Hietasaaren kiintorastit 21.4. ja Salonpään käyräsuunnistus 25.4.

Tällä viikolla kävin 2 keskenään hyvin erilaista suunnistusharjoitusta, valittuani tietoisesti vähän pidempiä ja rauhallisemmalla tempolla tehtäviä harjoitteita. Ensiksi kävin tiistaina hölkkäämässä rennommin KoskRin järjestämillä kiintorasteilla Hietasaaressa ja sen jälkeen lauantaina enemmän taitoharjoittelemassa Oulunsalon Salonpäässä SK Pohjantähden jäsenilleen järjestämillä rasteilla, missä suunnistettiin käyräkartalla.

Tiistaina keli oli tuulesta huolimatta loistava, lähes 10 astetta ja aurinko paistoi. Mietin, etten lähde juoksemaan kovaa mitään ratamestarin suunnittelemaa rataa (jotka olisivat takuulla olleet hyviä siihen), joten päätin hakea rogaining-hengessä kaikki Hietasaaren 52 rastia. Piirtelin kotona kartalle alustavan radan ja lähdin rennolla otteella matkaan. Homma oli todella mukavaa, vaikka totuuden nimissä vähän häiritsi maaston haastavuus monissa kohden: tällä tarkoitan kartan valkoisella kuvatun metsäalueenkin "vitikkoisuutta" joissakin paikoissa. Radan loppupäätä kohden valitsinkin enemmän ja enemmän polkuja edetessäni.

Kaunista auringonlaskua loppumatkasta.

Hietasaaren kaikki kiintorastit. Ratamestarin ratasuositukset eivät näy tässä kuvassa...

Pummailin pari kertaa: puupino hämäsi kerran pahasti (rastikoodilla 68), toisella kertaa kartanluku petti ja missasin kuopan (rastikoodin 71 pohjoispuolella polun vieressä). Loppuyhteenvetona kaiken kaikkiaan oli mukava myös väistellä tiheikköjä ja vesialueita sekä kulkea suositulla alueella polkuja lukuisien muiden ulkoilijoiden tavoin. Rastinottoa sai todellaki harrastaa, harvoin tulee napsittua 52 rastia yhdellä suunnistuksella, oli ainakin oma henkilökohtainen ennätys. Huomasin samalla myös muun muassa, että rastit.fi -palveluun mahtuu enintään 50 rastia per rata.

Rastikoodi 68 oli tämän puupinon takana, keskellä ja pinossa melkein kiinni. Puupino ei siis kartalla.

Etsi rastikoodi 32 kuvasta :)

Lähes kaikki rastit oli merkitty tällaisin tolpin. Taustalla vähän vetisempää aluetta.

Lauantaina keli oli taas tuulinen ja tällä kertaa vain muutaman asteen plussalla. Pukeuduinkin Oulunsalon metsiin varsin lämpimästi, mutta turhaan. Metsä taisi vaimentaa tuulta sen verran ja aurinkokin alkoi lämmitellä menoa jossakin vaiheessa. Olin päättänyt tehdä "oman suorituksen" eli suunnistella sellaisella vauhdilla, että varmasti tiedän missä olen eikä höntyily kostaudu. Pullautuskartalla pelkkien käyrien avulla suunnistaminen kun on kokemattomalle varsin vaikeaa puuhaa, etenkin pienten korkeuserojen alueella.

Pullautuskartasta tekee normaaleita korkeuskäyriä vaikeamman se, että suunnistuskartan tekijä ei ole muotoillut karttaan käyriä "enemmän maaston näköisiksi" (ainakaan niin paljoa). Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi nyt käyrävälin oltua 4 metriä, ei pullautuskartalla näy välttämättä esimerkiksi 3 metrin tasolla edellisestä käyrästä oleva selkeä maastonmuoto. Normaalilla suunnistuskartalla se taas on lisätty kartan laatijan toimesta luettavuuden parantamiseksi.

Salonpään upeaa kangasmetsää maalin läheltä.

Rasti 6 rastilta lähtiessäni kuvattuna. Jos tähtään harjoituksessa hyvään aikaan, en yleensä ota kuvaa kesken suunnistuksen. Nytkin tähtäsin hyvään aikaan, mutta taitoharjoitus "edellä" joten ehdin näppäämään pari kuvaa matkaltakin.

Onneksi taitava kartantekijä ja ratamestari Panu Hyvönen oli laatinut A-radan siten, että siinä kierreltiin aluksi (toisena vaihtoehtona olleen C-radan) enemmän hiekkamonttujen alueilla olleet & selkeämpien korkeuskäyrien rastit. Ja vasta sen jälkeen siirryttiin tasaisempaan maastoon. Näin sain edes jotain tuntumaa tekemiseen ennen niin kutsuttuun "syvään päähän" menoa. Lisäksi sain jo pientä pummioppia helpomman pään rastilla 7. Rasti kun oli 2 käyrän syvyisessä eli noin 8-metrisessä kuopassa. Mutta jotenkin käyrät hämäsivät minua luulemaan sitä kuoppaa kartalla eriksi, selkeämmin 2 vierekkäistä käyrää omaavaksi montuksi, jossa oli rasti 1. Vasta pyörittyäni ympäri hetken ja varmistettuani missä rastin 1 monttu todella on, ymmärsin, miten karttaa piti siinä kohden lukea.

Pelkäsin jo radan vaikeammalle osuudelle mennessäni pariinkin kertaan (ennen rasteja 11 ja 12) olevani täysin hukassa kartalta, mutta kyllä se tekeminen sieltä lopulta isoon soramonttuun tukeutuen löytyi. Erittäin tarkan suunnan oton ansiosta osuin hyvin rasteille ja koin lukevani myös maaston muotoja lopulta kohtuullisen hyvin. Joka kerta etenkin rasteilla 11-18 sai silti tuulettaa kreppinauhan näkyessä, varsinkin rastilla 16 jonka ohitin ensin vähän oikealta, mutta takaisin päin palatessa äkkäsin sen. Kehuttakoot, että rastiväli 17-18 oli ehkäpä yksi kovimmista suunnistus-suorituksistani ikinä: 1,3 kilometrin lähes käyrätön rastiväli suunnistustermein "telkkänä pönttöön" puhtaasti suunnalla. Siinä kävi joko hirvittävä tuuri tai sitten suunta vaan yksinkertaisesti pysyi todella hyvin.

Salonpään pullautuskartta. Vihreällä ympyröimässäni kohdassa maastotyyppi muuttui ja epäilin jo olevani rastilla. Ison soramontun reunalla hetken montun vastapuoleltakin koordinaatteja pälyiltyäni ymmärsin, että rasti on vielä kauempana.
Sinisellä merkitsemäni apukäyrällä luulin olevani violetilla käyrällä. Sininen apukäyrä oli avomaastossa ja violetti käyrä piilossa metsässä. Olin ymmälläni ja juoksin taas soramontulle, josta sain keltaisesta alueesta kohdistettuani itseni hyvin oikeaan paikkaan.
Kuten kartasta näkyy, esimerkiksi rastista 17 vauhdilla ohi juoksemalla olisi ollut melko tekeminen löytää jälleen kartalle. 

Maasto oli soramonttuja lukuunottamatta lähestulkoon kaikkialla mukavaa kangasmetsää, jossa pystyi ensinnäkin pitämään suunnan ja toiseksi myös katsomaan suuntaa juostessa. Nämähän eivät monissa suunnistusmaastoissa onnistu joko alustasta tai korkeammasta kasvustosta/ muista esteistä johtuen. Loppuyhteenvetona sanoisin tämän käyräkartta-harjoituksen olevan yksi lyhyen suunnistusurani hienoimmista kokemuksista. Reittini rastit.fi.