Yöcupin ohjelmaa alkusyksystä selatessani Pikkaralan maastosprintti ei vaikuttanut kaikkein houkuttelevimmalta yöcupin kisalta. Mutta kun ratamestari Panu Hyvönen julkaisi varsinaisen kisakutsun, innostuin tapahtumasta kovasti. Luvassa oli hajontojen lisäksi tällä kertaa paljon eri ratojen rasteja lähekkäin; lisäksi minuutin välein nopeusjärjestyksessä maastoon lähtö takasi jo etukäteen sen, että suunnistuksen oli oltava itsenäistä ja tarkkaa. Jälkikäteen kuulin, että maastossa oli tiiviisti sijainneiden rastien lisäksi myös hämäysheijastimia "kannustamassa" omaan huolelliseen kartanlukuun. Yhden noista suru-hymiöllä varustetuista heijastimista löysinkin.
Vaikka Pikkarala on käsittääkseni Oulurastien kestokohde, en ole koskaan aikasemmin suunnistanut siellä. Samoin en ole koskaan ennen osallistunut maastosprinttiin, ellei rastinotto-taitorataa viime kesältä Rantakylästä lasketa lähes vastaavaksi, vaikka se olikin matkaltaan pidempi. Panun silloinkin ratamestaroiman radan keskimääräinen rastiväli oli 200m, kun taas nyt se oli ainoastaan 150m.
Pikkaralan lähtö oli myös kilpailumaisempi kuin yleensä lähtökarsinoineen ja ohjeistuksineen. Lähdössä ei silti juuri aikaa tuhraantunut kun matkaan lähti aina 3 kilpailijaa kerrallaan eri sarjoihin. Esimerkiksi A-miehet -sarjassa kaikki lähtivät matkaan 22 minuutin sisällä.
Kellon annettua merkin kartan ottamiseksi sain tuhrattua hetken taas miettiessäni, kumpaa puolta kartasta ensinnäkin luetaan. Tai ehkä se siihen käytetty aika vaan tuntui pitkältä ja se ei ollut muutamaa sekuntia enempää. Toisella puolen A5-koon karttaa oli rastit 1-10 ja toisella puolen 11-19 sen verran selkeästi. Lähdin liikkeelle todella varovaisesti, koska tiedän mm. Hikisuon AM-kisamaastosta, että tällaiset metsittyneet hiekkamontut voivat olla erittäin vaikeita suunnistaa.
Uskoisin, että tällaisen maaston vaikeus tulee osittain siitä, että hiekkamonttujen reunamilla on niin paljon kuvattavaa, että kartassa on ainoastaan osa asioista, vaikka niitä merkkejä siellä paljon onkin. Lisäksi jotkut monttujen reunat kuvataan irtomaarinteiksi ("kampa"-merkillä) ja jotkut vain korkeuskäyriksi, mikä aiheuttaa haasteensa maaston tulkitsemiseen.
Kilpailuni sujui kaikki huomioiden mainiosti. Varovaisuus väheni matkan edetessä, mutta koko ajan oli olo, ettei oikein uskaltanut kiihdyttää, ettei ajaudu "ulos" kartalta. Suunnistustaito ei siis ole sillä tasolla kun se yöcupissa monilla vastustajilla on. Liian usein varmistelin kompassista suuntaa, joku kovempi menijä ei varmasti juuri moiseen aikaa tuhrannut. Tyytyväinen olen ehkäpä siihen, etten jäänyt päätä hieroskelemaan rasteille vaan lähdin välittömästi vähintäänkin kävelemään oikeaan suuntaan katsellen kompassia vasta matkan varrella.
Varsinaisiin pummeihin meni tällä kertaa ainoastaan vajaa minuutti. 3 kertaa oli pientä suuntahakua, suurin niistä noin 25sek pummi, jolla ehdin käydä kutosrastille mennessä omalla ykkösrastillani, sen paikallaan olon tarkistamassa ;) Harvoin selviää noin pienellä pummilla väärällä rastilla käydessä, mikä kertoo osaltaan kisamaastosta.
Olin lopulta A-miesten sarjassa sijalla 15/21, mikä on osaamiseni mukainen ja olen siihen tyytyväinen. Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin itse tapahtumaan, tämän oltua ehdottomasti yksi parhaista suunnistuskokemuksistani tänä vuonna. Paljon kartanlukua, reilusti rasteja ja vaativia yösuunnistuksen haasteita, tällaisesta sitä harrastaja todellakin nauttii. Taitavalle ratamestarille erityiskiitokset.
Loppuun mainitsen vielä, että aloin tänään linkkaamaan blogini myös Instagramiin ja Facebookiin. Niitä seuraamalla huomaat halutessasi helpommin, kun julkaisen uuden blogi-tekstin. Instagramiin ajattelin lisätä tulevaisuudessa myös jotain yleisiä ja rennompia "stooreja", jotka säilyvät palvelussa 24h kerrallaan.
Jompaa kumpaa kanavaa seuraat helpoiten joko hakemalla Instagramista "Oulurasteilija" tai suoraan osoitteella https://www.instagram.com/oulurasteilija
ja Facebooksissa hakemalla "Oulurasteilija" tai suoraan osoitteella: https://www.facebook.com/oulurasteilijablogi
Samalla vaihdoin blogini nimeksi "Oulurasteilija", lisätäkseni tunnistettavuutta kun aiempaa "Suunnistaja" käytetään monessa muussakin paikassa, kuten lajin ykköslehden nimenä.
Vaikka Pikkarala on käsittääkseni Oulurastien kestokohde, en ole koskaan aikasemmin suunnistanut siellä. Samoin en ole koskaan ennen osallistunut maastosprinttiin, ellei rastinotto-taitorataa viime kesältä Rantakylästä lasketa lähes vastaavaksi, vaikka se olikin matkaltaan pidempi. Panun silloinkin ratamestaroiman radan keskimääräinen rastiväli oli 200m, kun taas nyt se oli ainoastaan 150m.
Pikkaralan lähtö oli myös kilpailumaisempi kuin yleensä lähtökarsinoineen ja ohjeistuksineen. Lähdössä ei silti juuri aikaa tuhraantunut kun matkaan lähti aina 3 kilpailijaa kerrallaan eri sarjoihin. Esimerkiksi A-miehet -sarjassa kaikki lähtivät matkaan 22 minuutin sisällä.
 |
| Kisan lähtöalue, ensimmäiset kilpailijat lähdössä matkaan. |
Kellon annettua merkin kartan ottamiseksi sain tuhrattua hetken taas miettiessäni, kumpaa puolta kartasta ensinnäkin luetaan. Tai ehkä se siihen käytetty aika vaan tuntui pitkältä ja se ei ollut muutamaa sekuntia enempää. Toisella puolen A5-koon karttaa oli rastit 1-10 ja toisella puolen 11-19 sen verran selkeästi. Lähdin liikkeelle todella varovaisesti, koska tiedän mm. Hikisuon AM-kisamaastosta, että tällaiset metsittyneet hiekkamontut voivat olla erittäin vaikeita suunnistaa.
Uskoisin, että tällaisen maaston vaikeus tulee osittain siitä, että hiekkamonttujen reunamilla on niin paljon kuvattavaa, että kartassa on ainoastaan osa asioista, vaikka niitä merkkejä siellä paljon onkin. Lisäksi jotkut monttujen reunat kuvataan irtomaarinteiksi ("kampa"-merkillä) ja jotkut vain korkeuskäyriksi, mikä aiheuttaa haasteensa maaston tulkitsemiseen.
 |
| A-miehet -radan kartan ensimmäinen puoli. Mittakaava on siis poikkeuksellinen 1:5000 ja kartan koko A5 eli puolet normaalista. |
 |
| A-miehet -radan kartan toinen puoli. Rata oli eri hajonnoissa muuten täsmälleen sama, mutta rastilta 6 rastille 8 mentiin joko rastikoodin 38 tai 57 kautta. Sama rastilta 16 rastille 18, eli joko koodin 38 tai 57 kautta. Tällä ratamestari hajotti mahdolliset peesit rasteilla 6 ja 16. Ks. eri kilpailijoiden reittejä rastit.fi |
Kilpailuni sujui kaikki huomioiden mainiosti. Varovaisuus väheni matkan edetessä, mutta koko ajan oli olo, ettei oikein uskaltanut kiihdyttää, ettei ajaudu "ulos" kartalta. Suunnistustaito ei siis ole sillä tasolla kun se yöcupissa monilla vastustajilla on. Liian usein varmistelin kompassista suuntaa, joku kovempi menijä ei varmasti juuri moiseen aikaa tuhrannut. Tyytyväinen olen ehkäpä siihen, etten jäänyt päätä hieroskelemaan rasteille vaan lähdin välittömästi vähintäänkin kävelemään oikeaan suuntaan katsellen kompassia vasta matkan varrella.
Varsinaisiin pummeihin meni tällä kertaa ainoastaan vajaa minuutti. 3 kertaa oli pientä suuntahakua, suurin niistä noin 25sek pummi, jolla ehdin käydä kutosrastille mennessä omalla ykkösrastillani, sen paikallaan olon tarkistamassa ;) Harvoin selviää noin pienellä pummilla väärällä rastilla käydessä, mikä kertoo osaltaan kisamaastosta.
 |
| Kilpailijoita lähestymässä maalia. Oranssipaitainen henkilö taitaa olla juuri noussut irtomaarinteen ylös viimeiselle rastille (rastikoodi 62) ja muutama muu valo on lähestymässä samaa rastia. Kuva napattu lähtiessä tienvarsiparkista autoltani. |
Olin lopulta A-miesten sarjassa sijalla 15/21, mikä on osaamiseni mukainen ja olen siihen tyytyväinen. Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin itse tapahtumaan, tämän oltua ehdottomasti yksi parhaista suunnistuskokemuksistani tänä vuonna. Paljon kartanlukua, reilusti rasteja ja vaativia yösuunnistuksen haasteita, tällaisesta sitä harrastaja todellakin nauttii. Taitavalle ratamestarille erityiskiitokset.
Loppuun mainitsen vielä, että aloin tänään linkkaamaan blogini myös Instagramiin ja Facebookiin. Niitä seuraamalla huomaat halutessasi helpommin, kun julkaisen uuden blogi-tekstin. Instagramiin ajattelin lisätä tulevaisuudessa myös jotain yleisiä ja rennompia "stooreja", jotka säilyvät palvelussa 24h kerrallaan.
Jompaa kumpaa kanavaa seuraat helpoiten joko hakemalla Instagramista "Oulurasteilija" tai suoraan osoitteella https://www.instagram.com/oulurasteilija
ja Facebooksissa hakemalla "Oulurasteilija" tai suoraan osoitteella: https://www.facebook.com/oulurasteilijablogi
Samalla vaihdoin blogini nimeksi "Oulurasteilija", lisätäkseni tunnistettavuutta kun aiempaa "Suunnistaja" käytetään monessa muussakin paikassa, kuten lajin ykköslehden nimenä.
Kommentit
Lähetä kommentti