Oulurastiviikko: Isokangas 9.7.

SK Pohjantähden aktiivit päättivät järjestää Hemmo Ahokoivun aloitteesta Oulurastiviikon. Oulurastiviikko sisälsi 4 osakilpailua erittäin tutuissa, mutta varsin erityyppisissä maastoissa Rantakylässä, Tahkokankaan alueella, Isokankaalla ja Sankivaarassa. A-, B- ja C-radoilla laskettiin pisteet yhteen ja julistettiin myös kunkin radan miesten ja naisten sarjojen Oulurastiviikon voittajat (jotka löytyvät myös yllä olevan linkin takaa). Mielestäni erinomainen konsepti jatkoonkin.

Itse olin vajaan viikon vaimon suvun mökillä Ylikiimingissä, mistä ehdin 11-vuotiaan tyttäreni kanssa talkoovuoroon maanantaina Rantakylään Oulurasteille/ viikon ensimmäiseen osakilpailuun. Otin suunnistusvermeet mukaan, mutta kun tyttärelläni ei ollut ihan kiinnostunein päivä :) kun uimaankaan ei sateen johdosta päässyt, en odotuttanut häntä turhia liikaa paikalla. Kävimmekin kartanmyynnin ohessa vain käveleskelemässä yhdessä TR-radan, eli tukireitin. Tämä rata on noin 12-vuotiaiden kilpailuissa käyttämä rata, jossa rastit on suunniteltu rastireitin (RR) valkoisen nauhan lähimaastoon siten, että nauhasta saa tukea suunnistukseen. Mutta vastoin kuin RR-radalla, rasteille ei pääse nauhaa pitkin. Molemmilla radoilla lähtökohtana on, että suunnistajat ovat kokemattomia.

Reippailija lähdössä rastilta 3.

Rantakylän TR-rata.

Tiistaina Oulurastiviikko jatkui Tahkokankaalla, mutta ilta sujui itsellä saunanmaalaustalkoon jälkeen Ylikiimingissä mökin viereisellä Karahkan kartalla harjoitellessa. Pyysin karttaa pari vuotta sitten Ylikiimingin nuijamiesten puuhamieheltä Toivo Pelkoselta, joka antoi sen mieluusti. Karttaa on käytetty kisoissa vuonna 2011, mutta mielestäni on mukava treenailla kartalla, missä on kuvatusta poikkeavia uusia peltoja, hakkuuaukeita ja metsäautoteitä, lisäksi päinvastoin jotkut vuoden 2011 polut olivat jo näkymättömissä. Koetin mennä vaativissakin kohdissa ilman kompassia ja huomasin, että se on osin haastavaa puuhaa suuntavaiston kadotessa tiheiköissä nopeasti. Kaivoinkin kompassin esiin korkeuskäyriltään varsin tasaisessa paikassa, missä oli uusi hakkuuaukea, etten eksyisi liian pahasti. Joka tapauksessa uudessa maastossa kartan kanssa lenkkeily on aina todella siistiä puuhaa. Vaikka osan ajasta satoikin, kuten tällä kertaa koko Oulurastiviikon.

Maisemaa Karahkasta tiistailta.

Torstaina pääsin sitten itse asiaan eli osallistumaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä "normaaleille" Oulurasteille emit-leimauksineen ja väliaikoineen. Toki korona-rajoitukset kartanmyynnissä ja maalialueella huomioiden. Kolmannen osakilpailun paikkana oli Isokangas, missä onnistuin aiemmin kevään kovimmassa omatoimi-cupissa lähes täydellisesti.

Isokankaan maasto on miellyttävää juosta, se on melkein ainoita alueen maastoja missä minä pystyn juoksutekniikallani lukemaan karttaa lähes "täydessä" juoksuvauhdissa. (Muualla kun kaadun aluskasvillisuuteen.) Toisin sanoen tarkan suunnan pitäminen ja kartan laadukas lukeminen eivät juuri hidasta menoa Isokankaalla kuten ne muualla tekevät. Tälläkin kertaa vedin koko radan mielestäni pummeitta, ellei paria pientä suuntakorjausta lasketa. Lisäkseni sorruin taas varmistelemaan rastille 13, vähän samaan tapaan kuin varmistelin haastavaa suorastia myös kevään kovimmassa omatoimi-cupissa. Tälläkin kertaa ehkäpä turhaan, hävisinkin siinä muille noin 30 sekuntia varmemman ja pidemmän reitinvalinnan toteutettuani. Mutta toki 30 sekuntia on tasollani urheilutermein kosmetiikkaa.

Isokankaan A-rata. Muuten tarkkaa kartanlukua melkein rastiväliviivaa pitkin, mutta rastivälillä 10-11 suonkierron valinta, valtaosa taisi mennä itäpuolelta. Rastivälillä 1-2 valitsin myös pohjoisempaa hitusen kiertävän polun ja rastivälillä 3-4 kiersin avosuon.

Rastille 12 mennessä punaisella ympyröimäni alue näytti niin vetiseltä, että kiersin sen länsipuolelta ojan risteyksen kautta helpommin rastille osatakseni.
Rastivälillä 12-13 otin varman päälle ja menin vihreällä merkitsemäni ojan vierustaa pitkin aina keltaisella ympyröidylle muurahaispesälle ennen suuntaamistani rastille.

Fiilis ensimmäisistä emitillä leimaamisistani ja kilpakumppaneiden rinnalla juosuista oli kyllä hieno. Tunnistin ainakin 3 muuta A-ratalaista, joihin törmäilin maastossa. Sain myös boostia rastia 10 lähestyessäni suunnilleen vauhtejani juoksevasta Aki Saaresta ja vähän sen jälkeen nähtyäni myös Laitisen Antin tulevan samalle rastille, jolloin oli pakko kiihdyttää ettei kovakuntoisempi Antti painele kovin pian ohi. Lopullinen sijoitus 14/34 oli hyvä ja olin muutenkin suoritukseeni todella tyytyväinen. Reittini ja muita reittejä rastit.fi, tällä kertaa Polarini gepsi ei ollut miehen veroisesti kartalla alkumatkasta.

Perjantain Sankivaaran osakilpailu jäi itselläni taas väliin illan mentyä kotona lasten synttäreiden valmisteluissa, mikä on kyllä hyvää ajankäyttöä sekin :) Tulipa silti koettua pitkästä aikaa "oikeat" Oulurastit ja samalla vielä sekä talkoissa että kilpailijana ensimmäistä kertaa järjestetty Oulurastiviikko. Vajaat 200 kirjattua suoritusta per tapahtuma ei ollut mielestäni erityisen paljon eikä myöskään vähän, vaan varmaankin sateiset kelit, korona ja lomat huomioiden aika odotettu osallistujamäärä.

Isokankaan kangasmaasto, bloggari ja loppumatkan kilpakumppani Aki, kaikki 3 yhtä hymyä.