukkuvaihtoehto rastille 69, jonne olisi voinut juosta myös radan vartta pitkin idästä sen ennen rastia 77 hakien. Violetilla mielestäni hyvä vaihtoehtoinen reitti kunnollani. (Keltainen väri taustalla on päälleviivaustussini jälkeä.) |
Huomasin vasta jälkeenpäin kimppakyytikaverini Aleksi Lammin näytettyä autolla, että kartalla oli myös rasti 69. Se on jotenkin tummemmalla taustalla, emmekä kumpikaan havainneet sitä suunnitteluvaiheessa, Aleksikin vasta maastossa juostessaan. Mikäli olisin ollut tarkkana, olisin takuuvarmasti hakenut sen ja oikonut lopussa tarvittaessa esim. rasteja 63 ja 64. Ja nyt olisin itse asiassa ehtinyt hakea ne kaikki (mutten enää rastia 43).
Eli vaikka olen todella tyytyväinen pistesaaliiseeni (137) ja juoksurytmiini sijoitukseni oltua A-miehissä 12/23, niin sanoisin että tuo 143p olisi ollut kaiken natsatessa se oma maksimini (3p rasti 43 siis lopusta pois jättämällä ja 9p rastin 69 matkalla haku). Tällä sijoitukseni olisi silti ollut sama. Jälkikäteen tarkastin aika monen kilpakumppanin reitin tuloksista ja Fredrikssonin Kain harvinaisempi isopisteiset rastit optimoiva reitti oli kyllä myös hyvin suunniteltu (yllä kuvassa violetilla). Katselin ja mittailin ihan vaan viivottimella, että se olisi ollut aika tarkalleen yhtä hyvä kuin tuo oma teoreettinen maksimini. Toki tässä ei ole huomioitu maastoja jne., ainoastaan välimatkat linnuntietä. (Joitakin reittejä rastit.fi.)
Maalissa tarjotut munkit ja makkarat maistuivat taas hyvälle, olipa mahtava viikonlopun aloitus! Analysoitavaakin kun jäi vähintäänkin lauantaiksi, miksei pidemmällekin :) Sijoitukseni ovat nyt olleet jo 3 yö-cupin osakilpailun ajan todella hyviä, tällä rytmillä on mukava jatkaa vielä viimeiselle kisaviikolle: keskiviikkona ohjelmassa on paluu Pikkaralaan ja perjantaina matkaamme finaaliin Rokuan upeisiin maastoihin. Samalla jännitämme, mitä esimerkiksi maanantaille povattu vankka vesisade tekee lumitilanteelle.
 |
| Makkaransyöjiä Pikkaralan laavulla. |
Kommentit
Lähetä kommentti