Muddy-X on Free Adventuresin Seppo Mäkisen ja Kai Ojalan järjestämä tapahtuma, joka pyrkii edistämään ja tarjoamaan seikkailu-urheilua, rogainingia sekä pyöräsuunnistusta. Tapahtuma on luonteeltaan pääasiassa maastoon sijoittuva ja sen suunnistukselliset ja pyörätekniset haasteet ovat kovempia kuin muissa vastaavissa tapahtumissa. Kisa järjestetään joka vuosi toukokuun alussa ja syksyllä, enimmäistä kertaa vuonna 2009 eli nyt kisailtiin jo 22. kertaa. (Kappale Sepolta pika-whatsapp-haastateltuna :)
Osallistuin nyt ensimmäistä kertaa tapahtumaan ja tykkäsin kyllä valtavasti. Meininki oli hyvin samantyyppistä kuin Suurten seikkailijoiden järjestämissä Canyon rogainingissa ja Pimiä rogassa, mistä minulla on jo kokemusta. Molemmissa mennään hyvällä huumorilla rogaining-hengessä juosten tai maastopyörillä laajalla alueella 1: 30 000 kartoilla, Muddy-X:ssä radat ovat käsittääkseni keskimäärin haasteellisempia edetä. Ja molemmissa kerätään määräajassa mahdollisimman paljon eri pistearvon omaavia rasteja vapaavalintaisessa järjestyksessä.
Muddy-X:ssä oli omat 4 tunnin sarjat sekä maastopyöräilijöille että juoksijoille. Maksimipisteet radoilla olivat 121 pistettä, aikasakko pisteen per minuutti jos 4 tuntia ylittyi. Varsinainen kilpailusuoritus tuli tehdä tällä kertaa korona-ajan johdosta lauantaina klo 10-22 välillä, mutta kartat ovat jaossa ja rastit maastossa vielä pari viikkoa halukkaille. Lauantaina kartan ehti ostaa jo 55 seikkailijaa.
Kokemattomuuteni johdosta olin hyvin iloinen kun kisan lähtöpaikaksi julkaistiin perjantaina Valkeisjärven uimaranta, sen ympärillä kun on itselleni ehkäpä tutuimmat Oulun alueen maastot. Kun sain kartan käteeni ja näin rastien ääripäiden olevan melkeinpä kokonaan hyvin tuntemillani alueilla, olin entistä iloisempi kun sain nyt mahdollisimman helpon avauksen "Muddy-X -uralleni".
Keli oli suorituksen tehdessäni (lauantaina klo 10.30 alkaen) erittäin hyvä metsässä pyöräilyyn: poutapilvinen ja vajaat 5 astetta. Tein ratasuunnitelman siten, että lähdin helpoimpien maastojen kautta Sarvikankaan mäen päältä ja Saarelasta rastit hakien, sen jälkeen suuntasin tuttuja hiihtolatuja pitkin synnyinkotini ohi myös tuttuun Kiekon maastoon ja Sanginjoentietä pohjoiseen. Alku sujuikin varsin loistavasti.
Sen jälkeen parin tunnin kohdilla alkoi meno painaa ja mentiinkin haastavampaan maastoon, kuten rastin 21 koukkaus "korkeuskäyrien takaa" vetisemmästä maastosta jo osoitti. Kohtasin sen jälkeen muitakin vastoinkäymisiä. Pikku pummit rastin 72 ympäristössä ja todella "muddyt" olosuhteet rastia 52 hakiessani. Sille rastille meno ojien yli hyppien ja pyörä perässä vetäen sekä rastilta poislähtö osin nilkkavesissä kahlaten otti huumorin päälle. Suuntasinkin siitä oman kotini kautta vesitäydennystä hakemaan, tyttäreni tuodessa ennakkovaroituksesta juomapullot pihaan. Toivottavasti tämä ei ollut säännöissä kiellettyä, ensi kerralla sitten juomareppu mukaan :) Edellä alkaneen tökkimisen jälkeen en ehtinyt enää koukata rastia 41, vaan jatkoin rastien 81 ja 63 kautta väsyneenä maaliin 8 minuuttia ennen määräaikaa.
74 pistettä oli itselleni hyvä suoritus, ilman noita vastoinkäymisiä ehkäpä enintään 78 olisi ollut ihan maksimisuorituksella haettavissa. Toki reitinvalintoja voi aina spekuloida loputtomiin. Tällä kertaa hyödyin myös tosi paljon tutusta maastosta, eli ensi kerralla odotan suhteellista laskua tuloslistalla. Kun voittaja Jarkko Koskela keräsi 118 pistettä samalla rastit.fi mukaan 68 kilometriä ajaen, itse ehdin samassa ajassa 46 kilometriä. Olen siis erittäin tyytyväinen saavutukseeni lopputaulukon alemmalla puoliskolla. (Ks. eri kilpailijoiden reittejä rastit.fi, dataa niin paljon että kestää ~20sek latautua. Minun reittini "Petu".)
Sanoisin edellä kuvattujen asioiden lisäksi Muddy-X:n erikoispiirteinä esimerkiksi suunnistukseen verrattuna sen, että kartta on tottakai suurpiirteisempi. Kun mittakaava on 1 :30 000 ja järjestäjät eivät voi tehdä suuren alueen karttaa suunnistuskartan tarkkuudella. Mutta siinäpä se homman suola osin onkin. Esimerkiksi pienellä katkoviivalla oleva polku voi olla joko ihan ajeltava tai sitten vuodenajankin johdosta ihan mahdoton, sen näkee sitten paikan päällä. Lisäksi kaikki ajokelpoiset polut eivät edes ole mahdollista olla kartalla, nyt pääsin hyötymään siitä käyttämällä paria kartassa näkymätöntä tuttua polkua.
Loppuyhteenvetona sanoisin, että mutailu oli sen verran mukavaa hommaa, että yritän jatkossakin mukaan aina kun vaan kisa mahtuu omaan ja perheen kalenteriin... todella isot peukut järjestelyistä Sepolle ja Kaille!
Osallistuin nyt ensimmäistä kertaa tapahtumaan ja tykkäsin kyllä valtavasti. Meininki oli hyvin samantyyppistä kuin Suurten seikkailijoiden järjestämissä Canyon rogainingissa ja Pimiä rogassa, mistä minulla on jo kokemusta. Molemmissa mennään hyvällä huumorilla rogaining-hengessä juosten tai maastopyörillä laajalla alueella 1: 30 000 kartoilla, Muddy-X:ssä radat ovat käsittääkseni keskimäärin haasteellisempia edetä. Ja molemmissa kerätään määräajassa mahdollisimman paljon eri pistearvon omaavia rasteja vapaavalintaisessa järjestyksessä.
Muddy-X:ssä oli omat 4 tunnin sarjat sekä maastopyöräilijöille että juoksijoille. Maksimipisteet radoilla olivat 121 pistettä, aikasakko pisteen per minuutti jos 4 tuntia ylittyi. Varsinainen kilpailusuoritus tuli tehdä tällä kertaa korona-ajan johdosta lauantaina klo 10-22 välillä, mutta kartat ovat jaossa ja rastit maastossa vielä pari viikkoa halukkaille. Lauantaina kartan ehti ostaa jo 55 seikkailijaa.
Matkantekoa rastin 52 läheisyydessä. Kuva: Matti Hokkanen. |
Kokemattomuuteni johdosta olin hyvin iloinen kun kisan lähtöpaikaksi julkaistiin perjantaina Valkeisjärven uimaranta, sen ympärillä kun on itselleni ehkäpä tutuimmat Oulun alueen maastot. Kun sain kartan käteeni ja näin rastien ääripäiden olevan melkeinpä kokonaan hyvin tuntemillani alueilla, olin entistä iloisempi kun sain nyt mahdollisimman helpon avauksen "Muddy-X -uralleni".
Keli oli suorituksen tehdessäni (lauantaina klo 10.30 alkaen) erittäin hyvä metsässä pyöräilyyn: poutapilvinen ja vajaat 5 astetta. Tein ratasuunnitelman siten, että lähdin helpoimpien maastojen kautta Sarvikankaan mäen päältä ja Saarelasta rastit hakien, sen jälkeen suuntasin tuttuja hiihtolatuja pitkin synnyinkotini ohi myös tuttuun Kiekon maastoon ja Sanginjoentietä pohjoiseen. Alku sujuikin varsin loistavasti.
Rasti 33 upealla paikalla kun vielä hymyilytti, matkaa taitettuna alle tunti. |
Sen jälkeen parin tunnin kohdilla alkoi meno painaa ja mentiinkin haastavampaan maastoon, kuten rastin 21 koukkaus "korkeuskäyrien takaa" vetisemmästä maastosta jo osoitti. Kohtasin sen jälkeen muitakin vastoinkäymisiä. Pikku pummit rastin 72 ympäristössä ja todella "muddyt" olosuhteet rastia 52 hakiessani. Sille rastille meno ojien yli hyppien ja pyörä perässä vetäen sekä rastilta poislähtö osin nilkkavesissä kahlaten otti huumorin päälle. Suuntasinkin siitä oman kotini kautta vesitäydennystä hakemaan, tyttäreni tuodessa ennakkovaroituksesta juomapullot pihaan. Toivottavasti tämä ei ollut säännöissä kiellettyä, ensi kerralla sitten juomareppu mukaan :) Edellä alkaneen tökkimisen jälkeen en ehtinyt enää koukata rastia 41, vaan jatkoin rastien 81 ja 63 kautta väsyneenä maaliin 8 minuuttia ennen määräaikaa.
Rasti 21 reilun 2 tunnin kohdilla... pudottelin 300m alamäen tänne juosten, pyörän hommaaminen takaisin ylös olisi ollut takuulla raskasta puuhaa. |
74 pistettä oli itselleni hyvä suoritus, ilman noita vastoinkäymisiä ehkäpä enintään 78 olisi ollut ihan maksimisuorituksella haettavissa. Toki reitinvalintoja voi aina spekuloida loputtomiin. Tällä kertaa hyödyin myös tosi paljon tutusta maastosta, eli ensi kerralla odotan suhteellista laskua tuloslistalla. Kun voittaja Jarkko Koskela keräsi 118 pistettä samalla rastit.fi mukaan 68 kilometriä ajaen, itse ehdin samassa ajassa 46 kilometriä. Olen siis erittäin tyytyväinen saavutukseeni lopputaulukon alemmalla puoliskolla. (Ks. eri kilpailijoiden reittejä rastit.fi, dataa niin paljon että kestää ~20sek latautua. Minun reittini "Petu".)
Pyöräni kotona loppuverryttelyn jälkeen. Jalustimesta ja lokasuojista näkee amatööriyteni. |
Sanoisin edellä kuvattujen asioiden lisäksi Muddy-X:n erikoispiirteinä esimerkiksi suunnistukseen verrattuna sen, että kartta on tottakai suurpiirteisempi. Kun mittakaava on 1 :30 000 ja järjestäjät eivät voi tehdä suuren alueen karttaa suunnistuskartan tarkkuudella. Mutta siinäpä se homman suola osin onkin. Esimerkiksi pienellä katkoviivalla oleva polku voi olla joko ihan ajeltava tai sitten vuodenajankin johdosta ihan mahdoton, sen näkee sitten paikan päällä. Lisäksi kaikki ajokelpoiset polut eivät edes ole mahdollista olla kartalla, nyt pääsin hyötymään siitä käyttämällä paria kartassa näkymätöntä tuttua polkua.
Loppuyhteenvetona sanoisin, että mutailu oli sen verran mukavaa hommaa, että yritän jatkossakin mukaan aina kun vaan kisa mahtuu omaan ja perheen kalenteriin... todella isot peukut järjestelyistä Sepolle ja Kaille!
Mulla oli myös lokasuoja! :)
VastaaPoista:D Joo oon vaan havainnut että keskimäärin noita peruspyöräilijän lisävarusteita ei taida moni kisoissa pitää (?) Mutta ehkäpä 1 huippumenijä vahvistaa poikkeuksena säännön ;)
Poista