Polvenkankaan omatoimirastit 13.5. ja Isokankaan omatoimi-cup 17.5.

Tämä viikko oli yksi miellyttävimmistä suunnistusviikoista, mitä muistan. 2 kertaa omatoimirasteilua upeissa kangasmaastoissa, kevät huomioiden huippukeleissä. Ensin lähdimme keskiviikkona Tyrnävän ampumaradalle Polvenkankaan maastoon vanhimman tyttäreni ja hänen kaverinsa kanssa. Tyrnävälle oli noin puolen tunnin ajelu, mutta meneehän sitä Oulun sisälläkin vähintään vartti melkein mihin tahansa suunnistusmaastoon mennessä.

En ollut koskaan vielä suunnistanut tällä kartalla. Kuulin etukäteen kehuja paikasta ja kehut pitivät kyllä täysin paikkansa. Polvenkankaan kartta oli valtaosin mukavaa kangasmaastoa, tosin vähän piti katsella miten nuorehkoissa havumetsissä juoksi. Usein olikin helpointa juosta korkeuskäyrien mukaisesti sekä kasvillisuuden että kartalla näkymättömien ulkoilupolkujen johdosta. Alue kun on ilmeisesti varsin suosittua maastopyöräilyaluetta, minkä päättelin noiden polkujen lisäksi myös siitä, että samalla parkkipaikalla kanssamme oli pyörätelineistä arvioituna noin 10 maastopyöräilyharrastajan autoa.

Polvenkankaan upeaa metsää.

A-rata.

En tutustunut karttaan etukäteen kuin yleisluontoisen vilkaisun verran, minkä perusteella päätin juosta mahdollisimman paljon suunnalla korkeuskäyriä lukien, osaltaan treeninä sunnuntain Isokankaan kilpailulle. Lisäksi aioin juosta rennosti kun olin varma, että viikonlopun Muddy-X painaa vielä jaloissa. Kuinkas ollakaan, maalissa huomasin edenneeni varsin normaaliin tapaan, se rennosti otto taisi unohtua jossakin kohden matkalla rastille 1 tai ihan viimeistään matkalla rastille 2.

Suunnistukseni sujui. Alun maaston ihmettelyn jälkeen sain kiinni käyristä ja homma tuntui todella mukavalta. Oikein hymyilytti maalissa. Tyttöjä odotellessani analysoin heti reittiä tarkemmin enkä keksinyt juuri paranneltavaa tekemiseeni, ehkä jäi vähän kaivelemaan ensimmäiseltä pitkältä rastiväliltä 1-2 se, että ajauduin käyrien suuntaisesti liiaksi pois rastiväliviivalta... muistan yllättyneeni viimeisellä metsäautotiellä, kuinka lännessä olin. Usein suunnan pito onkin vaikeaa nimenomaan maastotyypin ollessa sellainen, että eteen ei näe pitkälle ja kasvillisuutta pitää väistellä. Tytötkin tykkäsivät maastosta kovasti ja juoksivat B-radan vajaaseen puoleentoista tuntiin, pyörimis-pummailtuaan vähän parilla rastilla. (Reittini rastit.fi: Petu.)

Maali & uimapaikka.

Vihreällä reittiäni rastille 2. Näin rastin 8 matkalla ja suuntasin suoraan kohti rastia 2, mutta niin vaan matkanteko painui käyrien suuntaisesti. Poikkeama ei näytä isolta, mutta jossain muussa tilanteessa tuolla olisi saanut ison pummin aikaan. Kun juoksin vihreän merkkiviivan viereistä metsäautotietä, olin tosi ihmeissään kun tähtäämääni risteykseen oli vielä 150 metriä matkaa. Jälkikäteen huomasin gps-jäljestäni, että tulin rastivälin 7-8 melkein samasta kohden takaisinpäin. Se väli taas tuli todella luontevasti käyrien suuntaisesti mm. maastopyöräpolkuja pitkin, samoin kuin vaikkapa kuvan rastiväli 9-10.

Sunnuntaina ajelin edelliskesältä tutulle Isokankaalle (2019 Oulurastit, yösuunnistus ja yö-rogaining),  kevään kovimman omatoimi-cupin toiseen osakilpailuun. Siskoni tulosti minulle kisakartan ja nytkin loin vain sen verran yleissilmäystä karttaan, että huomasin Isokangasta kierrettävän oikein huolella. 10,4km rata, jossa mentiin todella paljon pelkkien korkeuskäyrien perusteella, tuntui etukäteen haasteelliseltä. Aprikoinkin parkkipaikalla juuri kuivia kenkiä vaihtavalle B-ratalaiselle, että pummiton suoritukseni on lie puolentoista tunnin pintaan ja heikommalla vedolla voi mennä aika paljon pidempäänkin.

Joka tapauksessa oli täysin selvää, että alueella ei kannata lähteä hönkimään liian lujaa vaan kartalla pitää olla koko ajan, koska hukkaan joutuessa on helposti pitkä matka tarkistamaan täsmällistä sijaintia. Ja kun matka on pitkä niin tarkemman kartanluvun vauhdillakin ehtii kyllä tulla väsy. Otin maaston tuntien myös tavoitteekseni mennä joka rastille mahdollisimman suoraan rastiväliviivaa, toki muut värit kuin karttavalkoisen pääsääntöisesti kiertäen.

Yllätyin, kuinka hyvin maasto oli näpeissäni melkeinpä koko suunnistuksen ajan. Kartan "käyräalueillakin" hymyilytti usein kun kartan käyrät vastasivat maastossa näkemääni aikalailla kuten niiden pitikin. Suoritukseni olikin näin ensituntumalta todella hyvä, rastiväleistä jäi oikeastaan vain pitkä 13-14 mietityttämään: alkuun hätäilin juostessa suuntaa katsoen liian oikealle (en toki siinä juuri hävinnyt) ja loppumatkasta olisi vaan pitänyt runtata muiden tapaan viimeinen suopätkä suoraan rastille lyhyen tiheikön värillä merkityn suon yli, valitsin kuitenkin "hifistely"-reitin tuota ikävämpää maastoa minimoiden. Ehkäpä tämä reitti tuli valittua yö-rogainingin haamujen oltua vielä takaraivossa, tuolloin noilla soilla suuntailuni ei onnistunut aivan optimaalisesti ;) Onnekseni rasti kuitenkin löytyi hyvin, vaikka tuossa kului aikaa nimenomaan kartan ja kompassin katseluun reittiä säätäessä.

A-rata ja reitinvalintavaihtoehtoja rastivälille 13-14. Yritin vihreää reittiä ja jälkeenpäin olisin valinnut sinisen loppupätkän , koska punaisella ympyröimäni ojan risteys olisi todennäköisesti ollut hyvä pysäyttäjä. Vaihtoehtoinen reitti violetilla ja harvinainen, mutta myös rastit.fi mukaan käytetty reittivaihtoehto keltaisella.

Isokankaan maastoa. Ja bloggari maalissa uuden seurapaitansa kanssa.

Kokonaisuus meni siis kaikenkaikkiaan loistavasti, ellei tämä ollut jopa liki täydellinen suoritus (tasollani), siitä ei ainakaan jääty kovin kauas. Loppuaikakin oli odottamaani parempi, noin tunti ja 21 minuuttia. Reittini ja tällä hetkellä yhteensä 37 reittiä rastit.fi. Päivittelen sijoitustietoni ja mahdollisesti jonkin sortin 2D Rerun-analyysiä tähän postaukseen vielä myöhemmin...


Päivitys 19.5.: Tulokset on nyt kehissä ja sijoitukseni miesten A-radalla on 27/51. Vaikka olen tyytyväinen Pilpakankaan tulokseenikin, oli tämä vielä merkittävästi parempi. Kun täytyy muistaa, että tasoerot koko porukan sisällä ovat varsin suuret.

Analyysinä katselin kaikkien 51 kilpailijan reitit 2D Rerunista ja yleishavaintona sanoisin tämän 2,6km pitkän välin päättävän rastin 14 aiheuttaneen kisan pahimmat pummit. Seuraavaksi eniten pummailua nähtiin ehkäpä rasteilla 3, 5, 10, 13, 18 ja 19. Eli karkeasti yleistettynä kisan rastit eivät sijainneet helpoissa paikoissa ja mitä pidempi rastiväli oli, sitä enemmän matkalle kertyi epävarmuustekijöitä rastin löytämiseksi, esimerkiksi rasteille 5 ja 10 piti lukea kompassia ja käyriä pidemmän matkaa hyvin. Ja esimerkiksi rasti 18 oli vaikea kohdistaa väsyneenä tarkalleen oikeaan kohtaan poikittaisen tien taakse.

Rasti 13 oli lyhyehkö reilu 200m väli, mutta arvelisin käyrien mahdollisesti johdattaneen helposti sen ohi nimenomaan oikealta (vrt. havaintoni omassa Polvenkankaan suunnistuksessa). Rasti 19 oli yllättävä pummikohde, koska se oli kisan lyhin rastiväli, alle 100 metriä. Muistan itsekin seisseeni hetken 5 metriä rastista aivan ihmeissään, näkyvyyden ollessa joka suuntaan hyvä. Rasti oli niin pienen kumpareen takana ja varsin hyvin piilossa, ainakin sopivasta kulmasta katsoessa.

2D Rerunin ominaisuuksilla analysoin lisäksi, että ainakin reitinvalinnat välillä 13-14 jakautuivat melko tasan ylle kuvaan piirtämieni violetin ja vihreän reitinvalinnan kesken, sekä kisan nopeimmilla että meillä hitaammilla. Vihreässä reitissä oli lisäksi pieniä "tuunauksia" mm. ensimmäisen tiheikön tai suon eri puolelta menemisissä ennen pitkospuita, lisäksi sen reitin loppupäässä pieni viistolähestyminen autotietä pitkin, menemättä suoraan sen yli (kuten sininen reitti allaolevassa kuvassa). Ylempänä olevassa kuvassa piirtämäni keltaisen reitin valitsi kisassa vain yksi kilpailija, mutta kyseessä oli kärkipään Ville Kosola.

Loppuun vielä esimerkki 2D Rerunin analyysimahdollisuuksista parivertailussa (AutOanalysis). Valitsin tähän omalle punaiselleni pariksi sinisellä suunnilleen vauhtiani edenneen Fredrikssonin Kain havainnollistaakseni reitinvalintaani paremmin. Kaitsu otti alussa suunnan rastilta paremmin, mutta sillä ei ollut isoa käytännön eroa. Pääero tulee rastin lähestymisessä, häviän 73 sekuntia (+73 punaisella kuvassa) Kaitsun hyvärytmiselle rastinotolle. Vaikka reittini on periaatteessa ~samanveroinen, kulutin tuon verran enemmän lähinnä siihen edellä mainitsemaani hienosäätöön liian paljon kartanlukua vaativan reitin kanssa. Vaikka pummeitta siinä selvisinkin. (Klikkaa kuvaa suurentaaksesi)