Kausikooste 2019

Suunnistuskausi 2019 on nyt takana. Monenlaista kivaa tuli taas koettua, kertaan tässä postauksessa tapahtumia omalta kantilta lyhyesti samalla kun pohdiskelen jo vähän, mille sitä ensi kaudella alkaisi.

Aktiivisuuteni oli tällä kaudella samaa luokkaa kuin parina viime vuonnakin. Pyrin käymään suunnistamassa kerran viikossa, joskus pääsen vähemmän ja joskus myös enemmän. Talvella toki tapahtumat ovat myös harvemmassa. Koen itseni varsin aktiivisuunnistajaksi, mutta silti olen Oulurastien tilastossa tällä kaudella vasta jaetulla sijalla 262, mikä kertoo siitä, että laji kiinnostaa muitakin. Ja onneksi kasvavassa määrin, tällä kaudella kun tehtiin uusi Oulurastien osallistujamäärä-ennätys, ainakin nykyisellä laskentakaudella.

Yksi kesän komeista rastin paikoista, tämä Keskustan Oulurasteilta.

Vaimokin tuli yllytettyä metsäkävelylle rastien perään Sankivaaran/Joutsensuon maastoon.

Kauteni meni muuten odotetusti, mutta hajotin nuorempana jalkapallossa vammautunutta polveani liialla/ väärän tyyppisellä rastituksella keväällä siihen malliin, että pari kuukautta meni ilman kovempitempoista juoksua. Avasinkin Oulurastikauteni vasta ensimmäisessä pehmeämmän alustan maastossa Virpiniemessä toukokuun puolivälissä. Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, samasta syystä hankin itselleni ensimmäisen maastopyörän, jolla osallistuin 2 kertaa Oulurasteilla pyöräsuunnistukseen ja 2 kertaa rogainingiin pyöräillen. Vaikka rastien perässä juokseminen onkin se juttuni, toi maastopyöräily mukavan lisän lajivalikoimaani tulevillekin vuosille.

Jukolassa toivoin itselleni tällä kertaa yöosuutta ja juoksinkin joukkueeni toisena, viime vuonna 7. osuuden testattuani. Koin, että pimeydellä ei ollut isoa merkitystä tekemiseen etenkin kun miesmassa metsässä on juuri minun tasoisillani niin suuri (taidan olla vauhdiltani Jukolassa lähellä gaussin käyrän puoliväliä). Ensi kesän Jukola Rovaniemellä on erityisen mielenkiintoinen: "lähellä" sijaitsemisen lisäksi kiinnostaa, onko kenelläkään otsalamppua yöttömässä yössä ja miten normaalia pidemmät osuudet (keskimäärin 12,5km) vaikuttavat kisaan.

Jukolan telttakylää aamuyöstä hitaan suihkun ja yöruokailun jälkeen.

Oulurasteilla koin kesällä 7 itselleni täysin uutta maastoa. Laskeskelinkin, että ehkä ensi tai varmaankin vasta sitä seuraavana kesänä olen kokenut jo kaikki Oulun alueen yleisimmät maastot, etenkin jos pyrin valitsemaan Oulurasti-kalenterista juuri niitä missä en ole vielä käynyt. Sinänsähän ne tutummatkaan maastot eivät ala vielä kovin pian tylsistyttämään. Tuntuu myös että joskus suunnistus sujuu itselle täysin uudessa maastossa paremmin kuin tutummassa. Ehkä sitä tutummassa maastossa olettaa liikaa asioita tai keskittyminen muuten vaan herpaantuu helpommin kun luulee tietävänsä, miten kannattaa edetä. Esimerkiksi pelkkä soiden vesitilanne kun muuttaa rastivälin luonnetta eri vuodenaikaan verrattuna hyvinkin nopeasti.

Yksi kauden uusista maastoista oli Ojalanperä/Hikisuo Haukiputaalla. Tässä spekulointia ensikäyntini jäljiltä, ratamestari Tienhaara kuulee AM-kisojen M40-sarjan hopeamitalistin ihmettelyä soramontun haasteista ja vastauksen kysymykseensä pitkän välin reitinvalinnasta.

Sen verran havaitsin, että ratamestarina toimiessa maasto tulee haravoitua karttakävelynä niin hyvin lävitse, että alue tulee yllättävänkin tutuksi. Se ei tarkoita, että kaikki rastit löytyisivät samalta alueelta itse kisaillessa nopeasti, mutta rastivälien kulkemisen optimointi helpottuu takuulla. Ratoja suunnitellessa kun samalla miettii maastossa kävellessä esimerkiksi, mistä juokseminen on nopeinta, mistä lähes mahdotonta ja miten jollekin rastivälille tuodaan mahdollisimman vaihtelevaa haastetta reittien valintoihin.

Tästä aasinsillalla ratamestarointiin, joka sujui mielestäni ensikertalaiseksi tänä kesänä aivan ok. Kehityskohteita jäi mieleen sekä talvisarjan että kesän Oulurastien ratamestaroinnista. Jos ja kun ratamestaroin ensi vuonnakin, niin kehitettävää tulee taas löytymään. Tärkeintä oman kehittymisen lisäksi on, että saisi tehtyä sopivan tasoista haastetta kaikille harrastajille eikä syntyisi mitään hässäköitäkään (rastin katoaminen tms.). Tänä vuonna molemmissa kisoissa jouduttiin kierrättämään karttoja kelien osuttua kohdilleen (osallistujamäärän arviointikyvyssäkin on toki kehitettävää), mikä oli pieni mutta silti harmillinen ongelma. Ratojen suunnittelussa oli myös tiettyjä yksityiskohtia, joita olisin jälkiviisaana parannellut: kartan tulostusversion tarkempi analysointi kesällä, juoksusuuntien huomiointi talvella jne...

Siimarin vetoa Kiekon majalle ja apuri Hokkasen Matti.

Maastopyörän hankittuani osallistuin tällä kertaa myös Canyon rogaan ja Pimiä seikkailuun pyörällä. Hienoja kokemuksia ja ensi vuoden kisat merkitsen myös kalenteriini. Muddy X jäi testaamatta aikataulujen osuttua päälekkäin muiden menojen kanssa, ensi kesänä olisi tavoite päästä testaamaan sitäkin. Samoin "sikarata" pitää testata jos osuu hyvin kalenteriin. Muuten kisa-palettini säilynee pitkälti samana ensi vuonna kuin tänä vuonnakin. Olisi kyllä mukava käydä esim. Manna:ssa Tukholman liepeillä ensi syksynä tai testata joku muukin isompi kisa Jukolan lisäksi.

Näitä fiiliksiä sitä erikoiskisoista saa: Pimiä Seikkailun lähtö.

Ja näitä maisemia: kaupunki Ruskotunturin laelta ammattilaisen kuvaamana. Kuvaaja Pekka Peltola/lightmadephotography.

Tänä syksynä yöcuppeilin enemmän kuin koskaan eli 7 kertaa. Näistä 6 vaativimmassa A-sarjassa, mihin olen tyytyväinen. Yöcupin kisat kun ovat niitä kaikkein haastavimpia; A-sarjassa sujuvasti alemmassa keskikastissa mukana olo "uran" tässä vaiheessa ja tässä kunnossa on minulle hyvä suoritus. Ainahan sitä haluaa olla paremmassa kunnossa, saa nähdä onnistunko ensi vuonna oikeasti olemaan. Taitoa ainakin pitäisi olla taas enemmän. Tänä vuonna polven kanssa taiteilu vei parhaan terän treeniyrityksistä, mutta uskon että ensi kesä mennään 100% terveenä. Näkisinkin, että perheen kiireet tulevat olemaan todennäköisin hidaste treenimäärille ja toki ehdin keksiä muitakin tekosyitä talven mittaan ;)

Yöcupin lähtötunnelmia Isokankaalta.

Mietiskelin jo vuosi sitten blogi-alustan vaihtamista laadukkaampaan. Perehdyinkin asiaan, mutta se vaan lopulta jäi, sama hautuu mielessä kyllä yhä. Laajentelin nyt syksyllä blogini seurannan vaihtoehdoiksi myös Instagramiin ja Facebookiin, josko se lisäisi keskustelua aiheista ainakin jossakin määrin, kun tämä blogger ei ole se vaivattomin kommentoitava foorumi. Tämäkin jää nähtäväksi keväämmällä kun kausi taas pyörähtää käyntiin isommassa mittakaavassa. Samoin itse blogin rakenteeseen liittyen itse osallistumieni tapahtumien lisäksi olisi mukava bloggailla taustoja laajemminkin, tänä vuonna en tainnut kartan tekijän haastattelun lisäksi laatia montaa erikoispostausta. Aiheita saa ehdotella!

Uusi kausi alkaa kuitenkin meillä monilla jo noin kuukauden päästä talvisarjalla ja uudella 3 osakilpailun OIC-sarjalla, joka kisaillaan sisätiloissa. Mielenkiinnolla niitä molempia odottaen. OIC kiinnostaa lajina kovasti ja talvisarjan korttelimaiset radat tuovat osaltaan mukavaa vaihtelua muuhun talven harrastamiseen. Onneksi meidän aktiivisempien suunnistajien syystalven tauko ei ole liian pitkä :)