Pimiä seikkailu 25.-26.9.

Oulun alueella järjestetään hienoja seikkailuhenkisiä rogaining-kisoja, kuten keväällä testamaani Muddy-X ja Suurten seikkailijoiden järjestämä Pimiä seikkailu, johon osallistuimme nyt "Hitaiden mutta kankeiden" joukkueella toista kertaa. Pimiä seikkailuhan järjestetään syksyisin yöllä klo 22-06, kisassa on 4 ja 8 tunnin sarjat sekä juoksijoille että pyöräilijöille. Emme ole niin kovin kilpailullinen emmekä niin kovakuntoinen porukka, joten yritimme 8 tunnin sarjassa noin 5-6 tunnin suoritusta, minkä tiesimme olevan jo pelkästään klo 22-06 välillä nukkumaan tottuneille kova tempaus.

Tällä kertaa kisakeskuksena toimi Jäälihalli, mistä kisa-alue ylsi aina Talvikankaalle ja Kiiminkiin saakka. Kartat nähtyämme ja järestäjien alustukset luettuamme arvioimme kärkipään käyvän liki kaikki rastit ja skaalailimme siitä sen noin reilu 60% meidän vauhtiin ja vielä toisella skaalauksella noin 5-6h ajalle. Lisäksi arvioimme jossakin määrin kilometrejä ja omaa mahdollista nopeuttamme. Kovemmat rogaajat mittailisivat matkat ja tietisivät nopeutensa eri maastoissa hyvinkin tarkkaan, mutta koska meillä on muuttujia ja puutteita tekemisessä niin paljon, menimme tällaisella varsin karkealla suunnitelmalla, joka on kyllä toiminut ennenkin. Arvelimme siis käyvämme noin 40 rastia, missä mukana kaikki 4 Questia (pidempää erikoistehtävää). Jätimme tähän toki myös reilusti oikaisuvaraa ja mietimme myös mitä teemme, jos matka sujuu yllättävän hyvin. Olimme tulleet Jäälihallille jo 19.40 ja olimme pari tuntia siitä erittäin valmiita lähtöön.

Markku, minä  ja Tuomo valmiina Pimiään seikkailuun.

Rogainingissa huolellinen suunnittelu on mukavaa puuhaa.

Matka ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa, tai riippuu vähän elokuvasta. Edellisvuonna ajelimme sen verran kuivia reittejä, ettemme älynneet varautua kenkien kastumiseen jo alkumatkasta. Pyöräillessä kun läpimärät jalat edes siinä +10 asteen kelissä eivät tunnu pidemmän päälle kovin hyviltä, josko matkan edetessä juuri miltään.

Noh, matka kuitenkin sujui ja napsimme rasteja ihan asialliseen tahtiin. Tänä vuonna piti kaivaa kompassikin pari kertaa esiin teitä arpoessamme matkalla rastilta 7C rastille 9D ja samoin Questin 2 päätepisteeltä poispäin lähtemistä miettiessämme. Isommitta pummeitta kuitenkin vältyttiin, mutta myös Gore-tex -kenkäläisemme Markkukin pääsi polvivesiin matkalla ratille 8G.

Rasti 6L, ensimmäinen akku petti Tuomolla jo ennen kuin kisaa oli takana tunti, onneksi oli varalamppuja mukana.

Pyörän vaihteiston pesua Jäälin montun Questia kiertäessä. Takana näkyy hämyisesti myös lähtöpisteen valo, Questin tehtävänä oli hakea kaikki lähtöpisteeltä näkyvät valot montun eri puolilla. Yksi haettavista valoista näkyy Tuomon pyörän edessä.

Matka alkoi painaa Jäälin montun Questin 1 jälkeen ajellessamme Kiiminkiä kohden... Kiimingin kirjastolla vaihdeltiin ja lisättiin varusteita, miltä paikkeilta aloimme skippailla alkuperäisen suunnitelmamme rasteja entistä enemmän. Runsaspisteinen "peilikuva" - Quest 3 haettiin, mutta Koitelin makkararastin jälkeen loppumatka oli enää ihan helpoimpien rastien hakua matkalla suihkuun ja aamupalalle. Vaikka saimmeki Koitelin Quest 4:n kävely/pikkuhölkkä -lenkillä veren taas kiertämään varpaissa. 

Paukut siis kertakaikkiaan loppui, ehkä kokemattomilla alun tauotus oli heikkoa ja rytmikin mahdollisesti liian luja. Ja onhan se kuuden tunnin puristus yöllä metsässä ja maanteillä joka tapauksessa kova. Lopulta siitä noin 40 rastin suunnitelmastamme haimme vain reilut 30... tosin kärkipääkin jäi yllättävän kauas kaikkien rastien hausta, eli ehkäpä tänä vuonna alue vaan oli edellisiä kisoja haastavampi. Vähän jäi loppujen lopuksi sellainen olo, että parempaankin olisi voitu pystyä. (Reittiämme rastit.fi ja tulokset rastin paikkojen sekä kuljettujen rastien kera.)

Meno oli silti jälleen mahtavaa, pimeässä ne maisemat on vaan niin erilaiset. Revontulet olivat viime vuotta himmeämmät, mutta niitäkin oli ja keli oli muutenkin vuodenaika huomioiden lämmin. Järjestelyt olivat taas ensiluokkaiset, Questeissa oli sopivasti jäynää, miettimistä, tekemistä ja myös iloa silmälle. Tilat ja ruuat ja arpajaisvoitot olivat taas ensiluokkaa, arpavoittojen napsahdettua 2/3 joukkueemme jäsenistä. Vielä kerran nöyrät kiitokset Suurten seikkailijoiden porukalle, me ja noin 150 muuta osallistujaa arvostamme valtaisasti.

Koiteli by night.