Yöcup, Isokangas rogaining 25.10.

Kun yöcupin ohjelma julkaistiin, piirsin tämän tapahtuman ensimmäisenä kalenteriini. Tykkään rogainingista kun se tuo reitin suunnittelun lisämausteeksi suunnistamiseen, eikä roganing-mahdollisuuksia myöskään ole Oulun alueella kovin paljoa. Lisäksi innostuin tapahtumasta jo etukäteen, koska Isokangas on erinomainen maasto suunnistaa.

Olen käynyt alueella tänä kesänä rasteja etsimässä jo kahteen kertaan, kesän Oulurasteilla taitoradalla ja nyt syksyn yöcupissa "normaalissa" yösuunnistuksessa. Jälkikäteen voin todeta, että juoksin nyt lähes täysin eri alueilla kuin aiemmin, varsinkin kun alun pummieni johdosta se tutumpi alue Isokankaan itälaidalla jäi tällä kertaa väliin.

Rogaining on laji, jossa kerätään eri pistemäärän omaavia rasteja vapaassa järjestyksessä ja annetussa ajassa niin paljon kuin ehditään. Kisassa oli tällä kertaa tavallaan 2 sarjaa: 2 tunnin sarja miehille ja 1,5 tunnin sarja muille (missä pisteet toki jaettiin gubet/naiset/junnut erikseen). Roganingissa reitin suunnittelu etukäteen sekä reittisuunnitelman muokkaaminen matkan aikana ovat isossa roolissa. Tällä kertaa koko Isokankaan sisältävä A3-kokoinen kartta (ja A4-kokoinen mustavalkoinen apukartta piirtelyyn) annettiin kilpailijoille klo 17 lähdön koittaessa klo 18.

Lähtö- ja maalialueen kaikki autot klo 17. Aika moni luotti hoitavansa suunittelun alle tunnissa.

Olin arvioinut etukäteen, millaista vauhtia pystyn pitämään Isokankaan tyyppisessä maastossa 2 tunnin ajan. Nimenomaan rastivälejä linnuntietä kulkemalla, jotta pystyn mittailemaan jo ennen lähtöä suunnilleen, mitkä rastit ehdin käydä. Koska tiesin Isokankaan itäiset alueet nopeiksi, arvioin että etenen linnuntietä rastivälejä jopa noin 13km. Piirtelinkin reitin sen mukaan mahdollisimman paljon pisteitä kattavaksi, samalla huomioin soille ja vihreille alueille hieman hitaampaa etenemistä (matkaa viivottimella mittaillessani laitoin extra-senttejä sinne).

Koska matkan etenemistä on työlästä arvioida koko ajan, merkkasin karttaan myös pisteen, missä minun pitäisi olla tunnin jälkeen, jotta karkea reittisuunnitelma olisi toteutumassa. Tällöin voisin siinä kohden päättää, pidänkö suunnitelman, oikaisenko mitä reittiä vai haenko jopa suunniteltua enemmän rasteja.

A3-koon kisakartta kaikkine rasteineen. Alustava reittihahmotelmani keltaisella päälleviivaustussilla, mukana optioita reitin loppupäässä. Rasteista sai pisteitä viimeisen numeron osoittaman määrän, viimeisen numeron ollessa 0 sai 10 pistettä.

Klo 18 oltiin lähtövalmiita.

Lähtö"laukauksen" koittaessa havaitsin, että valtaosa muistakin oli valinnut saman aloituksen reitilleen kuin minä. Samoin huomasin jälkikäteen, että sama yleinen reittisuunnitelma oli kaikenkaikkiaan suosituin. Eli alussa kohti lounasta lähirastit (63, 55, 137) hakien ja sen jälkeen kellon suuntaan myötäpäivään koko Isokangas ympäri, eniten pisteitä antavat rastit oman kunnon mukaan kiertäen. 

Seuraavaksi suosituimmat reitinvalinnat taisivat olla samojen 3 lounaisen rastin jälkeen vastapäivään Isokankaan kiertäminen ja kolmantena vaihtoehtona lähdöstä suoraan kohti Isokankaan itäisintä kärkeä suuntaaminen, myös vastapäivään Isokangasta kiertäen. Nämä arviot siis sekä rastit.fi että joidenkin tuttujen rastivalinnat tuloksista analysoimalla.

Oma reitinvalintani oli mielestäni todella hyvä, mutta toteutus ontui. Isokankaan läntisen alueen pieni kangasalue, jossa oli 31 pisteen edestä rasteja, osoittautuikin erittäin viheliäiseksi ja itselleni varsinaiseksi murheenkryyniksi. Tuosta alueesta taisikin tulla koko suunnistuskesäni pahin "via dolorosa". Kaikkien 4 rastin kanssa oli ongelmia maaston ollessa mielestäni etenkin yösuunnistukseen todella vaativa; peräkkäiset rastit 88 & 158 pummasin rankasti 7 + 7 minuutin verran, kesän suurimpien pummieni kanssa ~tasaveroisia molemmat. Ei siis ihme, että edellä mainitussa reittisuunnitelmassani olin 20 minuuttia myöhässä arvioimastani tunnin kohdasta, alue kun oli kaikenkaikkiaan odottomaani hitaampi edetä.

Kuvassa näkyvä alue soiden keskellä oli mielestäni kisan vaativin alue. Valkoinenkin oli heikkoa näkyvyydeltään ja maasto oli muutenkin hidaskulkuista kauttaaltaan.

Jo matka rastille 65 sujui epävarmasti missattuani metsäautotien ja ihmeteltyäni ojia (violetti viiva). Osuin osin tuurilla suoraan rastille.

Rastille 88 menin gps-jäljen mukaan melkein rastin päälle, kunnes alkoi rastin etsintä. Hukassa oltuani tähtäsin vihreän ympyrän ojanristeykseen varmaa paikkaa hakeakseni, mistä menin ohi punaiseen ympyrään... aikani mietittyäni hoksasin missä olen ja rasti löytyi ojaa pitkin menemällä ja suunnalla.

Rastin 158 kanssa sekoilin myös oikein kunnolla, vaikka yritin ottaa varman päälle "katkoviiva-ojaa" pitkin ja vaaleansinisen ympyrän kautta menemällä. Muistaakseni katsoin vaaleansinisessä ympyrässä, että sen ja rastin läpi menevä pohjois-eteläviiva on oja... ihmettelin valtaisasti, missä edes olen. Lopulta rastin vierestä käytyäni luulin olevani ulkona kartalta ja takaisinpäin lähdettyäni älysin, että olin hölmöillyt oikein huolella. Edellä mainittujen ongelmien lisäksi näkyvyys oli tälläkin rastilla todella huono enkä erottanut/osannut käyttää korkeuskäyrää apunani. 

Samat 7 + 7 minuutin pummini vielä rastit.fi -palvelusta.

Lopputiivistelmänä sanoisin, että edellä listattu pummi-kimara johtui lyhyesti sanottuna vähäisistä taidoista suhteessa haastavaan maastoon.

Olin ryteikkö-savotasta aivan hapoilla jo tunnin kohdalla, muttei se varsinaisesti pelottanut kun tiesin että jonkunmoinen diesel-vaihekin löytyy. Ryteikön jälkeen loppumatka menikin suunnistusmielessä 99% nappiin. Samoin lopun reitin suunnittelu natsasi: olin maalissa 2 minuuttia ennen täyttä aikaa ja ihan kaikki itsestäni loppuminuuteilla irti repien. Tällä kertaa kun sakot ajan ylittämisestä olivat todella kovia: 10 pistettä per minuutti. Käytännössä tämä tarkoitti, että ajoissa on oltava. Aiemmissa 3 osallistumassa rogainingissa (1 juosten, 2 pyörällä) kun on voinut jopa taktikoida, kannattaako joku rasti hakea samalla määräajan ylittäen, koska joskus sopivassa kohden olevan lisärastin pistemäärä on isompi kuin sen hakemisesta koituva aikasakko.

Maalissa oli lopulta hyvä fiilis lopun mukavan sujumisen johdosta. Pääjärjestäjä Hemmo Ahokoivu oli hommannut paikalle myös kahvia, mehua, sämpylöitä ja makkaroita, joita oli mukava tankkailla kuivat vaatteet ylle vaihdettuani. Vaikka kisa olikin välissä kauden pahinta kyntämistä, 138 pistettä ja lopun sijoitus 9/15 sekä kauden ensimmäiset yöcup-sijoituspisteet (pisteitä 10 ensimmäiselle) kyllä hymyilyttivät. Tasoero ylemmäs oli myös niin iso, että ilman pahoja pummejakin olisin omannut mahdollisuudet ehkäpä vain 1 pykälän ylemmäs lopputaulukossa.

Ainoa negatiivinen asia tapahtumassa oli keli. Se ei hirvittävästi haitannut itseä sateen pysyttyä varsin maltillisena, mutta varmasti karsi osallistujia sekä perjantain yösuunnistuksesta että lauantain päiväsuuunnistuksesta, etenkin kun ennuste näytti molempiin jopa pahemmalta kuin toteuma lopulta oli. Mutta aina ei käy tuuri kelin kanssa, etenkään Suomen syksyssä. Kokemus oli joka tapauksessa takuulla mieleenpainuva ja positiivinen muillakin, toivottavasti näitä rogainingeja ja muita erikoiskisoja järjestetään jatkossakin :)

Viimeiset kilpailijat makkaroilla ja sämpylöillä kisan jälkeen.