Hämeenkankaan omatoimi-cup 22.5. ja Sallisenperän omatoimirastit 24.5.

Kevään kovin omatoimi-cup päättyi pikamatkalla/ rastinotto-tyyppisellä radalla Hämeenkankaan nopeassa maastossa. Radalla oli 19 rastia eli keskimääräiseksi rastiväliksi jäi 230 metriä. Tällä kertaa olikin tärkeää omata normaalin hyvän kunnon lisäksi myös nopeaa kartanlukutaitoa ja suunnistuksen oli hyvä olla sujuvaa, esimerkiksi jokainen "leimaus" ja suunnanotto seuraavalle rastille kun veivät suhteessa enemmän aikaa kuin normaalilla radalla.

Oma suunnistukseni sujui lämpimässä perjantai-illassa taas hyvin. Ei voi oikeastaan sanoa, että kokisin pummanneeni oikein missään ainakaan sen vertaa, että kehtaisin siitä mainita. Silti jäi vähän sellainen olo, että suunnistukseni sujuvuus ei vaan riitä. Sillä tarkoitan kisavauhtini eroa siihen, että juoksisin saman reitin (ilman karttaa) täysillä maastoon merkittyä jälkeä pitkin. Kaikki aika siinä välissä menee siis kartan ja suunnan katseluun ja valintojen miettimiseen ja se erotus olisi hyvä painaa mahdollisimman pieneksi, mikä toki on tällaisella harrastelijalla helpommin sanottu kuin tehty. Mutta kokemus ja kehittyvä suunnistustaito toki auttavat koko ajan enemmän ja enemmän. Ja vaikka olin edellä hivenen kriittinen, niin sijoitukseni oli mielestäni loistava 33/61, tällä hetkellä perustekeminen kyllä toimii.

Hämeenkankaan nopea A-rata.

Alueen helppokulkuista kangasmetsää.

Päivitystä 27.5.: Katselin taas 2D Rerunista kaikkien kilpailijoiden reitit läpi. Yleensäkin käyn Oulurastien jälkeen rastit.fi muidenkin reitit läpi oppiakseni, millaisissa paikoissa tehdään virheitä ja mietin samalla miksi näin on käynyt, koska sama juttu käy itselle takuuvarmasti joskus. Nyt tällä Hämeenkankaan pikaradalla pienempikin virhe lasketaan virheeksi, koska harvalla tuli isompia pummeja kuten vaikkapa Isokankaalla. Katselin, että eniten pummeja tuli rasteilla 1, 4, 5, 10, 11, 14 ja 16.

Rastien 1 ja 5 pummit oli samantyyppisiä vähän ohi juoksuja saman pienen mäen taakse. Rasteille 4 ja 11 tehtiin kestoltaan pahimmat pummit, näistä rastista 4 lisää alla kuvatekstissä. Rasti 11 sijaitsi vaikeammin tartuttavassa paikassa ilman selkeitä lähellä olevia maamerkkejä pidemmän rastivälin päätteeksi. Rastin 14 osa ohitti nimenomaan vähän vasemmalta sen oltua aika "piilossa" verrattuna moniin muihin rasteihin. Rastille 16 oli pitkä matka suunnalla ja kohdistus lähempänä rastia oli haastavaa, minkä johdosta siitä meni helposti jommalta kummalta puolen ohi, ojan/suon kuitenkin pysäyttäessä ja estäessä isommat pummit. Toki mikä pummi kenellekin on iso, jo 20 sekuntia on kärkipäässä paljon, minulle vähän. Alla pari mietintöä syistä potentiaalisista pummeista rasteille 4 ja 10.

Rastille 4 osa ajautui punaisen viivan mukaisesti jotain ojaa myöten oikealle. Arvelen sen johtuneen mahdollisesti siitä, että jos ei osunut helposti vihreän ojan alkuun tai jos myöhemmin juoksi kauempana vihreästä ojasta, eri ojat saattoivat mennä sekaisin. Etenkin kun tässä suomaastossa piti väistellä kasvillisuutta, jolloin suunta ei aina pysy niin hyvin.

Rastilta 9 lähtiessä polut menivät siten, että niille "ajautui" helposti, samoin polkua pitkin mentiin usein rastin ohi etäisyyksien oltua lyhyitä. Tämäkään pummi ei ollut kenelläkään iso, mutta kuitenkin kisan yleisimpiä.

Yhteenvetona kevään kovin omatoimi-cup sujui siis kokonaisuutena hyvin: järjestelyt olivat erinomaiset, omat suoritukset oli kohdillaan ja kelitkin suosivat. Mahtava homma, että sama SK Pohjantähden nuorten valmennusporukka järjestää myös omatoimikaksarin 4.-14.6., jolloin kisaillaan tarkkuuttaa vaativilla radoilla Hangaskankaalla ja Kalliosuolla.


Koska cupin viimeisen osakilpailun matka oli varsin lyhyt, niin poltteli päästä heti viikonloppuna juoksemaan pidemmästikin. Suuntasinkin sunnuntaina Limingan Sallisenperän monipuoliseen maastoon pitkälle yli 9km radalle. Alueella on muun muassa hiekkamonttuja, kangasmetsää, ryteikköjä ja kivinen Kummunkangas. Vaikka kävinkin Sallisenperällä viime vuonna yöcupissa ja Oulurasteilla, oli kartan itäisempi puolisko itselleni uutta maastoa. Kun samana päivänä Oulussa mitattiin kevään lämpöennätys, olivat olosuhteetkin jälleen kerran kohdillaan.

Sallisenperän A-omatoimirata kartan reunasta reunaan.

Poikkeuksellisesti kulutin 5 sekuntia kuvan nappaamiseen yhdestä alueen jättimäisistä kivistä. Etualalla rasti 4.

Hämeenkankaan suunnistuksen perusteella hain nyt uuden oppimista ja yritin mennä vähän vähemmällä kartanluvulla ja kompassin katselulla rohkeammin kohti rasteja. Ehkäpä se osaltaan kostautuikin yhdessä kohden isomman 5 minuutin pummin ja parissa kohden pienempien reilun minuutin pummien verran (näistä lisää alla olevien kuvien yhteydessä). Tämä oli taas hyvä opetus, että riskillä pääsee vähän nopeammin, mutta se kostautuu sitä varmemmin, mitä enemmän rasteja ja suunnistettavaa tulee vastaan... Pummien lisäksi joskus myös vähän hitaammissa ja pidemmissä reitinvalinnoissa. Reittini ja muiden omatoimeilijoiden reittejä rastit.fi.

Rastivälillä 5-6 suuntasin metsäautotieltä keltaista viivaa pikavauhtia "helposti" rastille 6.... päädyin ehkäpä korkeuskäyrän perässä aina punaisella merkkaamani suon reunalle kiviä kiertelemään ja luulin sen olevan vihreällä merkitsemäni suo. 5 minuutin kierroksen jälkeen kävin ottamassa uutta vauhtia metsäautotieltä ja eteninkin kompassisuunnalla rauhassa oranssilla merkitsemääni viivaa pitkin suoraan rastille.
Toinen puolentoista minuutin pummi tuli rastivälillä 10-11 kun hötkyilin violetilla reitilläni liian aikaisin isolta kiveltä itään pienen kiven suuntaan... kun rastia ei näkynyt, ajattelin mennä idempään ojalle asti, josta menisin sinisellä ympyröityyn ojan mutkaan. Kuinkas ollakaan, vastaan tuli 2 "katkoviivaojaa", mistä älysin olevani aivan väärässä paikassa. 

Kolmosrastia pummasin paineltuani vauhdilla keltaista viivaa pitkin vasemmalta ohi kiviä kiertelemään (luulin rastin siis olevan kiven takana, vaikka se oli kuopassa).
Rastiväli 14-15 oli mielestäni haasteellinen edetä reittiä kuin reittiä, koska punaisella ympyröimäni alue oli myös juuri kaadettu ja se oli lisäksi muun rastivälin tapaan aika vaikeakulkuista runkojen yli hyppimistä. Viimeiset 100 metriä kuviorajan takana oli myös tiheähköä taimikkoa. Vihreä ympyrä eli luonnon erikoiskohde on joskus kelo, joskus iso puu. Nyt menin kelon (ei kartassa) ja yhden ison puun kautta oikealle kelolle. (Yleensä vain suurimmat kelot on merkitty karttaan, jos niitä on alueella paljon.)

Tällaista tällä kertaa... 19 C keli hämäsi olemaan laittamatta pitkähihaista paitaa. 

Loppuaikani Sallisenperällä oli reilut tunti ja 35 minuuttia, vaikka vauhdilla tuli mentyä. Harvoin A-radassa on noin paljon monipuolista tekemistä. Kelien yhä vaan parantuessa ja hyvien ratojen tarjonnan ollessa Hämeenkankaan ja Sallisenperän tapaan erinomainen, on meillä tavallisilla oulurasteilijoilla pullat kyllä hyvin uunissa :)