Virpiniemi 18.8. ja Rokuan AM-viesti 23.8.

Jatkoin nopeilla kankailla suunnistamista tälläkin viikolla. Ensin kävin tiistaina Virpiniemessä monien harrastajien suosikkimaastossa. Sunnuntaina taas osallistuin Aluemestaruuskisojen viestiin Rokualla, yhdessä koko Oulun lähialueen parhaista maastoista.

Kuvaa Rokuan viestin lähdöstä. Me iäkkäämmät miehet eturivissä kuvan ulkopuolella, onneksi vauhdikkaammat lähtijät kuvassa. Kuva: Aki Saari.

Maisema Virpiniemen lähtöpaikalta kohti rastia 1, illan ja varjojen jo laskeutuessa.

Tiistaina en aivan ehtinyt perhe-hulinasta ennen seitsemää Timonsuon Oulurasteille, mikä ei isommin haitannut kun tätä omatoimirastien tarjontaakin riittää. Virpiniemi on maastona loistava, enkä ole suunnistanut kartalla kuin 2 kertaa aikaisemmin. Alueella oli taas melkoista kuhinaa mm. golfaajien ja frisbee-golfaajien täytettyä parkkipaikat. Kuitenkin peremmällä hiihtomajan parkkipaikalla oli jo hiljaisempaa, vain omatoimirasteilijoiden ja joidenkin koiran ulkoiluttajien ajellessa autonsa sinne saakka.

Mainittakoot välikommenttina, että parkkialueella kenkiä sitoessani B-radalta tuli puolituttu pariskunta, joka kehui omatoimirasteja varsin vuolaasti. He kertoivat käyvänsä käytännössä kaikki omatoimirastit, yleensä A- ja B-radan eri päivinä ja usein myös lisäksi vielä radat toisin päin, rastit käänteisessä järjestyksessä. Vaikka eivät ole tällä kaudella kirjauttaneet yhtään tulosta emitin kanssa Oulurasteilla. Omatoimirasteilu todellakin on tullut jäädäkseen.

Virpiniemen mainio B-rata. Varsinkin radan alku- ja loppupäässä oli käyrää ja polkua reilusti, kartanluvun kanssa sai olla tarkkana. Kuten oikeastaan muuallakin.

Noh, itse asiaan. Valitsin tällä kerta vaihtelun vuoksi B-radan, osin siksi kun olen ollut usealla viime A-radan suorituskerrallani lopussa liian poikki. Tavoittelin siis kuntomielessä ehyttä suoritusta ja sellainen tästä tulikin. Vaikka maastossa eteneminen oli nopeaa, niin harvoin pääsi juoksemaan ihan täysillä, ilman että olisi ajautunut ”ulos” kartalta. Suunnistus olikin oikeastaan juuri sellaista kuin se mielestäni pitää olla. Muuten hyvään suoritukseeni mahtui yksi selkeämpi parin minuutin pummi rastilla 5. Tämäkin paikka oli sen verran haastava, että siinä hämääntyminen oli jälkikäteen ajateltuna tasolleni aika normaalia. Rastit.fi mukaan rasti 5 oli muillekin vaikea, lisäksi ainakin rastit 10 ja 12 aiheuttivat yleisesti ongelmia.

Reilun 43 minuutin suoritus (reittejä rastit.fi) oli pitkästä aikaa sellainen, että maalissa ei piiputtanut pahemmin, vaikka hiki näköjään Instagramin stoorissani valuikin. Varmaankin testaan siis jatkossakin B-rataa, A:n kanssa vaihdellen.

Rastivälin 4-5 loppupuolen liikkeeni violetilla. Keltaisen viivan kohdalla metsä mielestäni tiheni ja siinä kulki myös ihan karttakelpoinen ura. Päättelin olevani sinisellä viivalla, minkä johdosta meni pyörimiseksi. Kävin jopa tarkistamassa punaisella ympyröimäni kiven älyämättä mikä se oli kartalla. Soistuvan maan rajat oli vaikea erottaa, joten päätin vain suunnata vihreällä ympyröimääni paikkaan ja palata tarvittaessa siitä rastille, mutta osuinkin onnekseni jo menomatkalla kohdilleen.

Viikonloppuna kisattiin Rokualla pitkän matkan ja viestien aluemestaruuksista. Koska vaimollani oli harrastusmenoa lauantain, pääsin itse tällä kertaa mukaan sunnuntain viestiin. Seurallani SK Pohjantähdellä on paljon harrastajia ja paljon viesteistä kiinnostuneita, joten meiltä löytyi joukkueita melkein joka sarjaan. H120-sarjaankin kaksi (H120 = yhteisikä vähintään 120v), sarjamme kolmannen joukkueen oltua Koskelankylän Riento. Kaikkiaan viestissä oli eri sarjoissa mukana 51 joukkuetta.

Hokkasen Matin kanssa Rokualle ajellessamme mietimme, tunnemmeko joukkueemme kolmatta jäsentä muuta kuin nimeltä. Perillä kyselimme miehen perään, mutta syystä tai toisesta (kommunikaatiokatko tms. yms., ketään syyttelemättä) joukkueemme olikin vajaa. Toivo eli vielä osuuteni ajan, mutta kun Matin lähtiessä kakkososuudella ankkuria ei näkynyt niin harmitti kyllä varsin paljon. Vaikka huvikseenhan tätä tehdään ja tällaista sattuu isossa seurassa, kun liikkuvia osia on paljon. 

Hymyä irtosi vielä ennen juoksua.

Viestin lähtöön asettautumista takaapäin. Tämäkin kuva: Matti Hokkanen.

Oma suunnistus sujui loistavasti ja Matin vielä paremmin (viestin reittihärveli). Matti oli itse asiassa 4.3km radalla nopein 6 eri joukkueen (H120, H90, D21) kaikista 17 kilpailijasta.

Viesti on varsin erilainen tapahtuma omatoimisuunnistuksiin verrattuna; yksin suorittamisen asemesta kanssakilpailijoiden luku ja niistä hyötyminenkin ovat isossa roolissa, etenkin avausosuudella. Tällä kertaa eteeni sattui mm. hivenen minua nopeampi naisten pääsarjan Heini Niva samalla hajonnalla, mikä vaikutti suoritukseeni, todennäköisesti lähinnä sitä parantaen. Pummasin 2 kertaa, kerran missattuani polun rastilta 4 lähtiessä ja kerran rastilta 11 suunnalla hivenen liiaksi vasemmalle painellen. Noissa virheissä laskisin silti menettäneeni ihan maksimissaan minuutin, kokonaisaikani oltua vajaat 31 minuuttia.

Rokualla on myös aina ilo käydä, vaikka tämä olikin vasta toinen suunnistukseni siellä. Liekö hieno maasto houkutti myös paikalle alueen AM-kisoihin jopa tavallista kovempia nimiä, kaksinkertaisen Jukola-voittajan Timo Sildin oltua nopein lauantain pitkällä matkalla.

Ohessa H120/ H90/ D21 rata hajontoineen. Itsellä oli keltaisella ympyröimäni hajonnat, Matilla sinisellä ympyröidyt. Rastilta 4 lähtiessä juoksin vihreää jälkeä pitkin missaten polun, pummia tuosta lie 10-30sek. Rastilta 11 suuntasin vihreää jälkeä ensin viereiselle rastille 30sek pummin verran.

Kokemus se oli hylätyksi tulemisesta huolimatta tämäkin. Monenlaista sitä on tullut omalla urheilu- ja joukkueurheilu-uralla koettua, mutta Rokuan reissu jää silti positiivisena muistoihin 😊