Sikoharju 7.9., Olhava 9.9. ja Linnanmaa 10.9.

Tämä viikko oli suunnistusmielessä poikkeuksellinen sisältäen 3 keskenään hyvin erityyppistä suunnistusta. Maanantaina omatoimirasteilin Pilpasuon alueen eteläpuolella/ Vaalan tien varressa Sikoharjulla, keskiviikkona kävin Olhavan erittäin haastavassa kalliomaastossa yösuunnistamassa ja torstaina osallistuin Oulurasteilla sprinttisuunnistukseen, joka toimi samalla 2020 Oulun korkeakoulujen mestaruuskilpailuna.

Kuvassa Sikoharjun A-radan rasti 2 (tarkkanäköisille) reitin keveimmällä maastopätkällä.

Sikoharjun omatoimirastien mainio A-rata.

Maanantain maasto oli minulle täysin uusi. Alue on hyvin tyypillistä oululaista suunnistusmaastoa, lisäksi pieninä plussina joitain mukavajuoksuisia kangasmetsäpätkiä ja rinteitäkin. Suunnistus Sikoharjulla oli jopa nautinnollista; menin normaalia vähän rennommalla juoksuvauhdilla ja päätin valita mahdollisimman suunistukselliset reitit (linkki rastit.fi). Esimerkiksi välillä 5-6 en käyttänyt tietä, joka olisi mielestäni ollut tasoisellani suunnistajalla parempi valinta. Kaikki natsasi rastien löydyttyä niin puhtaasti kuin ne yleensäkin voi löytyä ja metsässä oli kyllä kiva juosta omassa rauhassa, illan hämärtyessä.

Mainittakoot lisäksi ainakin henkilökohtaisesti jännittävänä asiana, että tiistaina kuulin paikallisen metsästysseuran jäsenen nähneen karhun pyörimässä melkeinpä rastien 9 ja 10 väliltä lounaaseen lähtevällä Paasontiellä.

Kuvassa näkyy suunnistuksellisesti sopivan haastava matka lähdöstä ykköselle, yritin juosta sen välin ~rastiväliviivaa. Lisäksi piirsin kuvaan vihreällä reittini rastivälillä 5-6, normaalisti kovinta mahdollista aikaa hakiessa olisin valinnut keltaisen tiepainotteisen reitin.

Keskiviikkona suuntasin yö-cupin toiseen osakilpailuun Olhavaan. Ensimmäiseen osakilpailuun AM-kisoissa en tavallaan osallistunut, koska en juossut siellä miesten pääsarjassa vaan omassa 40v ikäsarjassani. Sinänsähän asialla ei ole suurta väliä, miesten A-sarjan kärkipää ja oikeastaan koko ylempi puolisko ovat tasoltaan niin kaukana minusta. Olhavan rata oli suunniteltu SM-kisoihin valmistavaksi harjoitteeksi ja vaativuus olikin suunnistuksen jälkeen kuulemani mukaan sitä luokkaa.

Spekuloin jo alkukesän Kalliosuon suunnistuksen jälkeen, että kalliomaastoa pitäisi harjoitella ja tulin samaan tulokseen nytkin. Joku karttakävely tuolla(isella) alueella tekisi kyllä hyvää osaamiselleni. Nyt oli vähän vajavainen olo hakea rasteja kun maastosta ei saanut välillä tarkasti kiinni millään. Vaikka aikani olikin kohtuullisen hyvä suhteessa muihin, se johtui lähinnä siitä, että häntäpäässä lähteneet kovemmat suunnistajat antoivat valoillaan niin hyvää tukea tekemiseen matkan aikana. Ihan yksinään omatoimisuunnistuksena olisin kuluttanut matkaan merkittävästi kauemmin, vaikea arvailla kuinka paljon. Sikäli siis tämän kerran aikaani ja gepsi-jälkeäni on normaalia vähemmän olennaista vertailla muihin, paitsi tietyin osin. Sijoitus 26/30 oli sen sijaan lie lähellä tasoani.

Olhavan yö-cupin erittäin vaikea miesten A-rata.

Kuvaa lähtöalueelta metsään päin... etualalla soratien reuna-alueen kiviä, mutta keskellä tyypillinen alueen suo ja kallioalueen alkuakin suon takana oikealla. Maaston tasaisuus näkyy tässäkin kuvassa.

Maastossa oli erityisen vaikeaa se, että vaikka selkeät karttamerkit löytyivätkin ja suunnistamiseni sujui yleisesti ihan hyvin (suunnan pito, etäisyyksien arvioinnit, juoksu) niin kun rasti ei löytynyt siitä, missä sen "piti mielestäni olla", oli tosi vaikea lähteä arvioimaan missä suunnassa se olisi. Kun alue oli suhteellisen käyrätöntä ja samanmuotoisia kallionkohtia sekä pieniä suonplänttejä oli joka puolella, kuten esimerkiksi eniten pummaamallani rastilla 5. Samoin monien muidenkin pummaamalla rastilla 3. Kummassakin kävin ensiksi hyvin lähellä rastia, kunnes alkoi pyöriminen. Rastin 7 pummin detalji erikoisuus oli se, että rastiympyrä näytti olevan kumpareen itäpuolella [päivitetty 24.9., ks. tämän postauksen kommentit]. Näin ollen vaikka rastiympyrä oli kumpareella ja rastimäärite kertoi selkeästi rastin olevan kallion harjanteen länsipuolella, minä ja todella moni muukin pyörimme sen itäpuolella hetken ennen rastimääritteen lukemista.

Kiteytettynä Olhavan opetus oli sama kuin Kalliosuon: minun pitäisi kerätä enemmän kokemusta tämän tyyppisissä kalliomaastoissa suunnistamisesta. Pitäisi vaan saada varattua aikaa lähteä kiireisestä arjesta vähän kauemmas treenaamaan.

5 tunnin heikkojen yöunien jälkeen oli silti mukava pakkailla aamulla taas suunnistusvaatteita mukaan töihin. Koska minun piti ehtiä hakemaan lapset päiväkodista, suuntasin Linnanmaan Oulurasteille jo kolmeksi, yliopistolla sijaitsevalta työpisteeltäni. Kuvittelin 40v miesten sarjan osallistuvan 3.2km B-radalle, mutta sarjassa olikin 4.5km A-rata. Tämä toki ei haitannut muuten, kuin että vetihän se taas melkoisen lujille juosta täysillä vajaat 25 minuuttia. Vaikka sprinttisuunnistuksessa nopea kartanluku ja hyvät suunnistus-hoksottimet ovat todella tärkeät, samoin kuin kartanluku kovassa juoksuvauhdissa, niin kyllähän tälläkin radalla tarvi muiden suunnistusten tapaan myös juoksuvoimaa.

Linnanmaan sprintin A-rata. Yliopistoa kierreltiin oikein kunnolla.

Rasti 8 pienen metsäalueen reunalla.

Vain muutamasta pienestä 5-20 sekunnin pummista huolimatta olin Oulurastien A-radalla sijalla 37/54, mikä on minulle selkeästi normaalia heikompi sijoitus. Koska en ollut yhdelläkään rastivälillä sijaa 30 parempi, voi sanoa että tuo oli ansaittu suoritus juoksuvoimallani. Nyt tätä kirjoitellessa ja reitinvalintoja analysoidessani en tekisi myöskään kovin paljoa toisin (reittejä rastit.fi), toki välin 13-14 hässäkkä oli huonoa tuuria kun sillä välillä oleva ovi oli lukittu sille suunnatessani. Tästä taisi tulla vain reilu 10sek pummia, edelläni juosseen Mika Ahon käytyä kokeilemassa ovea sen verran reilusti edeltäni ja tiedotettuaan asiasta vastaan tullessa. Liekö joku tunnollinen työntekijä oli napsauttanut normaalisti lukossa olevan oven takaisin lukkoon järjestäjien avattua sen kisaa varten(?)

Reittivaihtoehtoja välille 13-14. Yritin valita keltaisen reitin, mutta violetilla ympryröidyn oven oltua lukossa, meninkin lopun ~vihreää reittiä. 

Juoksuvauhtini ei siis riittänyt, vaikka koen olevani nyt aika hyvässä kunnossa. Tämä suoritus toi silti minulle korkeakoulujen kultamitalin, vain 2 osallistujan ikäsarjassani.

Torstain toinen pääopetus minulle oli se, että yritän osallistua sprintteihin jatkossa useammin. 2019 skippasin ne kaikki tietoisesti polvivaivani johdosta, mutta nyt polvi kestää noita lyhempiä asfalttivetoja todella hyvin. Sprintti kun kehittää mielestäni näitä jo edellä mainittuja asioita eli kartanluvun yleistä nopeutta ja päätöksentekokykyä paremmin kuin muut suunnistustavat. Samoin seuraavan rastivälin lukeminen ja reittisuunnitelman omaaminen jo ennen leimaamista on selkeästi tärkeämpää kuin metsässä. Kaikilla tämän viikon suunnistuksilla oli siis hyvinkin paljon annettavaa suunnistuksen opettelijalle.