Pikkarala 11.8. ja Koppana/ Salonpää 15.8.

Suunnistin tällä viikolla tiistaina Oulurasteilla Pikkaralassa, edellisen sunnuntain Aluemestaruuskisojen maastossa. Lauantaina taas kävin omatoimi-suunnistamassa 21.7. Oulurastien radalla Oulunsalon Koppanassa. Molemmat maastot ovat oululaisittain varsin nopeita, etenkin Pikkarala. Toisin sanoen kankaat ovat noissa paikoissa helppojuoksuisempia kuin monessa muussa suunnistusmaastossa.

Talkoiltuani sunnuntaina AM-kisoissa melkein jo poltteli päästä tiistaina testaamaan tuota itselleni uutta karttaa. Sama oli näköjään muillakin, koska jälleen tehtiin kesän osallistujaennätys, 237 tuloksen kirjauttanutta. Etenkin A-rata oli todella suosittu 109 suunnistajan valittua sen.

Pikkaralan Oulurastien A-rata ja AM-kisamaasto.

Pikkaralan maasto on sikäli haastava, että vaikka kankaalla juostavat pätkät ovat todella nopeita, ovat hiekkamonttuosuudet todella tarkkaa kartanlukua vaativia. Näissä ehtii siis kyllä pummailemaan jos yrittää mennä taitojaan nopeammin. Tällä kertaa itsellä natsasi tekeminen kuitenkin varsin hyvin, kulutin ehkä reilut 20 sekuntia matkalla rastille 14 jäätyäni pyörimään hetkeksi jo edelliselle mäen harjalle. Siinä hämäsi ehkä osin se, että edellisen rastivälin oltua jyrkähköön alamäkeen ainoastaan 45(!) metriä, tuli tässä kohden jo 70 metrin kohdalla loivasti ylämäkeen mennessä olo, että se rastivälin 130m saattaisi olla jo taitettuna.

Ja koska suunnistus sujui muuten niin erinomaisesti, niin ehkä voisin mainita vielä optimisuoritukseeni 10 sekunnin pummit rastiväleille 3-4 ja 6-7 pienistä empimisistä/turhista kierroista. Mutta muuten tuota nopeampaan suoritukseen olisi pitänyt olla jo yleisesti paremmat suunnistustaidot ja parempi kuntokin. Sijoitus 24/87 oli siis minulle todella hyvä suoritus. Ja vaikka jossitteluna esimerkiksi minuutin nopeampi aika olisi taannut jo 8 pykälän nousun tuloslistalla niin edeltä voi havaita, että tällä radalla se minuuttikin olisi ollut taidoillani tekemätön paikka.

Tuloksista ja AM-kisaratoihin vertaamalla päättelisin, että tämän kerran A-rata oli nopeampi kuin samojen pituuksien AM-kisaradat. Polkujakin pystyi hyödyntämään enemmän. Joka tapauksessa tämä maasto on todella miellyttävä suunnistaa, tänne kannattaa tulla jatkossakin. (A-radan eri harrastajien reittejä rastit.fi.)

En päässyt valitettavasti Tupun ainutlaatuiseen "kanjoni"-maastoon torstaina, mutta ehdin viikonloppuna omatoimi-suunnistamaan. Valitsin harkinnan jälkeen kuitenkin samalla viikolle toisen nopean kangasmaaston Oulunsalon Koppanasta. Lähdin liikkeelle kotoa jo aamulla seitsemän jälkeen. Perillä oli kyllä mahtava olo rauhallisessa yksinäisyydessä alueen liki 2 kilometriä pitkän hiekkamontun keskellä.

Koppanan A-rata.

Bloggari tyytyväisenä, mutta keskittyneenä lähtökiven päällä.

Suunnistaminen tuntui tälläkin kerralla (ketään yllättämättä) mukavalta. Rastiväleillä oli hyvää vaihtelua ja sopivasti käyrien lukuakin sekä reittien valintaa, pieniä soita väistellen ja eri hakkuiden juostavuuksia samalla pohtien. Rasteilla oli rastilippujen asemesta punaiset kreppinauhat, mutta mukava niitäkin oli hakea.

Kaikki sujui aika täydellisesti aina rastille 12 saakka, missä missasin rastin aika läheltä juosten. Kävin koukun todennäköisesti C-radan rastin kautta ja takaisinpäin hakkuun reunaa varman päälle palattuani osuin oikealle rastille, kahden ja puolen minuutin pummin verran kierrettyäni. Paha sanoa oliko tämä rasti sijoitettu Oulurasteilla kuopan pohjalle vai reunalle, mutta väittäisin että kuopan reunalla ollessa en olisi juossut sen ohi, koska oranssi-valkoinen lippu näkyy niin paljon paremmin kuin tuo mahdollisesti tällä rastilla lyhemmäksi katkennut(?) kreppi. Taidokkaalla suunnistamisella kuoppa olisi toki löytynyt selittelemättä ilman kreppiäkin :)

Tästä alkoivat vaikeudet kun ohitin myös rastin 14 ja luin rastiympyrässä olleen pienen kaivetun kuopan (V) rastiympyrässä olleeksi pieneksi supaksi (U), aikani sitä ihmetellen. Minuutin pummi siitä. Rastin 15 kreppi sen sijaan puuttui (joku marjastaja siistinyt metsää?) ja siinä meni rastin paikkaa varmistellessa myös minuutti. [Kreppi on taas ratamestarilta varmistettuna paikallaan.] Ja lopulta ohitin huolimattomuuttani loppukiri-pätkällä rastin 18 vääriä polkuja pitkin juosten, jälleen minuutin pummin arvoisesti.

Tällä kertaa siis ensimmäiset 2/3 osaa radasta sujuivat ja viimeinen kolmannes meni neljän pummin johdosta erittäin heikosti. Väsymyksenkin johtaessa helposti näihin pieniin virheisiin vähän siellä sun täällä. (Reittini rastit.fi.) Tuolla reilun 65 minuutin ajallani olisin ollut (teoreettisesti vertailtuna) noin sijalla 25/35 heinäkuun Oulurasteilla.

Loppumietintänä toteaisin useammat rastilipulliset ja jokuset krepillisetkin omatoimirastit kiertäneenä, että vaikka merkki kuin merkki käy rastilla, niin mielestäni rastilippu on sekä yleisen "aitouden" että näkyvyyden kannalta yleensä hivenen parempi merkki rastille. Kun kreppi on riittävän mittainen ja vielä "liehuu" tuulenvireen johdosta hivenen, näkyy se myös todella hyvin, mutta lyhyt kreppi vaatii jo enemmän tarkkuutta tekemiseen. Mitä on kyllä myös hyvä oppia :) Ehkäpä joku tarkkuusrata pienillä krepeillä olisi joskus myös mielenkiintoinen testata.

Rastin 12 kuoppa ja kreppi läheltä, helppo havaita. (Kävin suunnistuksen jälkeen autolla katsomassa paikkaa uudestaan kun jäi mietityttämään.)

Samat vähän kauempaa väsynein silmin, kyllähän tästä voi harrastaja painella ohikin :) Kuvassa myös alueen helppokulkuista kangasta, jota oli nautinto juosta.

Mainittakoot vielä loppuun, että päivitin edellistä postaustani Kiekon majan analyysin osalta vielä 9.8. Kävin siis jälkikäteen testailemassa eniten mietityttämään jäänyttä rastiväliä, havaintoni linkin takana postauksen lopussa.