Tällä kertaa 2 viimeisintä suunnistuskokemustani tuottivat
myös ongelmia ja mietittävää. Sadinselän uusi suunnistusmaasto Sanginjoentien
varressa aiheutti ongelmia alkumatkasta ja omatoimikaksarin ensimmäinen osa
Hangaskankaalla toi mukanaan pari varsin erikoislaatuista pummia.
Viime viikko meni aamusta iltaan töiden lisäksi kotona ja
mökillä remppa-/rakennushommissa, ehdinkin vain kertaalleen suunnistamaan
torstai-iltana Sadinselän uuteen suunnistusmaastoon. Alueelle mahtuu helposti
parkkiin vain noin 15 autoa, minkä johdosta Sadinselkä sopii nimenomaan
omatoimirasteiluun, varmasti tulevinakin kesinä. Alueen karttamaestro Petri
Karjalainen sai uunituoreen kartan alkukesästä valmiiksi ja organisoi heti
alueella myös omatoimirastit. Odotusarvoni alueelle olivatkin korkealla jo
etukäteen ja kohosivat vielä, kun parkkiin ajettuani juuri radalta tullut
pariskunta hehkutti kartan ja radan tasoa ihmetellen, kuka on pystynyt näin laadukkaaseen
työhön.
 |
| Lähdön parkkipaikalla kuvaus retkeilyalueesta, jonne radat sijoittuvat. Lähtö, rastit ja maali on merkitty samoin kuin tällä parkkipaikan rastiväreillä olevalla paperilapulla. |
 |
| Sadinselän A-rata. |
Olin kuitenkin maastoon lähtiessäni normaalia väsyneempi
sekä henkisesti että fyysisesti. Tämä varmasti näkyi pummatessani jo
ykkösrastia ”vähän sinnepäin” suunnistaessani. Rastille 2 menin myös rastin 3 kautta (ei monen sekunnin virhe) ja rastilta 5 lähtiessänikin piti pyöriä hetki
ojien kanssa. Huono valmistautuminen on vaikea korjata suorituksen aikana,
kuten Juhani Tamminen on hokenut lätkän seuraajille jo reilut 20 vuotta.
Sanoisin silti, että tilannetta rauhoiteltuani tuon häröilyn jälkeen loppumatka
eli viimeiset 50 minuuttia meni niin hyvin kuin vaan minulla yleensäkin voi
mennä. Eikä nuo alun 3 pummia vieneet aikaa kuin ehkäpä yhteensä 2 minuuttia,
mikä ei ole 64 minuutin loppuajassa kovin paljoa.
Maasto oli odotetun laadukas ja miellyttävä. Alun lyhyet
rastivälit 1-5 pyörittiin jopa pienillä kallioilla ja sen jälkeen oli pitkiä
rastivälejä koskemattomissa metsissä ja kankailla. Mukana oli myös vähän
haastavampaakin maastoa kuten A-radan rastivälit 5-6 ja 11-12. Rastilta 11
lähtiessäni kompastuin myös lyöden sääreni terävään kantoon, harmikseni en
ollut laittanut tällä kertaa säärisuojia. Pari pitkää haavaa sekä mukava
vihersinerrys sääressä vielä lähes viikon päästäkin laittavat muistamaan, mikä
on koordinaationi haastavissa maastoissa ja miksi olen yleensäkin hankkinut
ohuet säärisuojat…
 |
| Rastille 1 pummasin punaisella merkkaamani ojan pään kautta, rastille 2 menin siis rastin 3 kautta. Rastilta 5 lähdettyäni juoksin punaisella merkkaamaani ajouraa ja pyörin punaisella ympyröimässäni ojan mutkassa epävarmana sijainnistani. Tämä rastiväli 5-6 aiheutti varmasti eniten reitinvalintaa monien mentyä jollain variaatiolla liki tavoitteenani ollutta vihreällä merkittyä reittiä. Joku nopeampi kiersi myös keltaista reittiä. |
(Seuraava teksti Hangaskankaan kilpailijoille vasta oman
suorituksensa jälkeen 😊 )
Kävin nyt tiistai-iltana avaamassa omatoimikaksarin
ensimmäisellä kisakartalla Hangaskankaalla. Edeltävä kevään kovin omatoimi-cup oli minulta
aika lailla urani parasta suunnistamista etenkin Isokankaalla ja samoin myös
Hämeenkankaalla. Sikäli odotin hyvää suoritusta nytkin. Olen suunnistanut Pikkaralan/Hangaskankaan
alueella vain kerran, viime syksyn yöcupin sprinttimatkan sijoituttua samojen
soramonttujen alueelle. Tällöin opin, että maasto vaatii hereillä oloa alusta loppuun. Virittäydyinkin autossa mm. tsemppimusiikia kunnellen, ettei kävisi kuten Sadinselällä.
 |
| Hangaskankaan A-rata. |
Avasinkin mielestäni taas
rauhallisesti ja varmasti. Kuinkas ollakaan, pummasin hyvistä lähtökohdista
huolimatta myöhemmin pari kertaa noin 3+3 minuutin pummit ja vieläpä siten, että
jälkikäteen en oikein koe edes tehneeni isoja virheitä. Kummassakin
suunnistin juuri taitojeni mukaisesti ja tekisin samat virheet samantyyppisissä tilanteissa helposti uudestaankin. Joka tapauksessa etenkin tuon toisen
pummin jälkeen ärsytti poikkeuksellisen paljon koko loppumatkan suunnistaessa ja vielä maalissakin.
Näin jälkikäteen mietittynä nämäkin olivat taas hyviä oppeja. Virheistä
tarkemmin alla olevissa kuvissa.
 |
| Menin rastille 4 punaista viivaa. Ojan varressa oli kuitenkin lähes samanlainen ajoura kuin vihreällä viivalla merkitsemällä ojalla. Samoin punaisella ympyrällä merkitsemässäni kohdassa oli pienet kumpare ja kivi samalla tavalla kuin vihreällä ympyröimässäni kohdassa. Ei siis ihme, että rastille punaista nuolta pitkin suunnatessani luulin olevani eri paikassa. |
 |
| Päätin mennä helppokulkuista kangasta suoraan rastille (punainen viiva), ajattelin että kyllä ne kuoppa ja kivi tulevat vastaan. Kuinkas ollakaan, en nähnyt niitä. Takaisinpäinkin ohi mentyäni ja lopulta rastin pohjoispuolen montusta itseni 100% kohdistettuani löysin kuopan, joka oli todella vaikeasti havaittava, sen vieressä olevan kiven oltua vielä haasteellisempi (pieni ja sammaleinen). Ratamestari oli merkannut rastimääreisiin rastin olevan kuopan eteläreunassa = vinkki, että pohjoisesta polkua pitkin ison montun kautta tullessa (vihreä viiva) rasti näkyy paremmin ja rastille kannattaa tulla sitä kautta. Niinkuin rastit.fi mukaan ~kaikki muut näyttävät tulleenkin... |
Jälkikäteen mietittynä maasto vaati reitinvalintaa edellä
kuvattujen lisäksi mm. rastivälillä 6-7, missä tievalintani hyvyyttä/huonoutta
on paha todeta vielä ensimmäisistä rastit.fi -vertailuista, ehkäpä reitit
olisivat olleet kropalleni ~yhtä hyviä. (Reittejä Hangaskankaalta rastit.fi.) Eniten rata vaati kuitenkin todella
tarkkaa suunnistamista. Vaikka ne kinkkisimmät soramonttualueet sujuivat
itselläni rauhallisella otteella aivan hyvin, myös muu suunnistaminen vaati
huolellisuutta mm. osan kartan kivistä ja muurahaispesistä oltua suhteellisen pieniä. Alue
on kuitenkin miellyttävä suunnistaa ja erottaa takuulla jyvät akanoista, samoin
kuin omatoimikaksarin toinen maasto Kalliosuo. Mielenkiinnolla sitä
odotellessa. (Lisää analyysiä omatoimikaksarista Kalliosuon kilpailun ja
tulosten julkistamisen jälkeen.)
Kommentit
Lähetä kommentti