Yösuunnistuksen aluemestaruuskilpailut, Hautakangas 4.9.

Syys-lokakuu oli ennen suunnistusharrastustani yleisliikkujan masentavinta aikaa. Kesälajit alkaa olla jo pikkuhiljaa ohi ja esimerkiksi hiihtämäänkään ei vielä pääse. Nyt perjantai-iltana yösuunnistuksen aluemestaruuskisoihin suunnatessani mietin, että nämä 2 kuukautta ovat nykyään jopa vuoden parhaat urheilukuukaudet. Sille on yksi hyvin selkeä syy: yösuunnistus.

Yösuunnituksen AM-kisojen maalialuetta.

Yösuunnistus on vaativaa, mutta halukkaille löytyy monen tasoisia ratoja. Uskoisin että iso osa Oulurastien vakikävijöistä kykenee kyllä mukaan opettelemaan vähintäänkin C-radalle. Suosittelen ainakin kokeilemaan, samalla varoittaen, että tähän voi jäädä koukkuun :) Normaalisti keskiviikkoisten yöcuppien lisäksi hyvä paikka aloittaa on esimerkiksi KoskRi:n järjestämä perinteinen yösuunnistus Timosenkoskella lauantaina 26.9. Sen jälkeen alkaa Oulurastien tarjonta hiljetä ja yöcuppia on jäljellä vielä 8 osakilpailua, lähtöjenkin aikaistuessa koko ajan, mikä helpottaa päivätöissä käyvien arkea.

Mutta sitten itse aluemestaruuskisoihin. Nappasin menomatkalla Hokkasen Matin kyytiin ja mietimme, että yökauden avauksessa on aina oma jännityksensä, oli kyseessä AM-kisat tai ei. Lähdimmekin molemmat normitapaan hakemaan hyviä suorituksia, ilman sijoitustavoitteita. Sarjassamme H40 eli 40-44v miehet oli mukana 7 osallistujaa, kaikkiaan paikalla eri sarjoissa oli pikalaskulla 118 harrastajaa. AM-kisat oli mielestäni tällä kertaa jopa tavallista paremmin järjestetty. Numerolaput tuovat oman kisafiiliksensä. Lähtökarsinat, kioski ja muutenkin virallisemmat käytännöt myös. 

Jännittynyt ja innostunut mies ennen lähtöä, taivaan vasta hämärtymässä.

H20/ H35/ H40 /H45 kartta. Matka 5.0km, miesten pääsarjan oltua 6.9km.

Matkaan lähtiessäni huomasin, että ratamestari Harri Posti oli kyllä lyönyt visaisia pähkinöitä jo heti alkuun. Mitä juttelimme kisan jälkeen useiden eri sarjojen osallistujien kanssa, alkupää oli monien mielestä kisan haastavin. Meidän radallammekin meni heti lähtösuoralla mietinnäksi, kuinka pitkälle kannattaa edetä päätietä K-pisteeltä lukien. Monta kertaa metsään menoa arpoen etenin lopulta varsin pitkälle. Tuntui, että matka ykköselle oli todella paha haparointia, mutta niinpä se näytti aikojen perusteella olleen muillakin ja itse asiassa pummitta selvittyäni jopa onnistuin siinä. Kakkoselle haparoin myös ja rastiväli olikin huono myös muihin verrattuna. Todella haasteellisen kolmosen taas löysin nopeasti. Sen jälkeen menoni "normalisoitui", osaltaan varmaankin totuin karttaan ja yöllä suunnistamiseen, minkä seurauksena juoksurytmini parani, minkä todisti myös syke-datani jälkeenpäin.

Omaa reittiäni lähdöstä kakkosrastille keltaisella viivalla, etenkin ykkösrasti oli aika haastava reitinvalintamielessä ja muutenkin. Monen muunkin sarjan ykkösrastin sijaittua alueella. Matkalla kakkoselle olin tunnistavani jo edellisellä ojalla rastia vastaavat kumpareet, piirtelin ne kuvaan punaisilla pistepalloilla. Kuvassa myös haastava rastiväli 2-3.

Tästä eteenpäin suunnistus sujui hyvin. Kauneusvirheenä rastiväli 10-11, missä ensin suunnalla vähän liian oikealle ja sen jälkeen polkua pitkin vähän rastin ohi. Tässä kävi samoin kuin usein mutkittelevia polkuja seuratessa käy: etenkin pikkupoluille mutkat on usein vähän yleistetty eikä niitä kannata seurata liian tarkasti. Nytkin odotin polun mutkaa, jota ei ainakaan yösuunnistustaidoillani koskaan tullut. Loppumatkasta samaan vauhtiin osui myös itse Matti, jonka tiedän sen verran samanvauhtiseksi että isoja eroja ei yöllä etenemisessä tule, ellei tehdä selkeästi eri reitinvalintoja. Niinpä loppumatka mentiinkin vuorovedoin. (Eri kilpailijoiden reittejä rastit.fi.)

Tuloksena saavutin hienosti AM-hopeaa, vain puolisen minuuttia Antti Laitisesta jääden. Spekuloitavaa jäi monelle rastivälille, mutta niin jäi väliaikojen perusteella monelle muullekin ja syystä: rata oli onnistuttu laatimaan tällä kertaa sen verran haastavaksi ja monipuoliseksi. Suunnistaminen ei siis ollut juoksukilpailua vaan tarkkaa tekemistä alusta loppuun. Tämä avasikin mitä mainioimmin sekä yösuunnistuskauden että Oulun alueen suunnitustapahtuma-viikonlopun. Lauantain kaksiosaiseen Pohjantähti-sprinttiin pääsin mukaan talkoilijana ja vaikka sunnuntain sprintin AM-kisat Ylikiimingissä jäivätkin henkilökohtaisesti väliin, niin viikonloppu oli kyllä taas kokonaisuutena alueen suunnistajien vinkkelistä todella onnistunut.